Niin outoa kuin se onkin, niin eilen illalla mulle sattui vaihteeksi lähes ideaalinen seeing ja läpinäkyvyys samalle illalle :)
En siis pysty omalta kohdaltani vahvistamaan tuota ongelmaasi, vaikka tiedän tuon nopean jäähtymisen ongelmaksi hitaasti jäähtyvillä putkilla (suuret peilit ja suljetut putkiratkaisut). Pistin näet Maksutov putkeni ulos n. klo 17:00 jäähtymään (vaaka-asentoon + diagonaali irti, jotta ilma pääsisi vapaammin kiertämään) ja havaintojen pariin ehdin illan hämärryttyä noin klo 22:40. Jalustan tyrkkäsin pihalle vasta klo 22:20, joten se oli vielä selvästi lämpimämpi kuin ympäröivä ilma n. klo 23:00 saakka. Tein putkelle suuntauksen kolmitähti-menetelmällä ja huomasin jo suuntauksen aikana epäterävästä tähdestä sen levolliset Airy-disk renkaat.
Vaihdoin putkeen 8mm okulaarin (225x) ja suuntasin sen kohti Saturnusta hyödyntääkseni astronomisen hämärän ennen pimeyden tuloa ja hämmästelin heti mielessäni hyvää seeingiä. Cassinin jako näkyi ekaa kertaa tänä talvena/keväänä ilman suurempaa arvuuttelua eli se melkeinpä pomppasi silmille tuolta renkaiden sivulta katsottuna. Samoin Saturnuksen pinnan vyöhykkeisyys näkyi hienosti yhdessä renkaiden varjon kanssa ja mieleen tuli ajatus web kameran saamisesta putken yhteyteen (nyt olisi tullut tulosta!). Ilmakehän rauhallisuus sieti hyvin vielä 360x suurennoksen (10mm + Barlow), mutta SW 150/1800 Maksutovin Saturnus-kuvasta ei irronnut aiempaa enempää yksityiskohtia (planeetta näkyi vain isompana ja tarkasta tarkennuspisteen löytämisestä oli taas kerran kiusaa). Saturnuksen kuista taisin nähdä Dionen, Tethyksen ja Rhean sen itsestään selvän Titanin lisäksi. Kokeilin myös lopuksi 15cm putkelle järjetöntä 450x suurennosta, mutta liika oli jo liikaa sekä tälle putkelle ja kelille.
Läpinäkyvyys oli myös keskivertoa parempi, vaikken nähnytkään M63/M64 galakseista juuri muuta kuin selvän sumuovaalin keskuskirkastumineen. Sen sijaan pallomaisesta tähtijoukosta M3 näkyi runsaasti yksittäisiä tähtiä sumumaisen taustahehkun sisältä (128x/180x sopivat kumpikin hyvin tälle kohteelle, tuolla suuremmalla pääsi katsomaan himmeitä tähtiä kimaltelevaa näkökenttää puolikkaan okulaarin näkökentän laajuudelta, tuli siis ensimmäinen "wau!" tämän kohteen suhteen) :)
Mutta tarkemmin ajatellen minun täytyy hiukan peruutella takaisin AP:n näkemyksen suuntaan, sillä tuossa Saturnuksen kuvassa oli lievää vaihtelua rauhallisuuden suhteen. Tätä ei esiintynyt normaalin x kpl värähtelyä per sekunti suhteen, vaan ennemminkin usean minuutin jaksoissa. Välillä oli muutama minuutti heikompaa näkyvyyttä ja sitten kuva terävöityi taas uudelleen. Tämä vaihtelu oli kuitenkin vähäistä sellaisen normaalin "heikon seeingin" rinnalla. Havainnot lopetin noin 23:50, kun tuo aikainen työaamuherätys oli edessä klo 6:20...