Ei ollut niinkään argumentointia vaan ajatus, sanoin vaan "Itse ajattelen...". Mutta toki voin jotain argumentteja antaa jos spekulaatio syvenee.
Kellojutussa pointti ei ollut kellon ja ihmisruumiin kestävyys vaan tyhjä avaruus. Tarkoitan että jos ei ole muuta kuin pimeyttä, ei saisi "taustakangasta" millekään tapahtumalle. Ja silloin ei voisi vedota entropiaan vaan joutuisi vaan toteamaan että ajan vankina ollaan. Eli vaikkei ole taustakangasta, ajatukset etenee ja tallentuu muistiin ja selvästikin ajan suunta pysyy entisellään.
Ikuinen on vaan sana mutta jos se poistettais, joku keksisi sen hyvin nopeasti uudelleen.
Siis ajalla on mielestäni suunta mutta se on aina ihmiselle plusmerkkinen. Hyvä jos tuota spekuloidaan mutta sitä on vaikea testata kun tähän asti on aina mennyt eteenpäin. Samoin kuin energian säilymislaki, tähän asti on säilynyt.
Kuka ajattelee? Kenen "ajatukset etenee ja tallentuu muistiin ja selvästikin ajan suunta pysyy entisellään". Mihin muistiin? Eikö sekä ajattelija ole "ajan nuolen" armoilla, että myös tuo "muisti". Ja vaikka olisi "tyhjä avaruus", "ajan nuolen" suuntaa voi arvioida atomien lämpöliikkeestä, jos niitä yksikin löytyy. Mutta jos on vain kvanttiporeilua, voiko sitten?
Tähän jo sopinee existential comics -sivuston aforismi (siinä puhuttiin filosofiasta, mutta sovellan kosmologiaan): "Mitä kosmologia on? Se on sitä kun ajattelee jotakin niin paljon, että itse asiassa päätyy ymmärtämään sitä vähemmän".
Kuuluuko metsässä puusta putoavan kävyn ääni, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa? Tällöin joudutaan miettimään, mitä ääni on. Siltä osin kuin se on objektiivisesti mitattavissa olevaa ilmamassan liikettä (aaltoliikettä), se syntyy havainnoijasta riippumatta. Jos se taas on koettua, ja vaatii jonkin näköiset "korvat", tilanne on toinen.
Aika ei siis ole mikään "soppa", jossa sattumat kelluvat - ketä sitten soppaa onkin lusikoimassa. Aika liittyy entropiaan. Niin kauan kuin fysikaalinen maailma on olemassa, entropian avulla voi määritellä "ajan nuolen" suunnan. Riippumatta havainnoijasta (vrt. ääniaalto / korva). Mutta niin ääniaalto (tai atomien lämpöliike "tyhjässä" avaruudessa) kuin kuulijakin ("astronautin haamu", muistitikku, tallennin tms.) ovat entropian lain alaisia. Kunnes kaikki pysähtyy, koska ei ole mitään mistä entropian voi todeta. Entropia siis määrittää sen, että aika voidaan tunnistaa fysikaalisessa maimassa. Ihan sama kutsutaanko sitä ajaksi - "rose by any other name".
Kvanttiporeilu. Senhän monimaailmankaikkeusteorioissa ajatellaan "laukaisevan" uuden "kuplan" synnyn kiehuvaan keittoon. Syntyykö sitten taas mahdollinen riittävän stabiili Higgsin kenttä ja "olemassa" on taas jotakin, johon entropia upottaa kuivat hampaansa.