Eikö olekin hieno hetki kun näkee ensimmäisen kerran planeetan putken läpi? :D Minulla se oli saturnus. Jalkani ja käteni tärisi kun katselin renkaita. Sinä iltana aloitin afokaalisen tähtikuvauksen ja otin ensimmäiset kuvat! Saturnuksesta en saanut kummoisia, mutta kuusta jonkinlaisia. Kun menin nukkumaan ei meinannut uni tulla! Kertokaa omista kokemuksistanne! Olis ihan kiva kuulla ;)
MK
Ensimmäinen planeettani oli Venus eräänä kirkkaana aamuna. Muistan ihmetelleeni että ihme soikio, onkohan optiikassa jotain vikaa? Sängyssä sitten välähti että eiku - sehän oli vaihe! Ja samaan tapaan unet meni...
Saturus oli ensimmäinen planeetta(ja toistaiseksi ainoa), jonka näin. Löysin sen vähän sattumalta, ja aika jännältä näytti.
Kyllä minäkin Saturnusta ensimmäiseksi katselin kun opettelin kaukoputken käyttöä. Tammikuussa 2002 kohde oli korkealla kaakossa ja suuressa kulmassa näkyneet renkaat monien kuiden ohella tekivät suuren vaikutuksen. Saman vuoden toukokuussa tulikin sitten katseltua saman tuubin läpi useampaa planeettaa, kun niitä oli kokonaiset viisi näkyvissä vähän auringonlaskun jälkeen.
Minullapa ensimmäinen näkemäni planeetta oli Jupiter. Huomasin idästä nousevan jonkun kirkkaan kohteen ja suuntasin 50mm linssiputkeni kohti valopistettä. Näin useita pieniä pisteitä kirkkaan pläntin ympärillä ja ajattelin että "Onko tämä nyt se Jupiter!!". Juoksin sisään ja tarkistin T+A:n tähtikartasta että Jupihan se. Hienoa oli...
Mars oli minulla ensimmänen planeetta, jota katsoin kaukoputkella. Olin juuri saanut kaukoputken kotiin ja muistin, että Mars on jo korkealla ja pitihän sitä sitten vilkaista.
Saturnus oli ensimmäinen planeetta, jonka putkella näin. Tosin putki oli työkaverin, olimme eräänä iltana talvella Nuuksiossa valosaastetta paossa. Hienot oli planeetan renkaat, aivan kuin golfpallo olisi ollut munkkirinkilän keskellä ;-)
Marsihan se oli. Koeajaessa kaukoputkea surffasin eri kohteita, ja Mars oli niistä yksi. Pieni, oranssi pallukka, kuin tähti. Ei läheskään yhtä säväyttävä kokemus kuin Saturnus.
Muuten, eilen kun pyöräilin kouluuni iltapäivällä kuuden aikaan, kun taivas oli vielä tummansininen Auringon laskettua horisontin alle, näkyi länsitaivaalla kirkas keltainen piste. Oliko se Venus vai? En osannut odottaa että se olisi niin kirkas.
EDIT: En sitten millään jaksanut itse tarkastaa Winstarsilla. Venus se oli.
Saturnus ja ai että se oli upea! On se kyllä vieläkin todella mieluista katseltavaa. Siellä se vaan köllöttelee ja kulkee eteenpäin..
Lainaus käyttäjältä: Jorma - 07.02.2007, 15:13:35
Marsihan se oli. Koeajaessa kaukoputkea surffasin eri kohteita, ja Mars oli niistä yksi. Pieni, oranssi pallukka, kuin tähti. Ei läheskään yhtä säväyttävä kokemus kuin Saturnus.
Muuten, eilen kun pyöräilin kouluuni iltapäivällä kuuden aikaan, kun taivas oli vielä tummansininen Auringon laskettua horisontin alle, näkyi länsitaivaalla kirkas keltainen piste. Oliko se Venus vai? En osannut odottaa että se olisi niin kirkas.
EDIT: En sitten millään jaksanut itse tarkastaa Winstarsilla. Venus se oli.
Minäkin eilen bongasin Venuksen paljain silmin. Minäkin yllätyin sen kirkkaudesta. Toivottavasti tänään voisi kaukoputkella katsella sitä, mutta ainakin äsken oli pilviä siellä suunnalla. Näkisi sitten, että onko Venus kaukoputkella yhtä hieno kuin Saturnus.
Minäkin eilen löysin Venuksen paljain silmin. Ainoa "tähti" taivaalla, kun löysin sen. Katsoin kaukoputkella ja siinä se oli ;D
Saturnus se oli minullakin ensimmäinen planeetta jota tuli putkella havaittua. Putki oli käytettynä hankittu "marketti putki" 60mm linssillä ja höpöhöpö okulaareilla. Tämän tiedostin jossain määrin ja oli todella vaikuttunut siitä miten Saturnus näkyi, ihan viluväreet menivät pitkin selkää.
Heti seuraavana yönä piti kokeilla kuvausta, lainasin enon Canon pokkaria, olikohan joku digital Ixus tms. ensin käsivaralta mutta siitä ei luonnollisesti tullut mitään. Hetken kun olin sisällä lämmittelemässä ja ideoimassa sovitinta jolla kameran saa okulaariin keskitettyä, silmiin iski (ajankohtaan nähden ihme kyllä) hyttysmyrkky purkki ja sen korkki vaikutti oivalliselta. Korkki oli muutaman millin suurempi halkaisialtaan kuin okulaari ja kameran zoom tötterö, mutta onneksi korkin sisäreunassa oli tasaisin välien muovi liuskat. Liuskoista kun terävällä veitsellä otti varovasti siivu kerrallaan pois niin jonkinajan kuluttua minulla oli sovitin jolla sai kameran keskitettyä okulaarin päälle afokaalisesti. Ja ei kun kuvaamaan.
Vanhalle foorumille muistaakseni postailin "mahtavia" Saturnuskuviani mutta mahtavatkohan enää olla tallessa.
Lainaus käyttäjältä: jre - 08.02.2007, 22:32:08
Saturnus se oli minullakin ensimmäinen planeetta jota tuli putkella havaittua. Putki oli käytettynä hankittu "marketti putki" 60mm linssillä ja höpöhöpö okulaareilla. Tämän tiedostin jossain määrin ja oli todella vaikuttunut siitä miten Saturnus näkyi, ihan viluväreet menivät pitkin selkää.
Heti seuraavana yönä piti kokeilla kuvausta, lainasin enon Canon pokkaria, olikohan joku digital Ixus tms. ensin käsivaralta mutta siitä ei luonnollisesti tullut mitään. Hetken kun olin sisällä lämmittelemässä ja ideoimassa sovitinta jolla kameran saa okulaariin keskitettyä, silmiin iski (ajankohtaan nähden ihme kyllä) hyttysmyrkky purkki ja sen korkki vaikutti oivalliselta. Korkki oli muutaman millin suurempi halkaisialtaan kuin okulaari ja kameran zoom tötterö, mutta onneksi korkin sisäreunassa oli tasaisin välien muovi liuskat. Liuskoista kun terävällä veitsellä otti varovasti siivu kerrallaan pois niin jonkinajan kuluttua minulla oli sovitin jolla sai kameran keskitettyä okulaarin päälle afokaalisesti. Ja ei kun kuvaamaan.
Vanhalle foorumille muistaakseni postailin "mahtavia" Saturnuskuviani mutta mahtavatkohan enää olla tallessa.
Erittäin hienolta kuulostava kokemus! ;)
Ensimmäinen näkemäni planeetta oli Venus, sitten Jupiter, Saturnus, Mars, Merkurius, Uranus & Neptunus.
Ex planeetta Pluto on vielä näkemättä. ;D
Ihan pikkupoikana tiirasin sekunnin murto-osan ajan kohti aurinkoa maakaukoputkella... olin siinä jotakin tikkaa tiiraamassa ja kun vaihtoi lintua lentäen puusta toiseen ja silmä kiinni okussa lähdin kääntämään putkea perään, niin tuliset terveiset singahti silmään...
No sitten vanhempana kun oikein avaruuteen ruvettiin tiiraamaan, niin Marsin näin ensin ja samana iltana Saturnuksen. Molemmat sattumalta ja olihan siinä sellaista "Galileo meets Kolumbus"- fiilistä kieltämättä. Ainakin niin pitkään, kun emäntä sitten tuli rauhoittelemaan, että "aikuiset miehet tuolla lailla huutelevat"
:)
Täytyy sanoa, että ei pysty muistamaan! Se saattoi olla jupiter, saturunus ai mars...
Ensimmäinen planeettani omia kakkuloitani tehokkaammalla optiikalla havaittuna oli jupiter, ei ollu putkea silloin eikä yö menny oikein putkeen sekään, armyn ankeissa sotareeneissä yöväijyssä, Arvaatte varmaan miksi meitin tykki saarrettin ja väijytettiin, vallattiin... Mäkiluodossa poteron pohjalla tuulensuojassa makoillessani ja tähtitaivasta katsellessa se jupiter osui kiikareihini ja vei mukanaan.
Harmaiden aikojen jälkeen viime vuoskymmenen lopulla ostin ekan putkeni, jolla bongasin sitten saturnuksen renkaineen, se oli eka putki havainto.
Ensimmäinen minkä näin oli Saturnus. Muistan kuinka opettelin käyttämään kaukoputkea, koska olin juuri saanut sen. Olin katsonut jo aiemmin että Saturnus on taivaalla TheSky ohjelmalla. Siinä sitten etsiskelin hetken, mutta kun en vielä oikein hallinnut kaukoputken käyttöä niin meni mönkään. Kunnes sitten päätin lopetella, niin ajattelin että nyt se on pakko löytää ja osoitin sen kohti kirkasta tähteä joka sittenkin oli Saturnus! Siinä sitten hymyillyttikin kun näki sen renkaat ensimmäistä kertaa putken kautta.
Saturnusta etsiskelemällä oppisinkin sitten kunnolla tähtämään ja liikuttelemaan kaukoputkea, jonka jälkeen alkoikin sitten syvän taivaan kohteet löytyä.
Saturnushan se oli. Näkymä oli niin sanotusti huikea :)
Saturnushan se minullakin oli.T&a:n tähtikartasta katsoin että mitäs planeettoja olisi näkyvissä, ja kun saturnus kerran oli näkyvissä niin pitihän sitä tietysti katsoa.Sen verran mahtava kokemus oli että ei meinannut uni tulla.
Katselin vanhimpia havaintovihkojani 1970-luvulta ja päätyin siihen tulokseen, että
ensimmäinen kaukoputkella tiiraamani planeettaa oli Jupiter. Putkena oli muistaakseni
4 cm:n halpahalliputki, suurennusta on ollut 40x. Tämä tapahtui vuonna 1975.
Jupiterin kuita olen näemmä sittemmin seuraillut kuukausitolkulla. Planeetan pilvivöitä
katselin sitten pari vuotta myöhemmin, kun sain käyttöön 8 cm:n linssiputken paikallisyhdistyksestä.
Kuvittelisin, että tuohon innostukseen vaikutti tuolloin TV:stä näytetty Galileo-ohjelma.
Vuonna 1976 olen katsellut Saturnusta, jonka renkaat näkyivät hyvin pikkuputkellakin.
Jupiter on ehtinyt ensihavainnoista kiertää 2,5 kierrosta Auringon ympäri. Saturnuskin on
lähtenyt jo toiselle kierrokselle ensimmäisen kaukoputkihavaintoni jälkeen.
Oli muuten hauska kaivaa vanhat muistiinpanot esiin ja katsella vähän, millaista touhua
havaitseminen oli tuolloin reilut 30 vuotta sitten, kun olin vasta vähän toisella kymmennellä.
Minulla oli myöskin Saturnus. Olin alkanut tutkimaan Ursan sivuja ja tähtikarttaa joten tiesin mistä hakea, aikaisin kouluaamuna suuntasin uuden kaukoputken korkealle lounaaseen 20 mm linssillä ja itsekkin hämmästyin Saturnuksen renkaista miten selvästi erottui. ;D
Jupiter 30 mm linssiputkella ja 30x suurennuksella joskus 70-luvun alussa...
Ensimmäinen oli Jupiter 6 cm linssiputkella 80-luvulla. Muistan vieläkin tuon tapauksen, näkyi oikein neljä kuutakin... Oli se vain kokemus! Sitten tuli Venus, Mars, Saturnus ja Merkurius. Pitäisi varmaan minunkin kaivaa esiin vanhat muistiinpanot. :D
Marsin minä ensimmäiseksi löysin Celestronin 114lla, sitä kun olin jo aikaisemmin tiiraillut kiikareilla ja haaveillut putkesta :)
Juu Saturnus löytyi puolivahingossa 80 lintuputkellani ja Seulaset myös näkymä ja innostus vei mennesään niin että siitä vuoden sisällä pihalla kökötti 200 sky liner dopson . Ja kyllä hienoja havaintoja on tullu rutkasti lisää.
Tänään pilvipeite repeili siihen tahtiin että suunnistin putkeni kohti Saturnusta ja hienolta se kyllä näytti, hieman epäaidolta kenties.
Pari vuotta sitten Marsin ollessa lähimmillään maata reiluun 360.000 vuoteen, löysin lehdestä ko. tiedon ja ajattelin sen olevan näkemisen arvoinen kohde tässä elämässä. Googlella vaan sanat, Porvoo ja mars ja vastaukseksi löytyi muutaman harrastajan yhteystiedot. Reilusti otin yhteyttä, esittelin asian, että olisin kiinnostunut näkemään planeetan ja tiedustelin, että onkohan harrastaja menossa katsomaan kohdetta tänä iltana.
Yllätyin ystävällisestä ja lämpimästä tervetulotoivotuksesta illalla katsomaan Marsia Porvoon Linnanmäelle. En ollut kuulemma ainoa, joka oli ottanut asiasta ko. harrastajaan yhteyttä. Illalla jännitti kovasti. Tapasin harrastajan sovitussa paikassa, seurasin vierestä Dobsonin pystytystä ja hämmästyksekseni paikalle ilmaantui eräs kanadalainen ja kiinalainen tähtiharrastaja. Kummatkin olivat Suomessa työasioissa ja olivat molemmat ottaneet yhteyttä samaan tähtiharrastajaan. Mars oli pieni pallo, josta näkyi vielä hiukan sinistä napa-alueelta, kunoikein jaksoi pinnistää silmiään. Saman iltana minulle esiteltiin ensimmäistä kertaa elämässäni Plejadit ja olin tyrmistyä niiden kauneudesta. En ikinä kuvitellut että taivaalta voisi kiikarilla löytyä sellaisia jalokiviä!
Ensimmäinen planeetta - putkihavainto olikin varsin kansainvälinen hetki!
Nyt on kotona kolme jalustaa, kahdet kuvausvehkeet, kahdet kiikarit, MTO 1000 peilitele ja uusimpana hankintana Helios 1000 / 10 seurannalla. Harmi vaan että on ollut liian pilvistä. Seuraava kohde omalla putkella onkin Saturnus.
Ja kaikki alkoi siitä että omassa kunnassa ekana syksynä sammuttivat katuvalot kello 22...
Hiukan offtopic, mutta kyseessä on toinen planeetta, minkä olen nähnyt putkella, omalla putkella.
Kokemus oli varsin miellyttävä. Olen pitkään halunnut nähdä Saturnuksen "livenä", mutta olen myös kärsivällisesti
odottanut, että minulla on oma laitteisto, millä voin planeetan havaita. No, putki tuli ostettu jo ennen joulua
(Helios 1000/100) ja se on kiltisti ollut ulkona kirkasta säätä odottamassa.
Eilen työkiireiltäni illalla kasasin laitteiston takapihalle ja suuntasin napatähtäimen suunnilleen pohjantähteen. Harmikseni
lapset olivat käyneet tutkimassa putkea ja onnistuneet liikuttamaan etsinputken juuri tarpeeksi pois kohdaltaan...
Mutta kärsivällisyys on hyve. Jos harrastuksen aloittamisesta on kulunut jo lähes viisi vuotta, niin ei muutama minuutti
enää tunnu missään. Kärsivällisesti etsin moottorin ja säätöruuvin avulla planeettaa, vaikka se olikin selvästi etsinputken
hiusristikon keskellä. Aikaa alkoi kulua liikaa ja alkoi tulla toivoton olo, pitikä homma keskeyttää ja kohdistaa putket vaikka
kuun avulla, joka mukavasti oli sinä vieressä.
Ja sitten klo 23:24 planeetta liukui majesteetillisen hitaasti näkökenttään ja tuntui että henki salpautuu. Vielä kärsivällisesti
planeettai keskelle kuvakenttää ja hitaasti zoomaamaan pienemmälle polttovälille. Muutaman minuutin odottelu
ja tarkistus, että planeetta kestää kuvassa ja pikainen Barrlowin lisäys ja voi valtavaa!! Siin se oli renkaineen päivineen,
komeana kuin mikä. Ja itse etsittynä omalla putkella.
Jaksoin lähes tunnin tuijotella, kunnes pilvet ilmestyivät pilaamaan illan. Harmi, että ei ollut vielä viimeinen koulupäivä,
koka olin luvannut lapsille, että näkevät planeetan vielä tänä keväänä. Toivottavasti tänään on yhtä kirkas ilta.
Mukava harrastus...
Saturnus tai mars taisi olla, kun saturnus sukelsi kuun taakse joskun 2000 luvun alussa, olin sitä seuraamassa.. taisi olla se mieleenpainuvin kokemus planeetta havannoista.
Saturnushan se oli minullakin ensimmäinen planeettahavaintoni tähtikaukoputkella, joskus 70-luvun alkupuolella. Ostin 60/1200 millin refraktorin alkusyksystä, mutta sitten tuli kuukausikaupalla huonoja säitä - tai siltä ainakin tuntui. Mutta lopulta näin vähän utuisella taivaalla, ensin pienellä suurennuksella Saturnuksen - oli se sykähdyttävä ja mieleenpainuva näky! ;D
Minunkin ensimmäinen planeettani oli saturnus jonka näin. Olin vielä aika tuntuvassa kuumeessa kun menin saturnusta etsimään ja löytyihän se sieltä leijonan tähdistöstä. Tiedätte kai miten siinä käy kun on kuumeessa ja ruumiinlämpö on tavallista suurempi eikä putki kerkeä viiletä ulkona niin okulaari pääsee huurtumaan, mutta onneksi kerkesin nähdä saturnuksen jolloin ajattelin: "on se olemassa." Sen jälkeen olo oli vielä pahempi kun olin 20 asteen pakkasessa :-X, mutta olin kuitenkin tyytyväinen olinhan nähnyt saturnuksen livenä :)
Viime yönä ensimmäistä kertaa uudella putkella taivasta pääsin katselemaan, Jupiter oli ensimmäinen planeetta mikä sillä tuli nähtyä.
Hieno näky oli kun kunnon putki alla, hieman horisontin puolella vain oli niin ei kauhean tarkkaa kuvaa saanut, pilviä hieman yms.
Ensimmäinen planeetta jonka näin oli muistaakseni Venus. Siellä se vaan olla möllötti, kirkkaana valopisteenä taivaalla. Mutta luulin sitä vielä silloin Jupiteriksi... :)
Minun ensimmäinen planeetta taisi olla mars kun katsoin sitä ja näin sen punertavan pinnan.
luulin ensin merkuuriukseksi ;D
Saturnus ))
Jupiter. Ensimmäisen putkeni hankin kolme viikkoa sitten, ja eilen oli etelätaivas Helsingissä otollinen. Jupiter oli maksimissaan vajaan 7 asteen korkeudella noin klo 23 aikaan. Skymax 127 putkena, oli sykähdyttävää nähdä Ganymedes, Io, Kallisto sekä Jupiterin kyljessä Europa, jotka sitten jälkikäteen varmistin Stellariumista.
Jupiter.
Muistaakseni -95. Olin myöhään ulkona joskus kesä/heinäkuun taitteessa. Näin n. 10 asteen korkeudella etelässä kirkkaan, keltaisen valopisteen.
Tarkastin Tähdet -vuosikirjasta, että kyseessä olisi Jupiter.
Menin takaisin ulos hiljattain saamani venäläisen 50mm kaukoputksen kera, alustana toimi kolkupyörä.
Oli huikaisevaa nähdä ensimmäistä kertaa vieraan taivaankappaleen pinta! Ja ne kuut... Huh huh.
Samana (tai seuraavana ???) vuonna näkyi Saturnus suoraan sivulta, joten renkaita ei näkynyt. Oli hienoa seurata keväällä päivä päivältä, kun ne alkoivat näkymään ensin pieninä piikkeinä ja myöhemmin selvempinä.
En muuten tiennyt missä planeetat ovat kunnes ostin kaukoputken.. ;D Luulin niitä kirkkaiksi tähdiksi mutta kun ekalla putkella ja ursan tähtikartalla etsin niin ensimmäinen näkemäni planeetta oli mars. (olin tuolloin 11v kun luulin planeettoja tähdiksi :))
Armeijassa näin ensimmäiset putkella näkemäni planeetat, tosin putki oli järeä merivalvontakiikari jalustalla enkä tiedä mitä tarkalleen silloin näin lähellä horisonttia.
Uskoisin että Venus olisi ollut ensimmäinen koska sen kirkkaus voisi vetää puoleensa.
Siitä oikeestaan innostuin tähtitieteestä vaikka menikin useampi vuosi kunnes hankin sky-watcher 127:n.
Taisin katsella niillä merivalvontakiikareilla öisin enemmän taivaalle kuin merelle :D
Putkella (kun tiesin mitä katselen) löysin ensin Venuksen sitten Marssin ja sitten oikeestaan vahingossa/tuurilla Saturnuksen.
Saturnus oli upein näky renkaineen mutta paljon on näkemättä "paljain silmin"
On muuten vaarallista ajella fillarilla kirkkaalla kelillä tähtitaivaan alla, silmät jotenkin hakee aina taivaalle haeskellen planeettoja.
BR Jason
Venus :laugh:
Minun ensimmäinen planeetta havaintoni putkella oli Jupiter vuoden 2007 syksyn alussa. Iltataivaalle oli ilmestynyt hyvin kirkas piste. Ajattelin, että Sirius se ei voi olla, vuoden ajasta johtuen - ehkä siis jokin planeetta. Seuraavaksi juoksin tietokoneelle Ursan kartasta tarkistamaan, ja Jupiterhan se oli. Samassa hetkessä aloin jo kaivamaan 30mm, 25 kertaa kiinteästi suurentavaa, putkeani ja kamerajalustaa.
Saatuani Jupiterin näkökenttään oli aivan haltioissani. Jupiterin rinnalla kauniissa rivissä häilyi neljä pistettä! Ehkä ne ovat kuita! Taas koneelle tarkastamaan, ja kuitahan ne olivat. Niiden nimetkin selvisivät.
Tämä ensi havaintoni on mitä ikimuistoisin. Parhaimpia havaintokokemuksiani. Kaikki sujui pienissä puitteissaan täydellisesti. Toisin kuin viime yö - kiitos pilvien... Ilmaantuivat heti putken pystytyksen jälkeen.
Tässä oma tarinani:
Pari päivää sitten oli eka tuubi tullut villenkellosta Heti ensimmäisen selkeän kelin tultua putki valmiiksi. ursan tähtikartasta katsoin kuunsirpin olevan korkealla etelässä. ja venus melkein sen alla. Heti ryntäsin putkelleni. Ekaa kertaa kun käytin en osannut suunnata putkea edes kuuhun :cheesy: no, pitkän tuskailun jälkeen sain kuun näkökenttään. sitten aloin etsiskellä venusta kiikareilla. kyllä se näkyiSilloin sattui olemaan päivä joten Venuksen etsiminen ei ollut ekaa kertaa putkea käyttävälle helppo tehtävä. no, sitten yritin suunnata putkea siihen. meinasi jo hermot mennä, Etsintä ei oltu vielä säädetty mutta kuitenkin haravointi palkittiin :laugh: siinä sitä möllötti minikokoinen puolikuu, aluksi olin hieman pettynyt kokoon, mutta tiesin että kyllä se siitä vielä kasvaa, kun vaihe vähenee.
Jupiterhan se. Ei tosin tähtikaukoputkella mutta kaukoputkella kuitenkin :wink:
Ensimmäinen planeetta jonka näin taisi olla jupiter ja sen kuut. olihan se mahtava tunne joskus kun oli kylmää ja pimeää ja yön kruunasi kun löysi putkella kauniin jättiläisen
Jupiteria katselin juuri samana iltana hankitulla SW 127 MAKilla tänä syksynä ja oli hienoa nähdä se neljän kuun kanssa tuosta parvekkeelta.
Ala-asteella olin ja -80-luvun alkua elettiin. Kaverini kolmannella luokalla elvisteli ulkoa opettelemillaan latinankielisillä sienten nimillä ja paremmaksi piti kakkosluokkalaisen pistää. Kirjastoautolta löytyi lähimpää ovea kirjoja joissa oli myös latinaa (tähdistöjen nimiä). Pian olin koukussa ja isäni vei TA-URSAn tornille. Olin tietävinäni, että Venushan se siellä, mutta ystävällinen setä RET-45:n kanssa korjasi että Jupiterhan se. Näin kuut 45x suurennoksella ja olin ihmeissäni.
Hetkeä myöhemmin tornin pääputkella näin kuun kraattereita (Taisi olla jokin kuunpimennysnäytös meneillään ja iso jono putkelle). Kuunpimennys ei vielä mennyt kaaliin, mutta Jupiter ja kuun kraatterit näen selkeinä mielessäni vielä tänäkin päivänä.
Samana talvena vielä ostettiin RET-45 (Sienikaveri oli toki sellaisen ensin ostanut pistääkseen paremmaksi). Sitä tuli käytettyä kymmenisen vuotta. Sitten -94 ostin Celestronin Celestar 8:n ja tänä vuonna sitten oli vuorossa Sky-Watcher explorer 300P. Ja edelleen Jupiter ja kuu ovat jotenkin erikoissijalla.
Jupiter kiväärin tähtäinkiikarilla (putki sekin :smiley: ) suurennos max. 20x mutta silloin hämmästys melkoinen kun sieltähän
näkyi kuitakin muistaakseni kokonaista 3 kappaletta.
Ensimmäinen planeettani oli Venus. Katselin sitä kiikareilla jo useaan kertaan ennen kuin sain ensimmäisen putken. Tosin kiikarit kulkee mukana vieläkin putkeni rinnalla.
Jupiter ja neljä kuuta TAL-1:llä. Jupiteriin tähdätessä toki ensimmäisenä silmään osui jotain outoa. Valoisa piste, jota ympäröi kirkas rengas. Samanaikainen innostus ja hämmennys valtas mielen, kunnes pian tajusin tarkentaa kuvan. Tähtihän se oli.
Moi. Ensimmäinen planeettani oli saturnus. Katselin sitä ensimmäisellä omalla kaukoputkellani n.15 vuotta sitten. Putki oli Bresser 120/1000 akromaatti. Aito kiinalainen. Toin putken jalustoineen Berliinistä tuliaisina itselleni. Putki jalustoineen oli nykypäivän kiinalaisiin verrattuna surkeata työtä, mutta jotain oli tehty oikein, sillä kirkkaina öinä olin havaitsevinani cassinin jaon. Mieleenpainuvia olivat näkymät tuolla putkella.
En tiennytkään että 15 vuotta sitten löytyi tuollaisia (Bresser) tuubeja.
Hintakin taisi olla aika suolainen siihen aikaan.
Cassinin jako taitaa kyllä näkyä pienemmälläkin putkella - tarkoititkohan Enckeä ?
Eka planeetta oli varmaan Jupiter tai Saturnus 70-luvun loppupuolella Instrun RET-31-peiliputkella.
Havaintokirjaan tuli useasti merkittyä Jupiterin kuun paikkoja.
Juu, Löytyi. Suomestakin olisi saanut tilattua kameraliikkeen kautta, 7500 markkaa pyysivät, silloin minulle liikaa. Selailin internetistä silloin, ja löysin saksalaisesta karlstadt tavarataloketjun valikoimista putken 4500 markan hintaan. Ostin putken sieltä viikonloppu reissun tuliaisina. Lentokoneen ruumassa sitten tuli suomeen liki 30 kilon pahvilaatikko, putki, jalusta, vastapainot, okulaarit ym,ym.
Niin, meinasi unohtua, kyllä se cassinin jako oli. En tuolloin olisi edes tajunnut enckeä etsiä. Ja totta turiset, näkyy cassini toki pienemmälläkin.
Eka planeetta jonka näin oli Jupiter.Todella hieno näky joo. :grin:
Muistaakseni Venus kapeana sirppinä viime keväänä. Saturnustakin tuli samoihin aikoihin havaittua, ikinä en ole siis renkaita isossa kulmassa nähnyt.
Ensimmäisen planeetan jonka näin viime keväänä lakeuden ursan tähtitornilla oli venus. Samana iltana sain nähdä myös saturnuksen. Ensimmäin planeeta omalla kaukoputkella oli jupiter.
Tuli nyt mieleen että kävin 2007-vuoden Marsin opposition aikaan Porin Karhunvartijoiden tähtitornilla ja silloin tuli Marsia katsottua yhdistyksen Celestron C11-putkella.
Ensimmäinen bongaus 200mm putkella pas****n ikkunan, sälekaihtimien ja ohuen pilviverhon läpi oli sitten Jupiter ja siinä rinnalla näkyi Ganymedes, Europa ja Kallisto.
Ai #¤%&#!, ku pääsee katteleen noita selkeällä säällä ja tietty ulkona. :grin:
Edit sen verran, että siis ensimmäinen havainto tolla 203/900mm peiliputkella. Ohan tuo tietty nähty eka kerran linssiputkella jo reipas 20 vuotta sitten. :grin:
Jupiter viime yönnä yhen ja puoli kolmen välisenä aikana 90/700 tascon peilinewtonilla. Ekana 23mm Hyugensillä ja sitten kaksinkertasella barlowilla. ja suunnilleen nuppineulanpään tai pienen herneen kokoisena näky ja kuut pienen pieninä kirkkaina pisteinä :laugh:
Pojankloppina saturnus 50mm halvalla suurimmaksi osaksi muovisella kiinalaisputkella, mutta oli niin lumoava näky piskuisena ja renkaineen silti että siitä ei ole taivaan tiirailu innostus laantunut kahteenkymmeneen vuoteen ainakaan vielä. Olen vieläkin miettinyt miten hyvä tuuri oli että vanhemmat minulle sen halvan räpsyn laittoivat, sen verran paljon kokemuksia tuo taivaalle tiirailu on vuosien varrella antanut.
Tähän onkin helpoo vastata. Jupiter, jouluaattona, lahjaksi saadulla ensimmäisellä putkella. Itseasiassa ensimmäinen kohde yleensä millään putkella ikinä. Oli helppo siinä täpinöissä löytää :)
Mars, 50 vuotta sitten, ainakin
Pari viikkoa sitten hankin putken ja planeettoja ensimmäiseksi aloin katsella. Merkurius oli juuri hyvin näkyvissä niin sen valitsin ensimmäiseksi kohteeksi. Sen jälkeen järjestyksessä Venus, Mars, Jupiter. Toissapäivänä Saturnus ja vielä pari jäljellä.
Jupiter niistä ensimmäinen oli, mikä teki kunnolla vaikutuksen.
Itse näin ensimmäisenä planeettana Jupiterin tuossa muutama kuukausi sitten. Sen jälkeen on myös Venusta katseltu, ja tänä iltana on kohdattu Mars kaukoputken kanssa.
Sykähdyttävimmän vaikutuksen minuun on tehnyt Saturnus, jota joskus 80-luvulla tai aivan 90-luvun alussa tiirailin omalla pikkuisella RET 50-kaukoputkellani. Näkökentässä viipottava Saturnus renkaineen on kaunein planeetta, mitä olen kaukoputkillani nähnyt.
Oli minulla 70-luvulla jo Instrumentariumista ostamani RET 45, mutta sillä muistaakseni katselin lähinnä Orionin sumuja ja Andromedaan galaksia. Putki oli myös pituudeltaan huomattavasti hankalampi liikuteltava kuin tuo suloinen, japanilaista laatutyötä oleva katadioptrinen oranssinkeltainen RET 50, jonka aukkosuhde (valovoima) oli sentään f/D = 1000mm/114mm = 8,8.
Syksyllä ostamallani Sky-Watcher Skymax 127 :lla ei ole juuri muuta tullut katseltua kuin Kuuta, Jupiteria ja Venusta silloin, kun sattuvat näkymään lännessä ja ovat olohuoneen ikkunasta tai parvekkeelta katsottavissa. Jupiter ei näy miltään ja Venus ei senkään vertaa. Syy on kai lähinnä siinä, että ikkuna on kohti Kaarinan keskustan valoja, mutta en voi kehua tuota S-W 127 putkeakaan. Mitä nyt tuollaisella putkella, jonka objektiivin halkaisija on 127 mm ja valovoima on f/11,8 näkee. Putkea on palstoilla kehuttu helposti liikuteltavaksi, mutta sanon vain, että naisen voimilla 19 kg:n vehje EI kovin helposti liikuteltava ole. Mikä olisi helposti liikuteltava, suhteellisen edullinen ja valovoimainen putki autottomalle naiselle? Kas siinäpä kysymys. Taisi mennä hieman OT, siitä pahoitteluni.
2011 Joulukuun lopulla, pääsi mökille, uusi 6" f/5 newtoni oli nähnyt kuun kerran, mahtava keli, putki ulos.
Pienen säädön jälkeen oli kaikki kohillaan, kattelin kuuta ja pelkästään se sai sykkeen nousemaan, sisko siihen pihalle tulee ja sanoo että mikäs tuo on
Putki sinne suuntaan, se fiilis, kun näkyy kiekossa kaksi punaista haaleaa viivaa ja pieni ympyrä, 4 kuuta ympärillä, wau... Jupiter se pieni pentele oli...
Sen jälkeen on tullut Venus, Mars ja hyvin heikosti saturnus nähtyä. Päätin että jos ei muuta tavoitetta tän harrastuksen suhteen, niin Neptunus... siinä sitä haastetta kerrakseen.
-V.K.-
Ensimmäisestä kerrasta on täälläkin aikaa melkein 40 vuotta, muistot ovat kultaisia. Ensimmäinen planeetta on Mars jota meikäläinen katsoi ja vielä silloin kun oli luvussa ER Burrough(en muista loppua) Mars sarja, ei riemulla ollut rajaa. Monena iltana käytiin sitä katsomassa ja jotenkin se oli ihan niin ihmeellistä että näkee toisen planeetan joka kiertää samaa aurinkoa kuin tämä pallo. Mitään ihmeellistä ei näkynyt, eri kontrastista punaista, ehkä vaaleampaa keskellä. Putki oli koulun biologiakerhon opettajan AZ jalustalla seisova, valkoinen mustalla huurreputkella. Tästä alkoi tämän miehen matka avaruuden ihmeelliseen maailmaan.
1970 luvulla Nasa lähetti ensimmäisiä kaukoluotaimia Jupiteriin ja niille nurkille, niistä tuli jokunen telkka ohjelma. Olin Heinämiehenä Tätini miehen maatilalla Anjalankoskella ja olin aivan euforisessa tilassa kun ajattelin Jupiteria ja luotaimia. Kaikki heinätienestit meni optisiin laitteisiin ja ensimmäinen instrumentti oli 7X50 kiikari. Talvella koulun tähtikerhossa (biologian opettajan vetämä) aloitettiin tähtiputkien rakentaminen vasta ilmestyneen peilikaukoputken rakentamisoppaan vauhdittamana. Silla laitteella otettiin firslightit Jupiteriin ja se oli siinä. Sen jälkeen meikäläinen on ollut Jupiter mies. Tämä kaasupallo jaksaa edelleen kiinnostaa kaikesta eniten, kuineen se on jotenkin niin kiinnostava ja eksoottinen. Kun ensi kerran näin kuun varjon planeetan pinnalla olin ihan henkisesti irti maasta, sen jälkeen on harvakseltaan nähty näitä hienoja detaljeja, viime kaudella Ion tulo planeetan takaa jne.
Nyky harrastajilla on netti, edulliset ja laadukkaat laitteet, melkein kuka tahansa voi ostaa amatööri-instrumentin joka on laadullisesti aivan huippua ja tutkimukseenkin käyvää. Meikäläisen aloitusaikoina kaikki oli valtavan kallista, halpaa hyvää ei ollut olemassakaan, telkkarissa kaksi kanavaa, niistäkin toinen lisälaitteella ja tietenkin mustavalkoisena. Tänä päivänä kaiken luonnontieteen harrastaminen on informaatiotulvassa hyvä aloittaa, materiaalista ei ole puutetta. Onneksi vieläkin koetaan hetkiä kun joku näkee itse omilla silmillään jotain ja kokee sen saman mitä joskus ennen.