Mahtaisiko sellainen otsikko / kirja myydä "suurelle yleisölle", jonka kannessa lukisi: "Aika on eri asia kvanttifysiikassa, suhteellisuusteoriassa, teoreettisessa fysiikassa, sosiologian näkökulmasta - mutta myös sosiaalipsykologisesta ja psykologisesta näkökulmasta!"
Tuohan tarkoittaisi sitä, että aika on "vain" muuttuja, jota voidaan tarkastella teoreettisissa laskelmissa vapaasti. Kiinnittyessään fysikaaliseen maailmaan (mm. painovoimakenttään ja entropian suunnasta havaittavaan "ajan nuoleen") "aika" alkaa saada eri tavalla "kiinnittyneitä" merkityksiä (taloustieteessä puhutaan aina ns. "ceteris paribus" -laskennasta, eli siitä, että joitakin reunaehtoja on laskentayhtälöissä aina kiinnitettävä ja otettava annettuina, jotta voidaan päästä tekemään lasku).
Suhteellisuusteoriassa aika on oma lukunsa. Fysikaalisessa maailmassa näkyy mm. painovoimakentän kiinnittämien koordinaatistojen erona (onko tarkastelukoordinaatisto mustan aukon tapahtumahorisontin lähellä vai jossakin muualla).
Sosiologian näkökulmasta yhteiskunnassa on sovittu, että aikaa mitataan täällä Maapallolla kiinnittämällä se niin kuin se kiinnitetään fysikaaliseen todellisuuteen.
Sosiaalipsykologian näkökulmasta aika "kulkee kuin siivillä" hyvässä seurassa, jossa juttu luistaa, ja tuntuu "matelevan kuin siirapissa" kun ollaan esim. tylsässä seminaarissa tai kokouksessa.
Psykologisesti aika kulkee liian nopeasti rakastetun kanssa vietetyn viikonlopun aikana ("kellon seisahtuvan tahdon hiljentyvän lyöntien") - mutta rakastettua odottaessa aika tuntuu kuin pysähtyneen. Sehän on sitä kokemuksellista aikaa.
Mitä kello sitten näyttää? Kello näyttää sosiologista, sopimuksenvaraista aikaa, jonka varassa yhteiskunnat pyörivät ja vuorovaikuttavat. Kellon näyttämä aika koetaan ryhmässä (sosiaalispsykologia) eri tavalla kuin yksilöinä (psykologia), ja siinäkin on esim. elämäntilanteeseen, viretilaan, virtaus- eli flow-tilaan (esim. innokas lukeminen tai uppoutuminen) liittyviä eroja.
Se, että esim. T+A 8/2018 kannessa lukee teaserina juttuun: "Carlo Rovelli murtaa ajan. Mikään ei estä kelloja pysähtymästä tai kulkemasta taaksepäin" on tietoinen valinta herättää lukijan mielenkiinto.
Ei Rovelli "murra" aikaa. Hän pohtii sitä eri näkökulmistaja melko haastavalla tavalla (kuten s. 48 Tiera Laitisen kirja-arvioinnissakin kerrotaan). Väite, että mikään ei estä kelloja pysähtymästä, ei pidä paikkaansa. Tietenkin kellojen energiansaannin ylläpitäminen (ts. entropian tietoinen vastustaminen tuomalla kellon järjestelmään energiaa systeemin ulkopuolelta esim. avaimella "vetämällä") todellakin estää kelloa pysähtymästä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Valkoisessa talossa pelkästään yhden työntekijän vastuulla on päivittäin vetää talon lukemattomat kellot, jotta ne eivät pysähtyisi.
Myös väite "mikään ei estä kelloja kulkemasta taaksepäin" ei pidä paikkaansa. Totta kai kellojen taulu ja mekanismi (ts. sopimus siitä miten kello yhteiskunnallisesti "näyttää" meille aikaa) estää tämän. Tässä tahallaan sotketaan fysiikan yhtälöiden aikakäsitys ja ajan sopimuksenvaraisuus, jota kello edustaa. Kannattaa lukea kellon historiaa, niin ymmärtää, miksi se on keksitty. - Esimerkiksi yliopistomaailmassa edelleen luennot alkavat tunnetusti vartin yli, koska aikanaan Saksassa yliopiston opiskelijat menivät kahviloihin vähän kauemmaksi yliopistolta ja palailivat takaisin kirkon kellon lyötyä tasatunnin. Siksi luennot alkoivat vartin yli.
On sinällään sääli, että nykyään voi kirjoittaa esim. sotkemalla keskenään selkeästi erilaisia käsitteitä ja viitekehyksiä. Tieteessä sitä sanotaan eklektismiksi. Sillä saa klikkauksia ja huomiota, mutta ei esim. Rovelli missään väitä, että mikään ei estä kelloja käymästä taaksepäin. Hän puhuu ajasta. Ei kelloista, joka on siis vain sopimamme "ajan näyttäjä" - ja sopii tänne meidän koordinaatistoomme kiertäessämme Aurinkoa planeetta Maan pinnalla. - Ja sitä paitsi kymmeniin vuosiin ei ihminen ole noussut yli 700 kilometrin korkeudelle Maan pinnasta.
Joskus kaipaa aikoja, jolloin Stephen Hawking kirjoitti kirjansa "Brief history of Time" (suom. "Ajan lyhyt historia"). Hänen ei tarvinnut kikkailla kellojen kanssa - ei varmaan olisi hänelle tullut edes mieleen. Hän kirjassaan osoitti, että aika liittyy materiaan. Kuten mekin.
