Vaikuttaa siis noin periaatteessa siltä, että tuhnut pysyvät tuhnuina, vaikka niitä katsoisi isommankin putken läpi. Enhän minäkään kuvittele niiden värillisiksi muuttuvan putken koon myötä. Paremmin erottuviksi vain...
Varustelukierteessä ja yli 500€:n putken hankinnassa ei ole järkeä? Kiksit pitää saada juuri siitä homman vaikeudesta ja lopulta kohteen löytämisen riemusta? Vaatii kyllä vissiin vähän masokistista luonnetta Suomen talvessa....
Palailen tähän aiempaan ajatukseen, kun en eilen saanut tähän vastattua tietokoneongelmani takia (koneeseen asennettu uusi G Data Internet Security 2010:n kokeiluversio kaatoi koneen siniseen BSOD-ruutuun, kun olin kirjoittanut vastinetta tähän puolisen ruutua). No, nyt koneessa istuu BitDefender Internet Security 2010, joka toivottavasti sallii vastauksen loppuun viemisen
)
Lyhyesti tuosta erottelun parantamisesta, sillä tähän on kaksi ratkaisua: 1.) suuremman putken hankkiminen ja sen käyttäminen taajama-alueelta 2.) pimeään paikkaan raahautuminen kertaluokkaa pienemmän laitteen kanssa. Näiden kahden antamat näkymät ovat näet keskenään jotenkin vertailukelpoisia eli toisin sanoen suuri putki "kutistuu valosaasteessa" kertaluokkaa pienemmäksi putkeksi visuaalikäytössä (tämä siis nimenomaan deep sky -tuhnujen kanssa toimittaessa). Hiukan kärjistetty esimerkki, mutta jotenkin paikkansa pitävä oman kokemukseni mukaan.
Optimi olisi tietysti suuri putki pimeissä olosuhteissa, mutta aina tämä ei onnistu käytännön esteistä johtuen. Putkeen sijoitettavan summan järkevyyden sanelevat niin monet seikat, ettei siitä tosiaankaan voi antaa yleispäteviä neuvoja, vaan jokainen taaplaa omalla tyylillään näissä asioissa. Visuaaliputkea ajatellen putken läpimitan tulisi liki tuplautua, jotta siirtymä suurempaan olisi katseluelämyksen suhteen kannattavaa. Jotenkin näin siis putkien apertuurin suhteen: 100-130mm -> 180-220mm -> 300-400mm. Näin kokoluokasta toiseen siirryttäessä tulee "Vau, hei tällähän näkee hyvin..." fiilis (ainakin hetkeksi aikaa, kunnes suuremman putken näkymiin taas tottuu).
Kiksien saamisesta seuraava miete: homman vaikeus tulee usein kaupan päälle, vaikka harrastaja haluaisikin kaiken sujuvan mahdollisimman vaivattomasti. Sangen moni asia vaatii pahalle päälle sattuessaan tarpeettoman paljon yritystä ja erehdystä mennäkseen ns. putkeen. En itse koe olevani mikään Hannu Hanhi, jolta kaikki sujuu tuosta vain ensi nykäisyllä ja luonnon lahjoilla kertalaakista. Ennemminkin tällaisia onnen kantamoisia sattuu vain 2-4 kpl vuoden mittaan, jolloin voi havaintoillan jälkeen ihmetellä kuinka kaikki menikin juuri niin 100% nappiin tällä kerralla. Tavallisesti normaali vaivannäkö (lue: yritys ja erehdys) tulevat mukaan kuvioihin, jos tähtiharrastusta aikoo jatkaa missään muodossa
. Omakohtainen esimerkki tästä löytyy
täältä (=masokisti harrastaa tähtikuvausta) ja toisen vastaavan löydät Cloudy Nightsin foorumilta eräästä
jalustaketjusta. Hiukan kieli poskessa kirjoiteltua luettavaa tällainen näin jälkikäteen nähtynä, mutta asiat eivät aina vain mene putkeen luonnostaan olkoon kyseessä sitten visuaalihavaitseminen tai tähtikuvaaminen. Ei kannattaisi hyljätä mitään asiaa kovin pintapuolisella ja pikaisella kokemuksella, koska kokemuksistaan voi oppia aina jotain uutta. Tämä asenne saattaa olla sulle sitä harrastuksessa vaadittavaa masokismia, itselleni se on enempikin arkipäivän realismia, jolla selvitään vastoinkäymisistä seuraavaan havaintokertaan
Tässä keskustelussa ei ole päätä eikä häntää. Jokaisella käyttäjällä on niin paljon erilaisia toiveita että oikeaa vastausta ei kertakaikkiaan ole.
2nd to that!
