Ensimmäinen planeetta minkä näit putkella?

[Lithos]

Pojankloppina saturnus 50mm halvalla suurimmaksi osaksi muovisella kiinalaisputkella, mutta oli niin lumoava näky piskuisena ja renkaineen silti että siitä ei ole taivaan tiirailu innostus laantunut kahteenkymmeneen vuoteen ainakaan vielä. Olen vieläkin miettinyt miten hyvä tuuri oli että vanhemmat minulle sen halvan räpsyn laittoivat, sen verran paljon kokemuksia tuo taivaalle tiirailu on vuosien varrella antanut.

[kodack]

Tähän onkin helpoo vastata. Jupiter, jouluaattona, lahjaksi saadulla ensimmäisellä putkella. Itseasiassa ensimmäinen kohde yleensä millään putkella ikinä. Oli helppo siinä täpinöissä löytää :)

[CSB]

Mars, 50 vuotta sitten, ainakin

[micko]

Pari viikkoa sitten hankin putken ja planeettoja ensimmäiseksi aloin katsella. Merkurius oli juuri hyvin näkyvissä niin sen valitsin ensimmäiseksi kohteeksi. Sen jälkeen järjestyksessä Venus, Mars, Jupiter. Toissapäivänä Saturnus ja vielä pari jäljellä.

Jupiter niistä ensimmäinen oli, mikä teki kunnolla vaikutuksen.

[EeroV]

Itse näin ensimmäisenä planeettana Jupiterin tuossa muutama kuukausi sitten. Sen jälkeen on myös Venusta katseltu, ja tänä iltana on kohdattu Mars kaukoputken kanssa.

[mlt]

Sykähdyttävimmän vaikutuksen minuun on tehnyt Saturnus, jota joskus 80-luvulla tai aivan 90-luvun alussa tiirailin omalla pikkuisella RET 50-kaukoputkellani. Näkökentässä viipottava Saturnus renkaineen on kaunein planeetta, mitä olen kaukoputkillani nähnyt.

Oli minulla 70-luvulla jo Instrumentariumista ostamani RET 45, mutta sillä muistaakseni katselin lähinnä Orionin sumuja ja Andromedaan galaksia.  Putki oli myös pituudeltaan huomattavasti hankalampi liikuteltava kuin tuo suloinen, japanilaista laatutyötä oleva katadioptrinen  oranssinkeltainen RET 50, jonka aukkosuhde (valovoima) oli sentään f/D = 1000mm/114mm = 8,8.

Syksyllä ostamallani Sky-Watcher Skymax 127 :lla ei ole juuri muuta tullut katseltua kuin Kuuta, Jupiteria ja Venusta silloin, kun sattuvat näkymään lännessä ja ovat olohuoneen ikkunasta tai parvekkeelta katsottavissa. Jupiter ei näy miltään ja Venus ei senkään vertaa. Syy on kai lähinnä siinä, että ikkuna on kohti Kaarinan keskustan valoja, mutta en voi kehua tuota S-W 127 putkeakaan. Mitä nyt tuollaisella putkella, jonka objektiivin halkaisija on 127 mm ja valovoima on  f/11,8 näkee. Putkea on palstoilla kehuttu helposti liikuteltavaksi, mutta sanon vain, että naisen voimilla 19 kg:n vehje EI kovin helposti liikuteltava ole. Mikä olisi helposti liikuteltava, suhteellisen edullinen  ja valovoimainen putki autottomalle naiselle? Kas siinäpä kysymys. Taisi mennä hieman  OT, siitä pahoitteluni.

[Kokkonen]

2011 Joulukuun lopulla, pääsi mökille, uusi 6" f/5 newtoni oli nähnyt kuun kerran, mahtava keli, putki ulos.
Pienen säädön jälkeen oli kaikki kohillaan, kattelin kuuta ja pelkästään se sai sykkeen nousemaan, sisko siihen pihalle tulee ja sanoo että mikäs tuo on
Putki sinne suuntaan, se fiilis, kun näkyy kiekossa kaksi punaista haaleaa viivaa ja pieni ympyrä, 4 kuuta ympärillä, wau... Jupiter se pieni pentele oli...
Sen jälkeen on tullut Venus, Mars ja hyvin heikosti saturnus nähtyä. Päätin että jos ei muuta tavoitetta tän harrastuksen suhteen, niin Neptunus... siinä sitä haastetta kerrakseen.

-V.K.-

[pappa]

Ensimmäisestä kerrasta on täälläkin aikaa melkein 40 vuotta, muistot ovat kultaisia. Ensimmäinen planeetta on Mars jota meikäläinen katsoi ja vielä silloin kun oli  luvussa ER Burrough(en muista loppua) Mars sarja, ei riemulla ollut rajaa. Monena iltana käytiin sitä katsomassa ja jotenkin se oli ihan niin ihmeellistä että näkee toisen planeetan joka kiertää samaa aurinkoa kuin tämä pallo. Mitään ihmeellistä ei näkynyt, eri kontrastista punaista, ehkä vaaleampaa keskellä. Putki oli koulun biologiakerhon opettajan AZ jalustalla seisova, valkoinen mustalla huurreputkella. Tästä alkoi tämän miehen matka avaruuden ihmeelliseen maailmaan.

1970 luvulla Nasa lähetti ensimmäisiä kaukoluotaimia Jupiteriin ja niille nurkille, niistä tuli jokunen telkka ohjelma. Olin Heinämiehenä Tätini miehen maatilalla Anjalankoskella ja olin aivan euforisessa tilassa kun ajattelin Jupiteria ja luotaimia. Kaikki heinätienestit meni optisiin laitteisiin ja ensimmäinen instrumentti oli 7X50 kiikari. Talvella koulun tähtikerhossa (biologian opettajan vetämä) aloitettiin tähtiputkien rakentaminen vasta ilmestyneen peilikaukoputken rakentamisoppaan vauhdittamana. Silla laitteella otettiin firslightit Jupiteriin ja se oli siinä. Sen jälkeen meikäläinen on ollut Jupiter mies. Tämä kaasupallo jaksaa edelleen kiinnostaa kaikesta eniten, kuineen se on jotenkin niin kiinnostava ja eksoottinen. Kun ensi kerran näin kuun varjon planeetan pinnalla olin ihan henkisesti irti maasta, sen jälkeen on harvakseltaan nähty näitä hienoja detaljeja, viime kaudella Ion tulo planeetan takaa jne.

Nyky harrastajilla on netti, edulliset ja laadukkaat laitteet, melkein kuka tahansa voi ostaa amatööri-instrumentin joka on laadullisesti aivan huippua ja tutkimukseenkin käyvää. Meikäläisen aloitusaikoina kaikki oli valtavan kallista, halpaa hyvää ei ollut olemassakaan, telkkarissa kaksi kanavaa, niistäkin toinen lisälaitteella ja tietenkin mustavalkoisena. Tänä päivänä kaiken luonnontieteen harrastaminen on informaatiotulvassa hyvä aloittaa, materiaalista ei ole puutetta. Onneksi vieläkin koetaan hetkiä kun joku näkee itse omilla silmillään jotain ja kokee sen saman mitä joskus ennen.