Pilvilinna

[W1lleM]

Vielä on muutamia oleellisia hilppeitä ohjauskeskukseen, kuten läpivientiliittimet ja jännitteen muuntaja tulematta. Tilattiin samasta lafkasta kuin Komakoplakin tuommoinen Sommer SL800 -autotallin ovimoottori. Hieman eroa löytyi sillä moottori ei toiminutkaan 12 voltin jännitteellä kuten sen piti vaan kun älysin katsoa purkin toiselle puolelle niin siellä luki käyttöjännitteeksi 18 volttia. Piuhat kiinni ja johan pelitti, heti kun vaihdoin vain virtalähteen 12 voltista lähimpään käypäisään, eli läppärin virtalähteeseen joka antoi ulos 19 volttia. Hiukan kuumotti sörkkiä kahta eri piuhaa pieneen DC plugiin, mutten halunnut testauksen takia katkaista läppärin laturin piuhojakaan. Oikosuluilta onneksi vältyttiin.

Tuo jännitteen muuntaja pitänee sijoittaa akun lähelle johonkin koteloon jotta 12 volttia saadaan muutettua 18 voltiksi. Jos joku samanlaista kaipailee niin taikasana Ebayhyn on Step Up DC - DC converter.

Tuo Sommerin moottori vaikuttaa myös hyvälle ratkaisulle, vaikka ensin ajateltiinkin vinssiä. Tuohon saa suoraan pyörän ketjun ja se kulkee nätisti urassaan ilman pelkoa siitä että ketju voisi pompata pois rattaalta. Virran kulutus on myöskin huomattavasti järkevämpi kuin vinsseissä. Moottori itsessään on Nidec 403.936, noita saa myös irrallaan ilman Sommerin härpäkkeitä mutta näkyy olevan kalliimpia ainakin pikaisen Googlauksen perusteella. Sommerin pyydyksessä on myös nerokas jousipalautteinen kytkin mikäli joskus kattoa pitäisi liikutella käsin. Rattaan saa vaijerista vetämällä kytkettyä irti moottorista jolloin ketju pyörii vapaasti sen läpi, se myös kytkeytyy itsekseen takaisin kun moottoria kääntää. Kytkin näkyy rattaassa kolmena kaaren mallisena metallipalana jotka vetäytyvät sisäänpäin kun toisen puolen vaijerista vetää.

Tuo ovimoottori on myös helppo modata - käytännössä siitä täytyi irroittaa vain kaikki turhat rajakytkimet yms irti joidenka kytkennät on pienessä piirilevyssä moottorin vieressä. Kun ne on irroitettu kyseinen laitos toimii ihan normaalina DC moottorina.

-V

[Tähti Erkki]

Tämä homma lähti viimein käyntiin. Tarkoitus oli aloittaa jo viime vkl, mutta Suomen kevätsää yllätti 15 sentillä lunta.

Saavuin Varkauteen klo 12 ja noin viiden tunnin tavarankuskaus- ja työmaanperustamisrumban jälkeen päästiin viimein tositoimiin sateen välillä kiusatessa.


Härkämäen parkkipaikka muuttui työmaaksi.


Ensin mitattiin kulmapisteet ja tolppien paikat

Seuraavaksi ladottiin harkkoa toisen päälle ja kaksi tolppaa nousi. Toinen tuli vähän vinoon, mutta sen ei pitäisi haitata. Seuraavaksi  tehtiin parit muotit ja valettiin betonia. 500kg kuivabetonisäkistä kului arviolta 400kg.


Lapiohommia


Tehtiin tasainen pinta että se näyttää nätiltä lattian alla piilossa.


Sitten alkoi tolppien täyttäminen


Riehuttiin vielä lattiarunko kasaan.

Juuri sain valettua ja vaateroitua lattiarungon kiinni perustuksiin ja höyhensaaret kutsuu. Ihan mukava kokemus ja hyvin sai aikaan alle 7 tunnissa. Projekti jatkunee ensi kuun puolella seinärunkojen merkeissä.

[mistral]

Nyt on pakko kysyä, oletko manipuloinut kakkoskuvaa? Selvä karhu siellä on

Heh, jos toi on totta, kuulut harvojen joukkoon jotka on kuvanneet karhun 

[Tähti Erkki]

Nyt on pakko kysyä, oletko manipuloinut kakkoskuvaa? Selvä karhu siellä on

Heh, jos toi on totta, kuulut harvojen joukkoon jotka on kuvanneet karhun 

Karhu oli vähän liian kaksiulotteinen ollakseen aito 

Tämän näköisenä viritys jäi kuivumaan: Tuossa meikäläisen tolpan nokassa on 15x15x30cm muotti. Jatkoin sen avulla tolppaa tehden kavennuksen,  joka on samaa betonikappaletta, kuin harkkopilarin sisus. Kavennuksen idea on se, että kuvauskalusto (filtteripyörä yms) ei kolisisi niin herkästi paksuun tolppaan. Villen tolpan viritys on ruma kuin mikä, mutta erittäin jämäkän ja fiksun oloinen.

[mistral]

Jos yhdessä päivässä tehty niin nostan hattua.

Karhusta vielä, itse näin sellaisen 5-tiellä lähellä Juvan liittymää joskus 8v sitten...meni avohakkuulla ja katsoi vihaisesti.

[Tähti Erkki]

Jos yhdessä päivässä tehty niin nostan hattua.

Karhusta vielä, itse näin sellaisen 5-tiellä lähellä Juvan liittymää joskus 8v sitten...meni avohakkuulla ja katsoi vihaisesti.

Voi olla että olisi jäänyt työmaa sikseen aika äkkiä jos olisi karhu tullut haistelemaan 

Tosiaan kamojen roudaamisen jälkeen päästiin 7 tunnissa tuohon pisteeseen. Tässä huomasi hyvin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: jokainen työvaihe, niiden järjestys, sahattavat osat jne oli huolellisesti mietitty ja sovittu etukäteen. Nopeuttaa kummasti tekemistä kun suunnittelua ja aivotyötä ei tarvitse enää työmaalla tehdä. Mainiota harjoitustahan tämä on: esim lumikuormia ja palkkien taipumia eri jänneväleillä on mukava laskeskella piirrustuksien tekemisen ohessa.

Paikka sijaitsee 300km päästä asuinpaikastani ja Villelläkin tulee reilu sata kilometriä, joten on todella positiivinen asia että yhteistyö sujuu myös rakentaessa hyvin ja asiat etenee nopeasti, koska ihan joka viikonloppu ei tuonne asti jaksa junailla. Toki vaativuustaso kasvaa koko ajan ja huolellinen pitää olla.

400 kuivabetonikilon lapioiminen myllyyn tuulessa ja sateessa on sellainen juttu, mitä ei tee ihan heti mieli tehdä uudestaan. 

[W1lleM]

Jep täytyy kyllä itsekkin rummuttaa että yhteistyö pelasi työmaalla aivan loistavasti. Kun kaikki tarvittavat materiaalit ja työkalut sekä osien mitat on mietitty etukäteen on helppo tehdä.

Villen tolpan viritys on ruma kuin mikä, mutta erittäin jämäkän ja fiksun oloinen.

Kateellisten panettelua.. Tuohon on tarkoitus laittaa HEQ5 kolmijalan keskiö kulmaraudoilla kiinni ja sitten tulee vielä pier extender ettei minunkaan kalusto kolahtele tolppaan. Tuota lätkää voi helposti säätää, joten oman tolpan kierous ei paljoa haittaa. Sitäpaitsi täälläpäin kaikki on vähän kieroja!

Asiasta viidenteen, ohjauskeskus sai eilen virtaliittimensä. Kahdeksan näistä tulee käyttöön ja neljä jää varalle mikäli laitteita ilmestyy lisää. Punainen nappula tulee valokytkimeksi. Varmaankin lähitulevaisuudessa alan tinailemaan tolppien juureen jonkinlaiset liitäntäpaneelit samoilla liittimillä jotta laitteiden kasaus ja purku on helppoa, toki niihinkin tulee omat releensä jotta kaikki laitteet on mahdollista bootata tai sammuttaa etänä.

-V

[Tähti Erkki]

Liki kuukauden mittaisen tauon jälkeen rakennustyöt pääsivät jatkumaan. Tällä kertaa meikäläinen oli itse puuhastelemassa

Perjantai-iltapäivä ja ilta kuluivat materiaalin ostamiseen ja Tampere-Varkaus -välin ajamiseen. Myöhään illalla päästyäni viimein Härkämäelle, tarkistin vielä ennen nukkumaanmenoa, että kaikki on kunnossa. Ilokseni huomasin, että
lattiarunko oli edelleen vaaterissa ja viime kerran valut onnistuivat hyvin. Tässä meikäläisen betoninen pier-extender: Tuon puupalikan poistaminen kierretangoista oli yllättävän konstikasta 



Aamulla taisin malttaa nukkua jopa seitsemään asti, kun jo oli päästävä tekemään seinärunkoja. Ensimmäisenä tein pitkät sivut, eli tärkeimmät kantavat rakenteet.


Sivuseinät ja tornin puoleinen pääty alkoivat jo hahmottua. B -luokan puutavarasta löytyi onneksi kaksi suoraa ja hyvää puuta palkkien päälle kattokiskon alusta/tukipuuksi. Kuvassa näkyvät tolpat ovat 4x4 -kokoisia. Kuvan rakenne olisi varmasti ollut jo kestävä, mutta lisäsin suunnitelmien mukaan niiden väliin vielä 2x4 tolpat tavoitteena pitää jänneväli ja siten taipumat minimissä.

Seuraavaksi oli aika tehdä ovipääty. Tyytyväinen olen tähänkin:


Puoleen päivään mennessä Pilvilinna oli jo liki harjakorkeudessaan vaikka katosta ei vielä ole tietoakaan. No kattohan olisi ihan tiellä muutenkin

Tässä kohtaa päivää alkoi olla todella kuuma, joten tein itselleni tekosyyn puuhailla ykköstornin varjossa rakentamalla oven.


Ovi syntyi hujauksessa. Saranoilleen asennuksesta ei tarvitsekaan mainita  Osui se lopulta kohdilleen ja aukeaakin nätisti.



Ukkosmyrskyn hiipiessä päälle iltapäivää kohti oli aika kaivaa esiin ulos tulevan kestopuisen kiskorakenteen piirrustukset. Tämän rakenteen päälle katto siis liukuu kun se avataan.

Kiskopuut ja perustusharkot viskottu suurin piirtein asemiin:



Seuraavaksi tein kuusi kappaletta kuvan kaltaisia pilareita:



Tukipilarit tulivat valmiiksi ja kiinnitettyäni ne pitkiin kiskopuihin tulikin aika laittaa hommat seis: Luultavasti auringonpaahteen ja nestehukan seurauksena iski niin kova pääkipu että meinasi oksu lentää. 

Hieman etuajassa vietetyt yöunet veivät taudin ja tarkoitus on jatkaa kestopuukehikon kasaamista jahka auringonnousu karkottaisi osan hyttysistä

[Tähti Erkki]

Kestopuinen kiskorakenne tuli niin lähelle valmista kuin tällä erää saa: puu loppui kesken ja työmaalla säilytetty betoni oli kastunut ja kovettunut.





Lopuksi yritin vielä sovitella jalustaa tolpan nokkaan. Säätöä vaatii vielä tuo kiinnitys, mutta hyvältä vaikuttaa. On erittäin tukeva ja seinien korkeus on juuri sopiva

[W1lleM]

Kolmas rakennusviikonloppu on saatu päätökseen, tällä kertaa tehtiin kiskojen tukipuut loppuun sekä valettiin kiskotolppien harkot betoniin. Lisäksi kopin viereen aiemmin lauantaina ilmestynyt lautakasa muuttui nopeaan tahtiin lattiaksi ja seiniksi. Joku hardcore rakentaja kritisoisi varmaan että katto pitäisi tehdä ennen lattiaa ettei se kastu - niin pitäisikin mutta kiinalaisen nyrkkipajan tuotoksilla kestää aikansa lillua tänne pohjolaan. Tämän takia katon rakennusmateriaaleista ei siis puutu mitään olennaista, vain pyörät...

Sunnuntai aamuna porasin omaan tolppaan adapterilätkälle reijät. Huomasin myös että tolppa tuli tehtyä ihan oikeasta teräksestä, sillä neljän reijän tekemiseen kului tunti ja kaksi poranterää. Aiemmin muissa hommissa murtunut keskisormi ei auttanut asiaa - mutta kipsin kanssa onneksi kestää vähän jo touhuta. Samasta syystä jäin pääosin työnjohtotehtäviin tällä kertaa, mutta jospa jo ensi kerralla pääsisi kaikilla neljällä raajalla tekemään. Sattui myös pieni mittavirhe, ylemmän teräslevyn läpi tulevat pultit ottivat kiinni Tuiskulasta pelastettuun HEQ5 kolmijalan keskiöön. Ongelmasta onneksi selvisi ottamalla pois kolme kulmarautaa. Niiden ei pitäisi juurikaan vaikuttaa tukevuuteen koska tuon keskiön alla on pieni rautainen kiekko joten kulmaraudat eivät kannattele jalustaa lainkaan.

Kiskojen säätäminen suoraan meni melko vaivattomasti, Biltemasta bongatut säädettävät tolppakengät vaikuttavat pätevälle ratkaisulle. Myöskin mikäli jostain syystä esiintyisi routimista tai uninen kuvaaja tyrkkää ooppelillaan kopin seinään on näitä helppo säätää myös jälkikäteen. Rakennelman jäykkyys on melko häkellyttävä, vaikka tolppia ei oltu edes valettu vielä ei Erikin kanssa saatu kiskoja juurikaan taipumaan vaikka yritettiin.
Kiskopuut tehtiin kokonaan kestopuusta jotta ne eivät pääse lahoamaan. Hyvin tuulettuva ja laudoilla suojattu kopin runko pitäisi kyllä kestää ihan käsittelemättömänäkin.

-V