Obaman avaruuslinjaus

Aloittaja baddu, 03.02.2010, 18:21:04

« edellinen - seuraava »

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: Poro - 06.02.2010, 21:05:09
Kunhan saadaan kehitettyä tekoäly ja rakennettua kosmiset säteet kestävä tietokone niin samat tulokset saadaan vaarantamatta ihmishenkiä ja halvemmalla. Tapahtuma ei tosin ylitä uutiskynnystä samalla tavalla kuin Neil.

"Tekoäly laskeutui Marsiin" ei päihitä Neil Armstrongia?  Rohkenen olla eri mieltä ;)

Semmoinen on pistänyt silmään keskustelua seuratessa (valitettavasti en ole pystynyt oikein osallistumaan, vaikka mieli tekisi!), että ydinpropulsiota ei vielä ole edes mainittu.   Kysehän on tekniikasta, jota ainakin joissain vakavastikin otettavissa piireissä pidetään ei vaan lupaavana vaan teknologialtaan toteutuskelpoisena jo vuosikymmeniä sitten.  Vallitseva (globaali) asenneilmasto ja lainsäädäntö toki ovat ongelmia idean markkinoinnille, mutta jos esimerkiksi tulisi pakottava tarve hakea asteroidi maan läheisyyteen (esimerkiksi avaruushissin vastapainoksi) ...

Vai tiedättekö te sille jonkin semmoisen kompastuskiven jota minä en? :-)

jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

AstroKuikka

Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 06.02.2010, 17:27:04
Joku konkreettinen esimerkki "valmiista tekniikasta" kyllä auttaisi ymmärtämään paremmin, mutta eipä ainakaan kuumoduuli ollut valmis vielä muutamaa kuukautta ennen Apollo 11 -lentoa.

Konkreettisesta esimerkistä en osaa sanoa mutta tuskinpa siihen mitään uutta teknologiaa piti kehittää.

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 06.02.2010, 17:30:56
Kiinan lisäksi ei tule mieleen kovin paljoa muita 'uusia' maita kisaan.

Intia taitaa olla suunnitelmissaan seuraavalla sijalla, ihmistä koittavat pukata avaruuteen muutaman vuoden/vuosikymmenen sisällä puheidensa mukaan. Japani, Iran, ESA... ja on niitä muitakin maita jotka kenties ovat innokkaita ja kykeneviä ennemmin tai myöhemmin yleensä pistämään porukkaa avaruuteen. Mutta Kiina on noita paljon edellä, ja "aloittelevien" maiden mielihaluista on vaikea sanoa pidemmän päälle mitään ennenkuin niistä tulee linjausvetoja.

http://en.wikipedia.org/wiki/Indian_human_spaceflight_program
http://en.wikipedia.org/wiki/Human_spaceflight

JK

mistral

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 06.02.2010, 22:22:48
jos esimerkiksi tulisi pakottava tarve hakea asteroidi maan läheisyyteen (esimerkiksi avaruushissin vastapainoksi) ...

Avaruushissi on käynyt mielessä tätä keskustelua seuratessa. Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa. Ja kuinka vaijeri kestäisi salamaniskut tai tornaadot. Katsoin maailmankartastosta jos päiväntasaajalta löytyisi korkeita vuoria ja kaksi löytyi. Mount Kenya 5199m, sammunut tulivuori ja Equadorista Volcan Cayambe 5790m uinuva tulivuori. Milläköhän korkeudella on geostationäärirata? :cool:

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.02.2010, 14:20:26
Avaruushissi on käynyt mielessä tätä keskustelua seuratessa. Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa.

Paljon -- mutta vähemmän kuin ennen!

Suolapurkki lähettyville niin wikipediasta on hyvä aloittaa, http://en.wikipedia.org/wiki/Space_elevator

Lainaa
Katsoin maailmankartastosta jos päiväntasaajalta löytyisi korkeita vuoria ja kaksi löytyi. Mount Kenya 5199m, sammunut tulivuori ja Equadorista Volcan Cayambe 5790m uinuva tulivuori. Milläköhän korkeudella on geostationäärirata? :cool:

Minun mielestäni avaruushissin maanpuoleisen ankkurin kannattaa kellua, tällöin hissiä voidaan tarpeen vaatiessa liikutella mistä on iso hyöty esimerkiksi myrskyjen, avaruusromun ja meteorien väistelyssä.  Geostationäärirata on vähän vajaa 36000km päiväntasaajan yläpuolella.
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

vanhakauko

Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 06.02.2010, 22:47:56
Konkreettisesta esimerkistä en osaa sanoa mutta tuskinpa siihen mitään uutta teknologiaa piti kehittää.

Karisto Osakeyhtiön kirjapaino julkaisi v. 1969 Peter Ryanin kirjan "Kuun valloitus, Apollo 11:n vaiheet."

Kirjassa kuvataan lento melkein minuutti minuutilta.  Siinä on myös luku "Mitä tämän jälkeen? Kohti vuotta 2001."  Lainaus: "Marsiin tarkoitetun miehitetyn avaruusaluksen painon ja koon on laskettu olevan viisinkertainen täydelliseen Apollo kuualukseen verrattuna.  Tämä merkitsee sitä, että se voitaisiin koota maatakiertävällä radalla käyttämällä viittä Saturnus Viitosta.  Kahta niistä käytettäisiin Marsiin lähtevän aluksen viemiseksi Maata kiertävälle radalle kolmen muun kuljettaessa kemiallisen tai ydinvoimaa käyttävän raketin osat sekä nestemäisen vedyn muodostaman polttoainekuorman..  ..Niin kuin myöhemmät miehittämättömät luotaimetkin ensimmäiset ihmiset tulevat melkein varmasti asettumaan Marsia kiertävälle radalle ennen kuin lähettävät alas miehistön samankaltaisessa laskeutumisaluksessa kuin kuumodulikin.  Irtautumisnopeus Marsista o n. 18.200 km/t ja noin kaksinkertainen kuustalähdön nopeuteen verrattuna mutta vain noin puolet siitä arvosta, mikä tarvitaan Maasta lähtemiseen.  Siksi raketin, joka pystyisi tuomaan marsinmatkaajat takaisin, ei tarvitsisi olla erityisen voimakas."

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.02.2010, 14:20:26
Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa. Ja kuinka vaijeri kestäisi salamaniskut tai tornaadot.

Kestävän materiaalin puute on varmaankin suurin tekninen vaje. Nanotuubeja on hiilestä kehitetty kyllä mutta valmistusmahdollisuudet ja -ennätykset taitavat olla vain mikrometrien(?) pituisia.. siitä on hyvin pitkä matka tuhansien kilometrien pituisiin. Toinen ongelma on saada vastapaino ja liikutella sitä, sillä ymmärtääkseni painopisteen pitäisi olla geosynkronisella radalla. NEA toimisi hyvin, mutta sellaisen nappaaminen ja kuskaaminen geolle ei onnistu millään tietämälläni tekniilkalla jota olisi vielä kehitetty...

Vaijeri varmaankin toimisi aika mielenkiintoisesti sähkönvälittäjänä, kun se olisi kiinteä hyvin johtava yhteys ionosfäärin ja maanpinnan välillä. Siten se olisi myös automaattinen varauksenkuskaajakanava alimman 100 km matkalla. Ja ilmakehän aiheuttama staattinen sähkö olisi aika jännä juttu kanssa. Salamointi haittaisi varmasti, mutta luulisin että se ei olisi kovinkaan suuri ongelma, sitä kun tapahtuu vain alimman 10 km matkalla. Mutta aikamoiset varaukset kulkisivat koko vaijerin pituudelta, epäilisin. Vaikuttaisi aika pitkälle, esim vastapainoon, sinne ankkuroituihin avaruusaluksiin jne.. Mitenkähän elektroniikka kestäisi tuon?

Mitä ankkurointipaikkaan tulisi, niin ei varmaankaan liene suurta eroa siinä onko vaijeri 50 000 km vai 50 005 km pituinen, joten vuorenhuipulle laittaminen ei ehkä ole prioriteetti... paitsi tietysti ala-ilmakehästä on vastusta kiihdytykselle alaosassa sitä enemmän mitä sitä on (mikä olisi tosin vastaavasti hyvä hissiä jarrutettaessa ylhäältä tullessa).

Ankkurointi pitäisi tehdä kyllä jonkin verran joustavaksi mutta sen tulee ehdottomasti sijaita kiinteässä pisteessä / pisteissä. Tuota vaijerin päätä ei liikuta takaisin oikeaan paikkaan vanha Erkkikään jos se lähtee kerran huitelemaan johonkin suuntaan, sillä kun on massaa varmaankin miljardeja tonneja. Tämän vuoksi ongelmana on myös sen pysyvän ankkuroinnin pitävyys, sen pitäisi olla ehdottoman vakaasti kiinni peruskalliossa.. muuten vaijeri on vaaraksi koko ekvaattorin alueen elämälle (kiertyy nätisti Maapallon ympäri romahtaessaan, aikamoisella vauhdilla). Vuoret ovat usein lopulta aika halkeillutta materiaalia, mikä voisi aiheuttaa sen että vaijerin veto repäisee jossain vaiheessa esim siitä Mt Kenyasta puolet irti ja siirtyy sitten 7 km oikealle, sen jälkeen 5 km alas ja lopulta 12 km vasemmalle. Ei olisi kiva tämä. Kiinnityspaikka kannattaa olla seudulla jonka peruskallio on vakaata, ja kiinnityspisteitä kannattaa olla useita levitettynä hyvin laajalle alueelle. Esim tyylillä Eiffel-tornin jalat, mutta 10-100 kertaa laajemmalla alueella.

JK

Kaizu

Käytännössä maapallon lujin (vetolujuus) ainesosa on rauta. Se on vieläpä maapallon yleisin aine. Sen lujuus ei kuitenkaan riitä avaruushissin vaijeriksi.
Sen suuruusluokan voimien kannalta maapallolla ei ole mitään kiinteää. Hissin joutuu suunnittelemaan kelluvaksi eli vastapainot ovat geostationäärisen radan kummallakin puolen symmetrisesti, toinen lähelläö maan pintaa ja toinen 72000km ylempänä. Jollain lailla hissille pitää korvata sen menettämä impulssimomentti kun tavaraa hiissataan avaruuteen. Muutoin hissi on hetken päästä vain vajaa kaksi kierrosta narua maapallon ympäri.

Kaizu
Kai Forssen