Kiitokset erittäin hyvistä kommenteista. Täytyy pureskella noita. Ymmärrän että nykyiset teoriat on varsin hyvin ja monesta suunnasta mietittyjä. Hainkin sitä mahdollisuutta, että jos perin havaintomekanismien perustassa olisi syystä tai toisesta puutteita, niin se varmaankin muuttaisi teorioita merkittävästi.
Havaintomenetelmät, -mekanismit, ovat aina epätarkkoja, mutta kuten teoriat, ja enemmänkin, ne on "mietitty" suunnilleen samalle tasolle kuin metrin tai gramman mittaaminen, ja menetelmien tarkkuus ja muut käyttöparametrit tunnetaan ja ymmärretään. "Virherajat", "mittaustarkkuus" on luonnontieteellisen tutkimuksen keskiössä. Joku
LIGO on tietty mainio esimerkki siitä, miten jonkin aikakauden ymmärryksestä voi puuttua mittausmenetelmä kokonaan (kunnes lopulta ei enää \o/). LIGO on myös esimerkki saavutetusta mittaustarkkuudesta: siinä mitataan etäisyyksiä, jotka ovat n. miljoonasosa _protonin_ halkaisijasta.
Simulaatioista vedettävät johtopäätökset pitää ymmärtää vähän omalla tavallaan myös; miten ne on ja ei ole havaintoja, ja tietenkin simulaatiossa käytetty malli on eri tavalla vaikeasti "kansantajuinen" kuin mitattava maailma (jälkimmäisessä kuitenkin auttaa arkikokemus). Tämän asian kanssa ehkä mennään ositain alueelle, jossa jo vaaditaan yksityiskohtaisempaa tietoa ja ymmärrystä aiheesta, eikä kansantajuistetut versiot kenties aina tee aivan selväksi "millä pohjalla" jokin väittämä lepää. Epäselvissä asioissa voi mun ymmärtääkseni kääntyä konsensukseen, ja jos nyt suositella voin niin Tähdet ja Avaruus on käytännöllisesti katsoen ja laajalti ottaen virheetön mitä "tieteelliseen paikkansapitävyyteen" tulee. Ja ennakkoluuloton myös -- lehdessä puhutaan usein asioista, jotka ovat tutkimuksen terävintä kärkeä, mikä automaattisesti tarkoittaa, että joskus varmasti puhutaan asioista, joita "ei ole".
Kaikenlaisten väittämien, tieteellisten tulosten myös, epäily on tietenkin luonnollista ja tervettä. Epäilynkin pitäisi kuitenkin olla perusteltua. Populääreissä käännöksissä menetetään vääjäämättä jotain, joten jos joku tietty juttu 'särähtää korvaan' niin kannattaa kokeilla avata asiaa alkuperäisartikkelin kautta. Niissä on paljon matematiikkaa ja tekniikkaa, mutta yleensä sitä kaikkea ei tarvitse 'ymmärtää', ja silti voi jo nähdä paremmin mitä tutkijat 'ovat tarkoittaneet'. Ja uusin tietohan on pohjimmiltaan niin uutta, ettei siitä yleensä voi "lopullista kantaa" muodostaa, vielä.
Kommentissasi oli viittaus kuitenkin yhteen seikkaan, joka on yhtälailla mietityttänyt ja toki liittyy tähän kokonaisuuteen. Ehkä tämä liittyy jälleen puutteelliseen ymmärrykseeni teorioista, mutta se että näemme joka suuntaan universumin tasaisena ja samalla myös uskallamme määritellä koon/iän, niin tarkoittaako se että olemme universumin "keskellä". Eikö kenelläkään tule tuosta hieman ongelmallinen olo? Tulee helposti antiikin Kreikan aikainen käsitys maailmankaikkeudesta mieleen.
Lyhyesti sanottuna: emme varmastikaan ole keskellä.
Oman havaintohorisonttime keskellä toki olemme, mutta kaikki on.
Havaintohorisonttimme säde on yhtä kuin etäisyytemme big bangiin, eli maan vuosina n. 13,8mrd, ja laajenevan maailmankaikkeuden ns. "
mukanakulkevissa koordinaateissa" n. 46,5mrd valovuotta. Lainasin luvut wiki-artikkelista, ja jotain tuollaista toistelen esim. tähtinäytöksissä. Tosiasiassa en henkilökohtaisesti välitä ainakaan viimeisestä desimaalista, paikka on kuitenkin selvästi iso, ja minun vinkkelistäni myös vanha :) Luvuista jälkimmäinen liittyy oleellisesti arvioomme kosmoksen skaalaparametrin (se, joka laittoi laajenemisen kiihtymään n. 6mrd vuotta sitten) käyttäytymisestä universumin evoluution tapahtuessa. Tämä arvioidaan, eli määräytyy mittausten perusteella, eikä arvio ole yhtä tarkka kuin arvio maailmankaikkeuden iästä.
Reunattomuuksia, äärettömyyksiä ja muuta 'keskeisyyteen' läheisesti liittyvää on
käsitelty foorumilla aiemminkin.
