Vapaata ihmettelyä

Aloittaja Untamo, 15.03.2010, 19:20:56

« edellinen - seuraava »

Timi

Lainaus käyttäjältä: mistral - 29.07.2012, 20:48:08
Taitavat kaikki asiantuntijat olla vielä lomalla. Ihan mutu tuntumalla arvelisin että yksi vaikeus radioaalto kuvan ottamiselle olisi kameran kenno, tavallinen ccd-kenno ei taida toimia siinä. Eli kenno toimii vain suht kapealla taajuusalueella ja näin kuva kertoo vain sen kapean kaistan. Tämä siis mutua :)

Onhan siinä melkoinen ero taajuuksissa...   :rolleyes:  :wink:

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: chilimieli - 28.07.2012, 01:52:18
Voidaanko radiovastaanottimella muodostaa kuvia tähtitaivaasta mikäli antennille on sopiva koneisto taivaanalueen pidempään skannaukseen

Jos tuommoista FM-vastaanotinta meinaat niin ei, sen antenni on ympärisäteilevä (=ympärivastaanottava), eikä sitä ilman lisärakenteita (esim. mökin seinä, tai iso paraboloidi eli lautasantenni) oikein voi suunnata.  Luulisin että vahvistinkin on liian pieni, eikä normivehkeen taajuussäätimestä löydy Jupiterin kanavaa (parikymmentä MhZ).  CCD-kennot ei taida liittyä radioastronomiseen kuvaan edes isoilla pojilla.  Radiokuva muodostetaan suuntaamalla antenni halutun alueen "jokaiseen pikseliin" ja mittaamalla haluttujen taajuuksien signaalin vahvuus.  Pikselin koko riippuu harrastajan kannalta epäedullisesti vastaanottimen (lautasantennin) apertuurista: mitä isompi lautanen, sitä pienemmät pikselit ja siten parempi resoluutio (aivan kuten valollakin).

jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

Kaizu

Skannaamalla pystyy aikaansaamaan kuvan. Antenni on 1-bittinen kenno jonka pikselin koko on antennin keilan leveys. Metsähovin peili on sen verran tarkka että sillä voisi jonkinlaisen kuvan saada jostain laajasta kohteesta. Muistini mukaan mikropäässä on liikuttelumekanismikin.
Tarkempaa mutta työläämpää kuvaa saa sitten useamman antennin yhteistyöllä VLBI-tekniikalla. Siinä erotuskyky ylittää optisen teleskoopin erotuskyvyn kun antennien välimatkat ovat riittävän pitkiä.
http://www.evlbi.org/gallery/images.html

Kaizu
Kai Forssen

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: chilimieli - 28.07.2012, 01:52:18
Voidaanko radiovastaanottimella muodostaa kuvia tähtitaivaasta mikäli antennille on sopiva koneisto taivaanalueen pidempään skannaukseen (seuranta pienellä liikutteluvaralla)? Onko siis olemassa ohjelmistoa, joka keräisi havaitusta kohinasta jälkiä kuvan muotoon? Minkälaisella hintalapulla kyseistä kuvanmuodostusta voisi päästä kokeilemaan (jos sellainen siis on edes mahdollista)? :cool:

Toivottavasti ei ollut ihan tyhmä kysymys. Alkoipahan näin työpäivän jälkeen radioastronomia kiinnostamaan. Kiinnostusta olisi jos visuaalinen puolikin olisi mahdollista toteuttaa.

En ole radioastronomian ekspertti, mutta käsitääkseni on niin, että havaitun radiosäteilyn intensiteetistä tehdään aivan rutiininomaisesti erilaisia visuaalisia kuvaesityksiä. Havaitusta radiosäteilyn intensiteetin jakaumasta voidaan sitten laatia karttoja, jotka tuotetaan erilaisilla interpolointimenetelmillä. Intensiteettijakaumaa voidaan kuvata sisäkkäisillä käyrillä eli isohypseillä, ja eri arvoille voidaan antaa jokin värisymboli. Tämän näyttävämpiä tai visuaalisempia esityksiä ei ilmeisestikään pysty tekemään..

Tässä esimerkiksi Linnunrata radioaaltojen aallonpituudella havaittuna ja visualisoituna: http://www.telescope-net.com/apta/KML

Tuo linkki on Google Earthin sovellukseen, jossa näköjään on mahdollista tarkastella myös avaruutta!

Terveisin,

Juha

chilimieli

Ok.
Tämä jo valottikin asiaa riittävästi. Teoriassa siis on mahdollista riittävän suurella vastaanottimella, mutta kohinaa esiintyy ilmeisesti melkoisesti myös kohteiden ympärillä, jolloin yksittäisen tähden saaminen kuvaan omana pilkkunaan lienee vaikeaa jollei jopa mahdonta? :cool:
Sateliitit realiajassa:
http://www.n2yo.com/whats-up/?c=w

Celestron Astromaster 90 AZ
Skywatcher Skyliner-200P  Parabol Dobson
Canon 600D

Lauri Kangas

Voi toki kuvia muodostaa, ja konsteja on monia. Kameroiden CCD-kennot eivät liity tähän oikeastaan mitenkään vaan radioilmaisimet ovat varsin eri eläimiä. Esimerkiksi Metsähovissa napsitaan auringosta kuvia radioalueella skannaamalla antennin suuntausta auringon pintaa pitkin ja jälki on tämän näköistä: http://www.metsahovi.fi/solar-gallery

Ongelmana noissa on yleensä että radioalueella erotuskyky on paljon paljon huonompi kuin valokuvissa koska mitattava aallonpituus on niin pitkä (tämän takia radioteleskooppien pitää myös olla helkkarin isoja). Radiolähteet ovat myös usein niin pieniä kulmaläpimitaltaan että kuvan tekemiseen vaadittava erotuskyky edellyttäisi ihan järjettömän kokoisia vastaanottimia. VLB-interferometriassa jossa eri puolella maapalloa olevien radioteleskooppien mittaustadataa yhdistellään tehdäänkin juuri näin, ja lopputuloksena on sitten maapallon kokoinen radioteleskooppi jonka erotuskyky onkin yllättäen parempi kuin suurtenkaan näkyvän valon kaukoputkien.

Edit: Kah, täällähän oli piilossa jo sivullinen vastauksia. No tulipahan sanottua edes jotain uutta.

mistral

Päivän T&A uutisessa oli Hubblen Extremedeep kuva, pisin deepsky-valotus. Erikoista siinä oli värit, lähigalaksit oli sinisestä punaiseen aika tasaisesti, ei ollut paljoakaan sinisiä. Pienten ja kaukaisten värit taas oli enimmäkseen sinisiä, vaikka punasiirtymän pitäisi aiheuttaa enemmän punaista.

Joku juju tässä on, onkohan kaukaisten galaksien valo ollut niin punasiirtynyttä että tämä Hubblen kamera ei olisi nähnyt niitä aallonpituuksia ja jäljellejääneet aallonpituudet olisi sitten olleet sinisiä?

edit. Katselin uudestaan kuvaa ja kuvittelin näkeväni siellä useita gravitaatiolinssejä, ikäänkuin helminauha kiertäisi tiettyjä galakseja.

mistral

Edelleen T&A:n uutisista, tällä kertaa 29. päiväisestä. Rupesin miettimään kertymäkiekon olomuotoa, onko se kuumimmassa kohdassa kiinteitä kappaleita, nestettä vai kaasua? Olettaisin että korkean lämmön johdosta kaasua. Tosin kovassa paineessa kaasukin saattaa nesteytyä. Aika eksoottinen tilanne, jos siellä on miljoonien asteista nestettä joka kuumenee hankauksesta, kun sisemmillä kiertoradoilla nopeus vaan kasvaa. Kuinka neste voi aiheuttaa niin suuren kitkan että osa materiasta muuttuu valoksi? :undecided:

avanti

Onpa hämmästyttävän paljon luonnon ääniä muistuttavaa maapallon "ääntä" saatu uusilta Van Allenin vöitä tutkimaan lähetetyiltä avaruusluotaimilta, itseasiassa radioaaltoja.

http://www.spaceweather.com/ sivulta, ja ääni: http://www.nasa.gov/mp3/687631main_687014main_emfisis_chorus_1.mp3

Lisäksi NASA:n video aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=MkTL2Ug6llE

ML
Lammisen Matti
Galileoscope
Baader Planetarium 15 x 80 kiikari
7 x 50 kiikari
Omegon 2,1x42 kiikari

mistral

Googlasin sanaa "kertymäkiekko", josta löytyi Oulun yliopiston selvitystä:
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Koska kaasun putoamisnopeus on erittäin hidasta sen pöyrimisnopeuteen verrattuna, voidaan olettaa, että kiekko muodostuu yksittäisistä renkaista, joiden pyörimisnopeudet kasvavat lähestyttäessä kiekon keskellä olevaa kompaktia tähteä. Tällaista pyörimistä kutsutaan differentiaalirotaatioksi. Koska eri etäisyyksillä olevien "kaasurenkaiden" nopeudet ovat erinlaisia, niiden välinen viskositeetti (vrt. kitka kiinteillä kappaleilla) alkaa kuumentamaan kiekkoa. Näin ollen lähestyessä kompaktia tähteä kaasu kuumuu maksimissaan noin kymmeneen miljoonan asteen lämpötilaan. Näin kuuman kappaleen terminen säteily on pääasiassa röntgensäteilyä.

Kertymäkiekot ovat erittäin tehokkaita säteilijöitä. Fuusioreaktiossa vain alle prosentti atomien lepo-massasta vapautuu säteilynä kun taas kertymäkiekossa olevasta kaasun kokonaisenergiasta jopa puolet vapautuu säteilyn muodossa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Tämä kaasurengasteoria vaikuttaa hyvältä, jokainen rengas pyörii eri nopeudella ja kun kaasua putoaa ylemmältä renkaalta alemmalle on törmäys niin raju, että alkeishiukkasetkin hajoavat osittain fotoneiksi, mikä on voimakkaampi prosessi teholtaan kuin fuusiopommi.

vesa k

Hei
Luin tanaan artikkelin, jossa kerrottiin Austraaliaan rakenteilla olevasta radioteleskoopeista.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2012/10/1630041/tutkijat-innoissaan-talla-jarjestelmalla-voidaan-loytaa-700-000-supergalaksia

Jutussa mainittiin: "CSIROn johtaja toteaa, että kyseinen teleskooppi pystyy havaitsemaan radiosignaaleja, jotka ovat lähteneet liikkeelle jo ennen maapallon syntymää."

Mista ajankohdasta talloin puhutaan ? Yli 4,5 miljardia vuotta ?

Hubblehan on havainnut kohteita yli 13 miljardin valovuoden paasta. Onko tassa mitaan uutta ?

t vesa_k
"Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere" Albert Einstein

mistral

Ainakin kosminen taustasäteily on syntynyt ennen maapalloa ja se on aallonpituudeltaan noin 1mm, mistä alkaa radioaallot jatkuen 100 000 km:iin. Ehkä Australian teleskoopit toimii sellaisella aallonpituudella, joka herkemmin vaimenee avaruuspölystä tai vedystä :undecided:

Tertsunen

Lainaus käyttäjältä: vesa k - 05.10.2012, 15:49:05

Hubblehan on havainnut kohteita yli 13 miljardin valovuoden paasta.

t vesa_k

Tähän ehkä hieman tarkennusta.
Kaukaisin havaittu galaksi mennä viilettää 30 miljardin valovuoden päässä, ainoastaan valo on kulkenut tuon reilut 13 miljardia valovuotta. 

mistral

Yle:n uutinen mustasta aukosta:


Avaruustutkijat kertoivat keskiviikkona löytäneensä ehkä jopa kaikkien aikojen suurimman tiedetyn mustan aukon. Valtavan mustan aukon massa on 17 miljardia kertaa Auringon massan kokoinen.

NGC 1277 -nimellä tunnettu aukko sijaitsee 220 miljoonan valovuoden päässä pienessä galaksissa, jonka koko on vain kymmenesosa omasta Linnunradastamme.

Aukon kita on laajuudeltaan 11 kertaa suurempi kuin Neptunuksen kiertorata Auringon ympäri. Musta aukko muodostaa peräti 14 prosenttia koko galaksista, kun yleensä mustien aukkojen koko on noin 0,1 prosenttia galakseista.

- Tämä on todella kummajainen galaksien joukossa, sanoi Texasin yliopiston tutkija Karl Gebhardt

mistral