Pappiksen SW MN190

[Pappis]

Uusi tarkennin on nyt asennettu. Aikoinaan J. Piiralta ostettu Baaderin SteelTrack pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön. SteelTrack tarvitsi uudet reiät putkeen, n. 8 mm entisistä rei'istä ulospäin. Asemoin SteelTrackin nyt putkessa olevan tarkentimen reiän keskelle, mutta säätövaraa on kyllä +/- 6 mm ylös- ja alaspäin putken akselia pitkin, ellei apupeilin asemointi onnistu muuten. Tässä uudessa tarkentimessa on yksi tärkeä ominaisuus, jota tarvitsen tämän Maksutovin kanssa: Tarkennin on linjattavissa optiikkaan, eli sen suuntaus on säädettävissä.

[Pappis]

Irrotin myös apupeilin pitimestään, sillä se oli asennettu keskitetysti, eli apupeilin geometrinen keskipiste pitimen ja sitä myöten myös korjauslasin keskelle (akselille). Liimasin peilin uudelleen n. 4,0 - 4,5 mm offset-siirtymällä (apupeilin pintaa pitkin mitattuna, optimi olisi 4,2 mm) poispäin tarkentimesta ja putkea alaspäin, eli pääpeiliä kohti.

Maksutov-Newton optiikan keskeinen tavoite on se, että korjauslasi ja pääpeili sijaitsevat samalla optisella akselilla ja akselin suuntaisesti suunnattuina (kts. https://www.telescope-optics.net/Mak-Newton.htm ). Suurimmat virheet kuvassa saa helpoiten aikaiseksi jättämällä optisen linjauksen huomioimatta tai tekemättä. Tämän vuoksi mm. Vic Menardin aikoinaan esittelemä ei-offset apupeilillä tehtävä peiliputken kollimaatio ei sovi MN-optiikalle, koska sen tuloksena pääpeilin akseli on vinossa korjauslasin akseliin nähden.

MN-optiikan oikea kollimointi edellyttää perinteistä offset-apupeiliä ja "käänteistä" kollimointia:
- Keskitetään pääpeili ja korjauslasi putkeen.
- Säädetään pääpeilin linjaus putken akselille (eli korjauslasin akselille).
- Säädetään offset-apupeili suoraan (korjauslasin ja pääpeilin väliselle akselille).
- Asennetaan offset-apupeili tarkentimen alle perinteisesti keskittäen.
- Kollimoidaan optiikka ensisijaisesti tarkenninta säätämällä ja pyritään minimoimaan apupeilin ja etenkin pääpeilin lisäsäädöt.

[Pappis]

Pääpeilin optinen linjaus putken akselille oli kiva tehdä aamusta muun väen vielä nukkuessa.

Alkuperäiset kollimointiruuvit saivat luvan antaa tilaa paremmille. Työntävät ruuvit olivat vain 12 mm lyhyet ja päästä koverat, tilalle tulivat 16 mm tappipäiset, jotta koko kierteen pituuden hyödyntäminen tuo vakautta säätöön. Vetävät olivat ristipäiset, vaihdoin ne kuusiokoloon hienosäädön helpottamiseksi.

Ompelulangasta linjausnarut putken etupään ruuvinreikiin, kamera n. 10 metrin päähän narujen risteyskohdan ja (putkeen keskitetyn) pääpeilin keskimerkin muodostamalle akselille.. 300/4 linssi, 1.4x telekonvertteri ja APS kenno antoivat polttoväliksi 672 mm putken pään juuri mahtuessa kuvaan. Säädöt olivat loppuvaiheessa jo tosi pieniä, M5 ruuvien kiertokulmien vastatessa alle vartin kiertymää kellotaulussa (tuntiviisarille). Kiristys sormituntumalla aina "samaan momenttiin" oli haastavaa, mutta kyllä uskoisin onnistuneeni säädössä aika hyvin.

[Harmaa Vaeltaja]

Mukava seurata tätä tarinaa. Omat taidot eivät riittäisi moiseen, hyvä kun riittävät valmiiden palikoiden toisiinsa kiertämiseen.

[Ari Haavisto]

On mielenkiintoista seurata. Hetken sai aivoja raksuttaa ennenkuin ymmärtää miten tuo toimii. Kun nyt korjauslasi ja pääpeili on keskitetty ja linjattu akselille, sekä apupeili saatu haluttuun asemaan, niin saisiko lopullisen kollimaation tehtyä niin, että säätää laserin apupeilillä osoittamaan pääpeilin keskimerkkiin ja pistää merkille mihin kohtaan apupeiliä paluusäde osuu suhteessa menosäteeseen. Sitten vaan säätää pelkästään fokuserilla menosäteen osumaan näiden kahden pisteen kuvitteelliseen puoliväliin, säätää apupeilillä menosäteen jälleen osumaan pääpeilin keskimerkkiin ja toistaa proceduurin tarvittavan monta kertaa pääpeilin koskematta?

[Pappis]

On mielenkiintoista seurata. Hetken sai aivoja raksuttaa ennenkuin ymmärtää miten tuo toimii. Kun nyt korjauslasi ja pääpeili on keskitetty ja linjattu akselille, sekä apupeili saatu haluttuun asemaan, niin saisiko lopullisen kollimaation tehtyä niin, että säätää laserin apupeilillä osoittamaan pääpeilin keskimerkkiin ja pistää merkille mihin kohtaan apupeiliä paluusäde osuu suhteessa menosäteeseen. Sitten vaan säätää pelkästään fokuserilla menosäteen osumaan näiden kahden pisteen kuvitteelliseen puoliväliin, säätää apupeilillä menosäteen jälleen osumaan pääpeilin keskimerkkiin ja toistaa proceduurin tarvittavan monta kertaa pääpeilin koskematta?

Tieteen historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka hyväkään ymmärrys teoriasta ei takaa onnistumista kokeellisella tasolla. Joten aika näyttää, miten äijän käy...

[Pappis]

Välillä vähän liiankin hektinen live-elämä antoi tänään mahdollisuuden uppoutua "Mantan" seuraan. Keskitetyt pääkomponentit ja optisesti linjattu pääpeili odottivat enää apupeiliä. Säätelin apupeilin suoraan akselilleen työntömitan avulla 10 mikrometrin tarkkuuteen (16 mm säteellä, eli reilusti alle asteen päähän), minkä arvelin riittävän. Uusi tarkennin oli jo säädetty mekaanisesti "tasoonsa". Apupeili ei osunut (putken akselilla) aluksi oikealle korkeudelle ja vaati lopulta tarkentimen siirtoa n. 3-4 mm alemmaksi kohden pääpeiliä. Cheshiren läpi katseltuna asemointi oli ok tarkentimeen nähden. Laser kyytiin ja kollimoimaan. Säde osui pääpeilillä n. 2 mm sivuun keskimerkistä ja paluusäde n. 5 mm sivuun ollen kuitenkin korjauslasin suunnassa (eli putkea ylöspäin). Yritin aluksi säädellä apupeilillä ja tarkentimen akselilla sädettä keskimerkillä ja paluusädettä laserilla yhtä aikaa lähemmäksi keskipisteitä, mutta tämä osoittautui hankalaksi (etenkin, kun välillä sekoilin suuntien kanssa). Työ jäi vähän kesken,mutta ajattelin perjantaina kokeilla silti taivaan alla näkymiä.

[Pappis]

Unohtui mainita: Uudella tarkentimella laserin säde pysyy paikallaan sekä pääpeilillä että paluusäde laserin hilalla, kun laseria pyörittää tarkentimessa. Eli tältä osin Mantan suurin heikkous on korjattu/voitettu.

[Pappis]

Eilen illalla n. klo 19-20 aikaan keli oli selkeä, mutta läpinäkyvyys huono. Manta oli jäähtynyt ulkona yli 2 h, joten tein testejä Seulasten tähtien avulla. Koma oli nyt paljon parempi, mutta aavistuksen sitä vieläkin oli. Ilmeisesti olin kuitenkin säädellyt vieläkin liikaa pääpeiliä.

Sen sijaan nyt kuvaa hallitsi kolmiot, eli optiikka on pinteessä (puristuksessa).

Schottin BK-7 (korjauslasin materiaali) lasin lämpölaajenemiskerroin (+20°C) on 7,1 ppm/K, kun alumiinille sama kerroin on 23 ppm/K. Pyrexille (pääpeili) sama kerroin on vain 3,3 ppm/K. Eilen ulkona oli n. -5 astetta, joten puolilämpimästä varastosta ulos lämpötilan pudotus oli n. 15 astetta. Tällä lämpötilan pudotuksella korjauslasin ja pääpeilin kehikot kutistuvat n. 0,07 mm läpimitaltaan, mutta itse korjauslasi vain n. 0,02 mm ja pääpeili vain n. 0,01 mm. Käytännössä siis: Jos lasien keskitysruuvit yhtään oikeasti koskettivat laseja varastossa, ulkona kylmässä lasi on pinteessä. Pienestä se siis on kiinni!

Aikoinaan opiskellessani fysiikkaa Helsingin yliopistolla yksi professoreistani tykkäsi sanoa, että "Hyvää fyysikkoa ei tunnista hyvistä tuloksista, vaan siitä että hän osaa lopulta asiaa tutkittuaan selittää ne huonotkin tulokset." Sama pätenee hyviin insinööreihinkin. Joten jatketaan Mantan luonteen ja säätämisen opiskelua. Parempi se on nyt oppia sen "metkut" tässä alkuvaiheessa, kuin vasta kuvauskeikoilla kentällä.

[Pappis]

Käytin purkutilaisuutta (päästäkseni korjauslasin ja pääpeili pinteestä) hyväkseni ja säädin keskitykset ja pääpeilin linjauksen uudelleen. Jatkoin kollimoinnilla, mutta tällä kertaa en enää koskenut pääpeiliin. Pääsin lähelle. Laserin säde keskimerkillä, paluusäde on n. 3-4 millin päässä. Jos säädän paluusäteen keskelle, pääpeilillä säde osuu n. 1,5 mm keskimerkin keskipisteestä sivuun. Oliko alkuperäinen keskimerkki sittenkin oikein?! Eli olisiko SW:llä laitteet testata pääpeili niin tarkasti? Vai tuleeko pääpeilikin Schott:lta? Heillä olisi vehkeet kyllä...

Vaihdoin ES:n 2x telesentrisen Barlowin tilalle. Säde meni enempi sivuun. Hetken tutkittuani keksin, että laseria pyörittämällä Baaderin 1,25" ClickLock supistajassa säde peilillä ja paluusäde pysyvät kuta kuinkin paikoillaan. Supistajaa (ja laseria) Barlowissa pyörittäen (2 kiristysruuvia 120° päässä toisistaan) paluusäde vaeltaa n. 5 mm ympyrää. Sama Barlowia tarkentimessa (3 kiristysruuvia 120° välein) pyörittäen. Barlow pois, supistaja tarkentimeen. Samat tulokset, supistaja tarkentimeen tiukattuna laser pyörii ja säde pysyy n. 1 mm tarkkuudella paikoillaan. Laser supistajaan tiukattuna paluusäde pyörii 3-4 mm ympyrää.

Tähän on mielestäni käytännössä vain yksi syy: Tarkentimen ja Barlowin kiristysruuvit eivät keskitä (laseria), mutta ClickLock keskittää. Ja mikäli haluan pitää pääpeilin tarkan linjauksen, niin tarvitsen stabiilin ja toistettavan kollimoinnin onnistumiseksi keskittävän ratkaisun myös tarkentimeen, jotta saan pidettyä saman linjauksen myös kameralle tai okulaareille. Vasta tämän jälkeen pääsen uskottavaan kollimointiin, joka ei riipu laserin tai supistajan asennosta tarkentimessa. Jukalta tilaamani ClickLock-rengas tuohon tarkentimeen saisi jo pikkuhiljaa tulla...

Samalla löysin yhden pikku mokan. Vaihdoin apupeilin keskimmäisen ruuvin, kiristysruuvin pidempään. Ei olisi kannattanut. Sen apupeilin kannan kierre on tehty tieten vähän väljäksi, jotta kiristysruuvi toimisi ok myös vaikka apupeili olisikin säädetty hieman vinoon. Nyt liian pitkä ruuvi ei anna niin paljoa myöten ja apupeilin säätö on välillä vähän konstikasta: Keskimmäinen ruuvi on löysättävä kunnolla, jotta peili kiristyisi 3:n säätöruuvin varaan, eikä yksikään jää "roikkumaan ilmaan". Täytyy vaihtaa tuo takaisin "normimittaiseen".

[Pappis]

Paistaa se päivä välillä risukasaankin...

Nyt alkuillasta oli hetken selkeää, niin kävin ulkoiluttamassa putkea. Kollimointi on ihan aavistuksen vinossa, kuten yllä kerroin, mutta kun jätin koskematta pääpeiliin, niin usko säätöihin oli sen verran vahva, että piti käydä testailemassa. Ekat kuvat ovat tarkennin "sisällä" ja "ulkona" oikeasta focuspisteestä, en innoissani katsonut lainkaan että kuinka paljon (eli aika paljon). Se "kiila" siellä reunalla on "vastavalosuojani" (telttapatjan) kulmaus, joka taittui sisään, eli eteen. Kolmas kuva on Capella, kroppi suoraan kamerasta ja vähäsen prosessoitu. Ja neljäs kuva sisältää 600*600 px nurkat (alkuperäinen kuvat 6000*4000 px) ja keskellä 600*600 kroppi´keskeltä. Liäsin keskustaan hieman kirkkautta, niin raja erottuu paremmin. Putken akseli on kuvassa suunnassa vasen-oikea. Jotain minimaalista jäännöskomaa ikään kuin tuossa vielä on (parhaiten näkyy vertailussa vasemman ja oikean välillä), mutta kyllä tuo alkaa jo näyttää melko hyvältä...

[Pappis]

Seuraavia muutoksia en nyt taida tehdä ennen kuin saan kuvattua jonkun kivan tähtikentän hyvällä kelillä (tyyliin muutama kymmen ruutua pinottavaksi ja prosessoitavaksi).

[Pappis]

Voisiko tässä sanoa saaneensa ensimmäiset oikeat "ensivalot" ihan astrokuvaamisen kanssa tällä uudella putkella?

Kuvailin Kuuta tiistai-iltana. Keli oli hyvä, seeing rauhallisesti laineileva. Välillä tuli jotain muhjua hetkeksi Kuun eteen, liekö yläpilveä. Pistin kameran raksuttamaan, välillä puuhailin muuta, ja kävin tarkistamassa suuntauksen ja tarkennuksen. Aika kului siivillä, ja tavoitellun 500 kuvan sijasta niitä kertyikin peräti 1133 kpl. Pari päivää myöhemmin prosessointia työstäessä tein itselleni varsin hämmentävän havainnon.

Olen kuvaillut Kuuta siten, että annan tarkoituksella napasuuntauksen olla vähän epätarkan. Tällä tavalla käytännössä ditheröin kuvaa, antaen Kuun vaellella kuva-alalla, välillä korjaillen suuntausta. Vanhalla C6N kuvatuista pitkistä sarjoista yleensä sain pinottavaksi 10-25% kuvista, niin että ne mukaan valitut ylittävät (kelistä riippuen) 50% tai 75% laatutason (0-100% skaalautuu AutoStackertin mielestä session parhaan ja huonoimman välillä). Selvästi paras on ollut, kun kerran sain 50% kuvista mukaan 50% laatukriteerillä, ja silti tuli aika hyvää jälkeä. Mulla oli tuon C6N:n kanssa ollut pitkään epäilys, että peilissä on huono sektori, koska tietyissä kohdissa kennoa olevasta Kuusta sai selvästi heikompaa jälkeä kuin muualla kuva-alalla. Epäilyt alkoivat, kun AS:n käsitys kuvien laadusta tai sen vaihtelusta ei yleensä vastannut keliä ja sen vaihtelua. En kuitenkaan saanut aikaiseksi tutkia sitä tarkemmin, että millä suunnalla se oli.

Kuvasin siis tiistai-illan totuttuun tapaan. Nyt 75% kuvista ylitti 50% kriteerin, ja 40-45% ylitti jopa 75% kriteerin! Ja koko session kuvien laatu käyttäytyi ajallisesti aika loogisesti sen mukaan, mitä keliä havainnoin välillä tarkennusta ja suuntausta tarkistaessani: Tokan tarkistuksen aikana oli seeing puuroa, ja myös aivan lopussa, ja nämä hetket näkyivät selvästi laatukäyrässä heikompina. No, eikun pinoamaan ne 75% = 775 kpl koko sarjasta. Lopputulos sieti editointia aika hyvin, tarvitsematta tukeutua kohinanpoistoon, tms. paranteluun.

Tältäkö se tuntuu, kun uudet ja paremmat vermeet alkavat lunastaa odotuksia?!

[Ari Haavisto]

... Keli oli hyvä, seeing rauhallisesti laineileva..

Tältäkö se tuntuu, kun uudet ja paremmat vermeet alkavat lunastaa odotuksia?!

En osaa auttaa tuossa, molemmat ihan outoja juttuja minulle.

[Pappis]

En osaa auttaa tuossa, molemmat ihan outoja juttuja minulle.

Anteeksi, mutta tämä kirvoitti lämpimän naurun suustani... Kun Mr. Suomen the Kuukuvaaja alkaa viljelemään sarkasmia, on ryhdistäydyttävä!