Tällainen eka salamakuvani -tarina
Tämä kuva on otettu joskus vuonna 2001-2002 loppukesällä.
Vaikka en vuottta muistakaan, niin tuon kuvausillan muistan hyvin. Kello oli siinä 22 kun alkoi kuulumaan jyrinää. Otin kameran ja päätin ajaa läheiselle nevalle kuvaamaan.Oli pussipimeää kun saavuin paikalle. Ukkonen jyrisi reilun kymmenen kilometrin päässä. Kävelin metsän poikki nevan laidalle, missä oli puinen opasviitta. Sovittelin kameran sen päälle, jalustaa kun en silloin vielä omistanut. Kämmen objektiivin eteen, laukaisin bulbille, parin sekunnin odotus ja kämmen objektiivin edestä pois. Sitten odoteltiin, että välähti ja toistettiin.
Siinä kuvaillessa ukkosrintama läheni. Kuuntelin, että selkäni takaa jyrähteli myös. Kaiku, ajattelin. Kunnes näin, että sieltäkin suunnasta välähteli. Yhtäkkiä olinkin joutunut ukkossolun keskelle. Joka puolella välähteli ja jymisi. Tuli kiire. Otin kameran ja lähdin ripeästi kävelemään autolle päin. Ollessani metsän keskellä vasemmalla puolellani välähti ja samantien kuului repivä, räsähteelevä pamaus. Salama oli iskenyt korkeintaan parinsadan metrin päähän. Loppumatkan juoksin sen mitä jaloista lähti. Pääsin autolle ja hyppäsin sisälle. Valehtelematta sekunnun kuluttua alkoi sataa kuin saavista. No, enää ei kiirettä ollut mihinkään. Sydän hakkasi.
Tämä kuvausreissu oli yksi niistä harvoista kerroista, kun olen tosissaan pelännyt hengenmenoa.
Tuo reissu tuotti juurikin tuon yhden kuvan, mutta jätti sitäkin vahvemmat muistot.
