Vapaata ihmettelyä

[xepheid]

Lukaisin sitten engl.kielisen linkin aiheesta ja jos oikein ymmärsin, nämä planeetat on havaittu mikrolinssin avulla, eli ollaan havaittu, kuinka joidenkin tähtien paikka on hivenen muuttunut  kuvissa ja tästä ollaan päätelty että jokin planeetta on avaruutta kaareuttamalla "siirtänyt" tähteä.

Mikrolinssillä joo, mutta korjataan sen verran, että mikrolinssi-ilmiö ei siirrä paikkaa vaan muuttaa kirkkautta.

Eli kun tuollainen vapaasti ajelehtiva planeetta sattuu täältä katsottuna samalle suoralle jonkin taustataivaan tähden kanssa, sen painovoima kohdistaa osan niistä valonsäteistä, jotka meistä katsoen muuten menisivät ohi, suoraan meitä kohti. Seurauksena taustataivaan tähden valoa tulee siis normaalia suuremmasta kulmasta ja niinpä tähti näkyy hetken aikaa tavallista kirkkaampana. Planeetanmassaisen kappaleen toimiessa linssinä, tuo aika on alle kahden vuorokauden luokkaa. Mikrolinssin tuottaman valokäyrän muoto on tunnusomainen ja kun havaintoja tehdään käytännössä kaistasuodattimien läpi, mikrolinssissä valokäyrä on samanlainen kaikilla aallonpituuksilla.

Ongelmana menetelmässä on, ettei ilmiö käytännössä toistu koskaan. On hirveän epätodennäköistä että ajelehtiva planeetta sattuisi sopivasti samalle suoralle jonkin taustatähden kanssa puhumattakaan siitä, että sama tapahtuisi jonkin planeetan tuottamana useamman kerran (mielekkään aikaskaalan sisällä). "Koe" ei siis teknisesti ottaen ole toistettavissa (mistä joku tieteenfilosofi saattaisi älähtää...  ) ja siksi mikrolinssi-ilmiöllä havaittujen planeettakandidaattien tunnistaminen planeetoiksi on perin vaikeaa ja aikaavievää touhua.

Mielenkiintoinen kysymys tietenkin on, miten tuollaiset planeetat ovat sitten saaneet alkunsa...

Toivottavasti tämä valotti (pun intended) asiaa.


--
Samuli K.

[chilimieli]

Seuraa hieman erikoinen kysymys, mutta liittyy tähtiharrastukseen.
Mistä saan hankittua toisinaan myös elokuvissa vilahtaneen mekaanisen "planetaarion" työpöydälleni?
http://www.science-shop.de/artikel/949491#
Kyse siis tuollaisesta, mutta tahtoisin sellaisen, jossa olisi kaikki aurinkokuntamme planeetat, niin epäaidossa mittasuhteessa kun ne siinä ovatkin. Olisi nimittäin mukaavaa katseltavaa aina kirjoja selaillessani.

"Rakenna oma aurinkokunta" sarjaa joskun näkyi kaupattavan, mutta sen saatavuus valmiina lienee hankalaa.

[mistral]

Mikrolinssillä joo, mutta korjataan sen verran, että mikrolinssi-ilmiö ei siirrä paikkaa vaan muuttaa kirkkautta.

Ilmankos sana "mikrolinssi" viittasi vähän muualle. Täytyy panna tämä moka huonon englannin piikkiin

Mielenkiintoinen kysymys tietenkin on, miten tuollaiset planeetat ovat sitten saaneet alkunsa...

Luulisin planeettojen syntyneen niin kaukana  lähitähdistä että ovat jääneet elämään omaa elämäänsä "itsenäisinä". Tosin kaukana lähitähdistä ei välttämättä ole kuin vetyä ja heliumia, joten ovat kaasuplaneettoja?

[Kaizu]

Tosin kaukana lähitähdistä ei välttämättä ole kuin vetyä ja heliumia, joten ovat kaasuplaneettoja.

Mistä tällaionen tieto on peräisin? Ymmärtääkseni supernovat ovat puhaltaneet osan sisällöstään laajalle alueelle ja niistä tiivistyvät seuraavan sukupolven aurinkokunnat. Sekin pilvi josta Aurinkokunta tiivistyi, on sisältänyt pieniä määriä muiutakin aineita kuin vetyä ja heliumia.

Kaizu

[einari]

Seuraa hieman erikoinen kysymys, mutta liittyy tähtiharrastukseen.
Mistä saan hankittua toisinaan myös elokuvissa vilahtaneen mekaanisen "planetaarion" työpöydälleni?
http://www.science-shop.de/artikel/949491#
Kyse siis tuollaisesta, mutta tahtoisin sellaisen, jossa olisi kaikki aurinkokuntamme planeetat, niin epäaidossa mittasuhteessa kun ne siinä ovatkin. Olisi nimittäin mukaavaa katseltavaa aina kirjoja selaillessani.

"Rakenna oma aurinkokunta" sarjaa joskun näkyi kaupattavan, mutta sen saatavuus valmiina lienee hankalaa.

Olisi kannattanut hommata se rakennettava aurinkokunta... Oli kaunis kun sellaisen näin kerhoillan esittelyssä.
Kun menee ebay:n ja laittaa hakusanaksi orrery niin näkee että alle 300,- niitä ei taida saada (postikuluineen).
On muovisempiakin ja niilläkin kova hinta:
http://www.1worldglobes.com/Teachingaids/orrery.htm

Ja sitten viimeisen päälle:
http://curiousminds.co.uk/product_info.php/products_id/774

[mistral]

Mistä tällaionen tieto on peräisin? Ymmärtääkseni supernovat ovat puhaltaneet osan sisällöstään laajalle alueelle ja niistä tiivistyvät seuraavan sukupolven aurinkokunnat. Sekin pilvi josta Aurinkokunta tiivistyi, on sisältänyt pieniä määriä muiutakin aineita kuin vetyä ja heliumia.

Kaizu

Mihinköhän lauseeni perässä ollut kysymysmerkki oli hävinnyt? Siis kyse ei ole tiedosta vaan "heitosta". Ajattelin että osa kyseisistä planeetoista on ollut olemassa jo ennen ensimmäisen tähtisukupolven  räjähtämistä supernoviksi ja silloinhan ei ole ollut muuta kuin vetyä ja heliumia. Toki tähden ikä vaihtelee paljon eikä ole mitään määritelmää tähtisukupolven iästä, mutta mitä varhaisempaan aikaan mennään, sitä vähemmän "fuusiojätettä" oli.  Toinen juttu on sitten, kuinka kattavasti supernovat ja kvasaarit ovat levittäneet raskaampia aineita universumiin.

[chilimieli]

Jupiterin renkaat näkyvät parhaiten vasten valoa, eli aurinkoa. Onko tästä huolimatta kukaan harrastelija onnistunut saamaan niistä kuvaa? Näkyykö renkaat edes maasta käsin isoilla putkilla?

Olenko väärässä jos esitän teoriani ja sanon, että myös jupiterilla ja uranuksella tulee joskus olemaan näkyvät renkaat? Ainakin Hannu Karttusen Tähdet ja avaruus kirjasta sain sellaisen ajatuksen, että jos saturnuksen renkaat pysyvät kasassa saturnuksen kuiden ansiosta, voisi olettaa, että vastaavaa tapahtuu myös muille jättiläisplaneetoille. Mikäli siis ne saavat riittävästi avaruudessa seikkailevia kappaleita vetovoimansa vaikutuksen piiriin. Tätä asiaa ei tietenkään tosin voi kukaan päästä näkemään, mutta mitenkä näin ajatuksen tasolla?

[Mare Nectaris]

Jupiterin renkaat näkyvät parhaiten vasten valoa, eli aurinkoa. Onko tästä huolimatta kukaan harrastelija onnistunut saamaan niistä kuvaa? Näkyykö renkaat edes maasta käsin isoilla putkilla?

Olenko väärässä jos esitän teoriani ja sanon, että myös jupiterilla ja uranuksella tulee joskus olemaan näkyvät renkaat? Ainakin Hannu Karttusen Tähdet ja avaruus kirjasta sain sellaisen ajatuksen, että jos saturnuksen renkaat pysyvät kasassa saturnuksen kuiden ansiosta, voisi olettaa, että vastaavaa tapahtuu myös muille jättiläisplaneetoille. Mikäli siis ne saavat riittävästi avaruudessa seikkailevia kappaleita vetovoimansa vaikutuksen piiriin. Tätä asiaa ei tietenkään tosin voi kukaan päästä näkemään, mutta mitenkä näin ajatuksen tasolla?

Mikäli uskomme wikipediaa (ja miksi emme uskoisi...) ilmeisesti Jupiterin renkaita on maasta havainnoitu vain Keck -teleskoopin adaptiivisella optiikalla 2002-2003. Saturnuksen renkaat tosiaan pysyvät "terävässä" muodossaan ns. paimenkuiden ansiosta. Jupiterin rengasjärjestelmä koostuu lähinnä pölymäisestä materiaalista, jota on singonnut lähinnä Metis ja Adastrea -kuista. Adastreaa pidetään paimenkuuna Jupiterin renkaan ulkokehälle.

Jotta kuu hajoaisi ns. vuorovesivoimien ansiosta, sen pitäisi kiertää emoplaneettaa nopeammin kuin emoplaneetta pyörii akselinsa ympäri tai kiertää emoplaneettaa vastakkaiseen suuntaan kuin emoplaneetta kiertää akselinsa ympäri (ks. tästä kohta Moon ring systems). Jupiterin Metis ja Adastrea todennäköisesti hajoavat tästä syystä joskus kaukana tulevaisuudessa, samoin Uranuksen kuut - ja itse asiassa myös Marsin Phobos ehkä 30-50 miljoonan vuoden päästä  joko hajoaa tai syöksyy Marsin pintaan. Näin ollen on varmaan mahdollista se, mitä esitit.

[vesa k]

Hei

Tämän artikkelin kautta voi vaikkapa valoisina öinä tehdä matkan  googol:iin ja qooqolplex:iin sekä muihin matematiikan ja maailmankaikkeuden suuriin lukuihin.

http://io9.com/5807256/whats-the-biggest-number-in-the-universe

vesa_k

[einari]

Luinpa hiukan Mare Nectariksen linkkiä ja siellä tuli minulle uusi tieto vastaan.
Eli siellä sanottiin että 5 miljardin vuoden sisällä Marsin radan eksentrisyys kasvaa niin että sen rata risteää Maan radan kanssa (josta potentiaalinen törmäyksen uhka ?).
Toisaalta Aurinko alkaa jo miljardin vuoden päästä kasvamaan niin että aurinkokunnan elämänvyöhyke siirtyy Maan radan ulkopuolelle ja Mars taas jää sen sisäpuolelle.

[mistral]

Luin päivän uutiset, Markarian galaksista. Heräsi kysymys, kuinka aktiivisen galaksin tai siis mustan aukon kertymäkiekko tuottaa enrgiaa? Luulisi että jossain määrin energiaa tulee kappaleiden törmäyksistä, mutta kuinka sitä tulee niin paljon? Juuri se että melkoinen osa materiasta muuttuisi säteilyksi on vaikeaa ymmärtää. Vai onko kiekko niin tiukkaa tavaraa, tiukkaan puristettu, että se on "yhtä puuta"?

[jtbo]

Palaan vielä hieman takaisinpäin keskustelussa, kun oli juttua tuosta ratojen elliptisyydestä. Planeetan ratahan ei voi vain olla, se on hetkessä X, mutta se ei voi olla vakio, eikä se voi olla 'vakaa', toki riippuen hieman ajan suhteellisuudesta.

Pointtina siis on, että planeetan rata on ellipsi, että ympyrä, rata elää, ihmisen iän mittakaavassa toki on vakaa, mutta planeetan iän mittakaavassa ei kovinkaan vakaa ellipsi tai ympyrä, käsittääkseni asiaa voi havainnollistaa kahdella magneetilla ja narulla, laitetaan yksi magneetti kiertämään toista, rata elää, aluksi voimallisesti, sitten tasaantuen ja taas enemmän eläen?

Liike-energiaahan kuluu koko ajan, planeettojen liike hidastuu, elliptisyys lie myös kiihdyttää vuoroin, vuoroin hidastaa ja siitä kai tuo johtunee, tapahtuu vaan hieman pitkässä aikavälissä näin ihmistä ajatellen, että asiaa voisi mitenkään järkevästi tutkia, mutta tälläisessä käsityksessä ainakin itse juuri tässä hetkessä olen, toinen hetki voi tuoda toisen käsityksen uuden informaation myötä.

[Kaizu]

Palaan vielä hieman takaisinpäin keskustelussa, kun oli juttua tuosta ratojen elliptisyydestä. Planeetan ratahan ei voi vain olla, se on hetkessä X, mutta se ei voi olla vakio, eikä se voi olla 'vakaa', toki riippuen hieman ajan suhteellisuudesta.

Pointtina siis on, että planeetan rata on ellipsi, että ympyrä, rata elää, ihmisen iän mittakaavassa toki on vakaa, mutta planeetan iän mittakaavassa ei kovinkaan vakaa ellipsi tai ympyrä, käsittääkseni asiaa voi havainnollistaa kahdella magneetilla ja narulla, laitetaan yksi magneetti kiertämään toista, rata elää, aluksi voimallisesti, sitten tasaantuen ja taas enemmän eläen?

Liike-energiaahan kuluu koko ajan, planeettojen liike hidastuu, elliptisyys lie myös kiihdyttää vuoroin, vuoroin hidastaa ja siitä kai tuo johtunee, tapahtuu vaan hieman pitkässä aikavälissä näin ihmistä ajatellen, että asiaa voisi mitenkään järkevästi tutkia, mutta tälläisessä käsityksessä ainakin itse juuri tässä hetkessä olen, toinen hetki voi tuoda toisen käsityksen uuden informaation myötä.

Minulle ei näin vaikeat lauserakenteet auenneet. Mitä tässä haluat sanoa? Saisiko tämän selkokielellä.

Kaizu

[mistral]

Liike-energiaahan kuluu koko ajan,

Okei, jos sitä kuluu, niin minne se menee?

[Nurinniska Observatory]

Palaan vielä hieman takaisinpäin keskustelussa, kun oli juttua tuosta ratojen elliptisyydestä. Planeetan ratahan ei voi vain olla, se on hetkessä X, mutta se ei voi olla vakio, eikä se voi olla 'vakaa', toki riippuen hieman ajan suhteellisuudesta.

Tokihan ne radat aina elävät, koska muiden planeettojen liikkeet vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi Merkuriuksen radan hidas muuttuminen näkyy rataellipsin ns. perihelikiertymisenä. Se johtuu enimmäkseen Venuksesta, mutta myös muista planeetoista. Näiden lisäksi siihen tulee vielä ajan ja avaruuden suhteellisuudesta johtuva ylimääräinen perihelikiertymä, joka on jotain alle kymmenesosa koko perihelikiertymisestä.