Skywatcher Stargate 500P goto

[Pekka Lehtelä]

Arihan tuossa jo sanoi ettei sillä apupeilin sijainnilla putkessa väliä ole kunhan optiset osat on kohdistettu toisiinsa. Käytännön erot ovat että sitten putken optinen akseli ja mekaaninen akseli eivät ole ihan samat mutta kuvanlaatuun se ei vaikuta. Itse tykkään kuitenkin hioa kaikkea niin lähelle täydellisyyttä kuin pystyn... muuten näissä suomen keleissä ei putkeen pääsisi juuri edes koskemaan :p

Osittain hain vastausta siihen näkyykö tähtitaivaasta otetuissa valokuvissa paljon herkemmin hieman pielessä oleva kollimointi (ja kaikki muut optiset virheet) verrattuna visuaaliseen putkella katseluun? Sitä täydellisyyteen pyrkivää luonnetta on minussakin ja olen yrittänyt kääntää itseäni enemmän pragmaattiseen suuntaan tyyliin "totuus on toimivuutta" mutta aina se "hifismi" sieltä yrittää pyrkiä esiin...

[W1lleM]

Osittain hain vastausta siihen näkyykö tähtitaivaasta otetuissa valokuvissa paljon herkemmin hieman pielessä oleva kollimointi (ja kaikki muut optiset virheet) verrattuna visuaaliseen putkella katseluun? Sitä täydellisyyteen pyrkivää luonnetta on minussakin ja olen yrittänyt kääntää itseäni enemmän pragmaattiseen suuntaan tyyliin "totuus on toimivuutta" mutta aina se "hifismi" sieltä yrittää pyrkiä esiin...

Ainakin omat kokemukset on että kollimointi on paljon tarkempaa kuvaamisessa kuin visuaalikatselussa. Varmastikkin samat virheet on nähtävissä okulaaristakin, mutta ei niihin juuri kiinnitä huomiota ellei kollimointi ole aivan pielessä. En esimerkiksi käytä komakorjainta lainkaan dobsonissani, enkä koe sille kyllä tarvettakaan. Virheitä löytyy kyllä reunoilta mutteivat ne haittaa.

-V

[Pappis]

SW:ssähän apupeilin offset on jo valmiiksi sisällytetty tuohon apupeilikokoonpanoon; Apupeili on liimattu pitimeensä niin, että oikea offset toteutuu kun apupeilin pidin on keskellä putkea. Tämä helpottaa mekaniikan ja optiikan linjausta. Toimin seuraavasti:

Ensin mittaan ja säädän spiderin keskikappaleen keskireiästään keskelle putken etupäätä radiaalisuunnassa mitan avulla. Sitten teräsviivain kyljelleen spiderin keskikappaleen etupinnalle ja sen avulla mittaan eri reunoilta, että keskikappale on suorassa suhteessa putken etupäähän. Tarvittaessa säädän. Nyt putken etupää (minun tapauksessani valualumiininen vahvikerengas) ja spiderin keskikappale ovat samankeskeisiä ja samansuuntaisia.

Seuraavaksi asetan laserkollimaattorin spiderin keskikappaleen etupintaa vasten ja ammun säteen keskireiän läpi pääpeiliin. Aluksi säde osui pääpeilin keskimerkistä ohi, joten säädin putken etupäätä kiinnikkeissään, kunnes säde osuu keskimerkkiin. Spiderin säätöihin ei enää saa koskea, vaan koko etupäätä kallistetaan kiinnikkeissään suhteessa putken tukitankoihin tavalla tai toisella, esim. shimmipaloilla. Tämän jälkeen kun pääpeilin vielä säätää niin, että säde palaa takaisin spiderin keskikappaleen keskireikään, ovat putken ja pääpeilin mekaaninen ja optinen akseli samankeskeisiä ja yhdensuuntaisia.

Nyt sitten vielä laseri fokuseriin (apupeili edelleen pois paikaltaan) ja mittaan, että säde on yhtä kaukana putken etureunasta putken pituussuunnassa mitaten sekä fokuserin puolella putkea, että vastakkaisella puolella putkea. Tarvittaessa säädän fokuserin jalan säätöruuveista fokuseria. Sitten tähystän spiderin keskikappaleen keskireiän läpi kohti pääpeilin keskimerkkiä. Samalla kuljetan sormea lasersädettä pitkin ja tarkistan, että säde kulkee tähystyslinjallani keskimerkin ylitse. Tarvittaessa taas säädän fokuseria sekä tarkistan, että pituussuunnan säätö ei muuttunut samalla. Kun tämäkin säätö on tehty, on fokuserin keskilinja nyt 90 asteen kulmassa pääpeilin keskilinjaan nähden ja mekaniikka ja pääpeili linjassa keskenään.

Tämän jälkeen apupeili paikoilleen ja normi pitkän kaavan kollimointi: Säädän apupeilin  rotaation niin, että näyttää pyöreältä fokuserin läpi katsottaessa. Säädän aseman syvyyssuunnassa niin, että apupeilin reunat näyttävät samankeskeisiltä fokuserin putken sisäreunojen kanssa fokuserista katsottaessa (kollimointiokulaarilla). Tämän jälkeen laitan laserin fokuseriin ja tilttailen apupeiliä säätöruuveistaan, kunnes säde osuu pääpeilin keskimerkkiin. Sitten pääpeilin säätö niin, että säde palaa kollimaattorin keskimerkkiin. Varmistus Cheshirellä sekä kollimointiokulaarilla sekä vielä barlowed laserilla. Jos kaikki menetelmät ovat samaa mieltä, on homma onnistunut.

Tämä on yksi tapa tehdä tämä avoimille Newtoneille, joissa putken yläpää/etupää saattaa olla paljonkin mekaanisesti pielessä suhteessa pääpeiliin.

Tässä vielä linkki ketjuun, jossa tein melkein saman operaation aikoinaan SW400P:lle. Kuvien kera.
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=11842.0

Minä en enää yhtään ihmettele kuviesi laatutasoa... Säntillistä ja tarkkaa työtä!

[Ari Haavisto]

Minä en enää yhtään ihmettele kuviesi laatutasoa... Säntillistä ja tarkkaa työtä!

Suomessa ehtii hyvin säätämään kalustoa kuvaussessioiden välillä     Toisin on asian laita astrokuvaajaraukoilla jossain Barbadoksella. Onneksi siellä parempi seeing ja kohteiden sijainti korkeammalla kompensoi rassukoiden harvemmat säätötauot 

[Pekka Lehtelä]

Älähän nyt Ari, täällä naapuripaikkakunnalla oli selkeää 28-29/11 peräti neljä tuntia klo 00-04. Tosin pilviä näkyi ajoittain mutta olisit päässyt hyvin katsomaan/kuvaamaan uudella isolla tuubillasi taivaan ihmeitä. 

Pekka

[Ari Haavisto]

Täytyy sanoa, että melkoinen kelisakko  Aamun Jupiterkuvat oli mitä oli ja äsken koitin kuuta kuvailla, ei onnistunut. Karmeaa suttua ja kiehuntaa. Vieläkään ei siis uudella putkella "puhdasta" suoritusta. No, muuten alkaa olla hommat kohdillaan. Uudella kollimaattorilla ja clicklock-adapterilla kollimointi onnistuu nyt hyvin (barlowilla avustettuna) ja kollimointi myös pysyy hyvin. Putken seuranta pelittää myös hyvin.

Nyt illalla kun kuukuvaus alkoi näyttää toivottomalta, virittelin GPUSB:n kiinni jalustan autoguideriporttiin ja aloin testailla Firecapturella. Kyllähän tuo näytti komentoja tottelevan kun painikkeita painelin. Ongelmana oli, että käsikapula ei alt-az moodissa anna autoguider speed - valikkoa, eikä nopeutta siis saa säätää. Se tuntui olevan jotain 0,5x sidereal luokkaa. Tämän lisäksi jalusta taisi ymmärtää autoguidenopeuden absoluuttisena, eli käskyn saadessaan jalusta ajaa annettuun suuntaan 0,5x vauhdilla eikä suinkaan seurantanopeus miinus/plus tuo 0,5x. Tällöin seurantasuuntaan korjatessaan jalusta itseasiassa jäi jälkeen koko ajan lisää. Ylös-alas suunnan tuo sai korjattua koska kuvailin lähellä meridiaania. Eli autoguideriportti kyllä toimii, mutta firmis ei vielä tue sen käyttöä, jolloin käytännössä homma ei onnistu. Vai onko joku muu reitti kuin käsikapula, jolla noihin autoguideriportin asetuksiin voi vaikuttaa? Ainakin oletan, että moottoriohjaimien firmis sekä käsikapulan firmis on ne jotka vaikuttavat?

Täytyy vielä kokeilla käsikapulan läpi ascom - ohjaimella eq-moodissa (alt-az-moodissa ascom-ohjain ei salli autoguidausta). Tuollahan sai vanhallakin SW400P putkella periaatteessa autoguidattua, mutta siinä moottorien ohjauksen käyttöviive esti homman (ja tämä on se syy miksi ASCOM-ohjaimen tekijä on sen aikoinaan blokannut alt-az-moodista). Tässä uudessa putkessa k.o viivettä ei ole, eli homma voisi jopa toimia. Enkä kyllä ole tarkastanut josko ASCOM-ohjaimeen olisi tullut päivitystä myös tuon alt-az moodin suhteen. Sinänsähän se on ihan sama vaikka autoguidausta ajaisi eq-moodissakin, kunhan ei yritä mitään muuta jalustan ohjailua ja pysyy lähellä meridiaania ja loitolla taivaannavasta.

[Ari Haavisto]

Täytyy vielä kokeilla käsikapulan läpi ascom - ohjaimella eq-moodissa (alt-az-moodissa ascom-ohjain ei salli autoguidausta). .  . Enkä kyllä ole tarkastanut josko ASCOM-ohjaimeen olisi tullut päivitystä...

Tarkistin, ja oli tullut uusi ohjain kesällä. Mutta sen tiedoissa kerrotaan, että uudemmissa synscan-versioissa ascom lukee jalustan tyypin suoraan kapulasta ja ylikirjoittaa omat valinnat. Eli ei voi huijata alt-az jalustaa EQ:ksi. Edelleen ohjurin tiedoissa kerrotaan, että autoguidaus ei ole sallittu alt-az moodissa. Että se siitä sitten. Pitänee odottaa kiltisti tulevaa firmis-päivitystä synscaniin siis, jossa alt-az autoguidaus aktivoidaan kokonaan. Tosin en tullut kokeilleeksi olisiko käsikapulan slewing rate - valinnalla ollut sattumoisin mitään vaikutusta autoguidenopeuteen? Tai valitsemalla eri tracking rate kuin "Lunar"? Tai ottaa tracking pois päältä? Muita ideoita kellään? 

Jännä juttu sinänsä, että tuo autoguideportti silti tekee ylipäänsä edes jotain saadessaan impulsseja. Noh, suurin osa n.s. kirkkaista keleistäkin tuntuu nykyään olevan sellaisia että kuvaaminen ei onnistu, ja silloin voi vaikka kokeilla hetken näitä kun kerran kalusto on käynnissä...

[Ari Haavisto]

Viritelläänpä tähän ketjuun pientä jännitysnäytelmää. Lueskellessani kaikenlaista, löysin viittauksen ranskalaiseen Ciel & Espace lehden numeroon 549 Lokakuulta 2016. Siellä sivulta 94 alkaen oli Stargate 500P:n vertailu, joka oli suoritettu 2016 keväällä. Ostin kyseisen lehden digiversion ja vaikka Ranskaa en osaa, pienellä ähertämisellä tarina avautui.

Putki oli viety Pic Du Midille ja katseltu planeettoja hyvällä seeingillä. Mars ei ollut kestänyt yli 500x suurennosta visuaalisesti (yleensä siellä tuon kokoisilla putkilla mennään aina 1000x asti) ja planeetan reunoilla oli näkynyt valohuntua johtuen optiikasta. Optiikka oli sitten käytetty penkissä ja peilistä löytyi pahasti astigmatismia, joka aiheutti sen, että peili ei ollut diffractiorajoitteinen, ei edes lähelle. Muutakin virhettä oli, mutta ilman tuota astigmatismia peili olisi ilmeisesti ollut kokolailla diffraktiorajoitteinen. Astigmatismin syyksi esitettiin peilin tuentaa/vääntymää oman painonsa alla. Peilihän on tuettu peilin keskelle/sisään liimatulla paksulla akselilla. Muutama kuva peilin testituloksista oli myös. Yksityiskohtia oli kovin niukasti, joten ei selvinnyt pyöritettiinkö peiliä astigmatismin tarkemmaksi tutkimiseksi ja oliko peili vaaka-asennossa testissä jne... Mutta jotain häikkää peilin tuennassa siis ilmeisesti ollut.

Tästä saadaan nyt jännitystä. Oma putkeni on myöhäisempää tuotantoa kuin testissä ollut, mutta samaa mallia jo (musta tarkennin jne...). Amerikassa näitä ei vielä myydä ja palstoja lukiessa tuli hiukan tunne, että paikallinen maahantuoja odottelee, että kaikki on taatusti kunnossa. Toisaalta USAlainen maahantuoja on esitellyt jo tätä mallia Texas starpartyssa ja sanoo tehneensä optisia testejä ja kaikki on kunnossa. Tiedä sitten... Palstoilta löytyy paljon tyytyväisiä käyttäjiä, jotka kehuvat optiikkaa, mutta kuinka moni on sitten oikeasti yrittänyt ulosmitata kaikkea? SW400P:n optiikasta ei ole kuin hyvää sanottavaa ja tuleehan isot Celikatkin kaiketi samalta tehtaalta, joten hassulta tuntuisi jos täyttä kuraa tuottaisivat, mutta kait sekin on mahdollista jos kerran ranskalaisille semmoinen osui.

Suomessa on kelit olleet sitä luokkaa, ettei kerta kaikkiaan ole ollut mitään toivoa tuota tutkia... Täytyypä nyt yöllä kelkkoa putki ulos ja kokeilla tähtitestiä näkyykö astigmatismia ja onhan minulla ronchitestiokulaarikin, josta vieläpä verrokki tullut tehtyä aikanaan SW400P:llä (puhtaat paperit siinä). Ja hyvällä kelillä voi laittaa tämän ja SW400P:n rinnakkain kuvaamaan. Mutta kieltämättä alkoi juuri hiukan jännittämään 

[RL]

Toivottavasti kaikki on kunnossa. Tiedän tunteen. Onko mahdollista tehdä jotain reklamaatiota jos joku on vialla?

[Ari Haavisto]

Eilen illalla ulkoilutin putkea, vaikka ei täysin kirkasta ollutkaan. Seeing ja pilvihötö ei sallinut tähtitestin tekoa eikä peilikään tainnut ehtiä jäähtyä lämpötilan laskiessa edeltä jyrkästi koko ajan. Vaan Ronchi-testi okulaarilla voi testailla hiukan huonommassakin seeingissä, joten sillä sitten kokeilemaan. Tavoitteena selvittää, onko omassa putkessa tuota C&E lehden arvostelussa esilletuotua pahaa astigmatismia.

Ronchi-testi okulaarihan on siis ronchi-hilan sisältävä okulaarirunko, jolla katsotaan pääpeiliä ja siitä tähden valoa, fokusoiden fokuspiteen sisä- ja ulkopuolelle vuorotellen.  Pääpeili näkyy raidallisena mustia ja valkoisia palkkeja ja lähestyttäessä polttotasoa palkit isonevat ja niitä näkyy vain muutama. Testin tarkkuus paranee, mitä lähemmäksi fokusta mennään ja mitä vähemmän palkkeja näkyy. Valovoimaisella optiikalla pitää mennä ihan pariin, kolmeen palkkiin. Sitten palkkien muodosta ja niiden muutoksista mentäessä fokuksen yli päätellään optiikan kunto. Koska tähti on käytännössä äärettömän kaukana, näkymä on erilainen kuin penkissä tehtävässä perinteisessä ronchi-testissä. Jos palkit ovat suoria ja tasaisia reunoille asti, eivätkä vaihda suuntaa mentäessä fokuksen yli, on optiikka hyvä. Muutoin poikkeamasta riippuen voidaan tunnistaa erilaisia optiikan virheitä.

Ronchi-okulaari on tällainen siis:
http://www.gerdneumann.net/english/ronchi-okular-ronchi-eyepiece.html

Ja tulkintaohjeet, PDF (Saksaksi):http://www.astro-messe.de/AME2010/neuheiten/Ronchi%20Anleitung%20DE%20V1_1%20(2).pdf

Aiheesta keskustelua CN:ssa: http://www.cloudynights.com/topic/371739-are-ronchi-eyepieces-useful-for-checking-mirrors/

No, ensin yritin toki tähtitestiä, mutta seeing ja jäähtyvä optiikka tekivät tämän tyhjäksi. Jäähtyvä optiikka tunnetusti tuottaa tähtitestissä ylikorjattua peiliä vastaavia tuloksia ja huono seeing sitten vielä suttaa tämän, jolloin tuloksena oli toisella puolella fokusta karvapallo ja toisella puolella fokusta yksi rinkula. No, siispä Ronchia peliin. Sain peiliin neljä palkkia näkyviin ja seeing tanssitti ja väänteli niitä aika villisti. Jäähtyvä peili (näin sallin itseni tässä vaiheessa tulkita) sai ajoittain palkit vääntymään ylikorjausta indikoivaan muotoon, mutta sitten palkit palasivat taas suoriksi. Seeingin vääntelyltä oli mahdoton sanoa tarkempaa, mutta ainakaan taipuneita reunoja tai vyöhykevirheitä yms. ei näkynyt. Sitten hyppy toiselle puolelle fokusta ja saatoin varmistua, että astigmatismista ei ollut mitään merkkiä. Hyvä! Pitää vielä toistaa testi paremmalla seeingillä ja jäähtyneellä optiikalla ihan sulkeakseni yli/alikorjauksen pois, mutta uskallan jo oman putkeni kohdalla sulkea pois tuon ranskalaisten testeissä olleen massiivisen astigmatismin.    Yli/alikorjauksen yms. juttujen poissulkeminen sitten paremmalla kelillä.

No, sitten 21mm Hyperion ja Baaderin MPCC mk3 komakorjain kiinni ja katselemaan kohteita. Komakorjaimen kanssa avoimet tähtijoukot olivat upeaa katseltavaa. M35, M36, M37 ja M38 hienoja surffattavia joukkojen sisällä ja M42 sai kyllä leuan loksahtamaan. Seulasissa näkyi tähtien ympärillä mukavasti sinistä heijastussumua. Paria galaksiakin katselin, mutta tässä vaiheessa taivas alkoi olla aika tukossa. Niinpä laitoin SW:n oman 28mm okulaarin 1,6x komakorjaavaan Barlowiin kiinni ja tein vielä toisen kierroksen samoihin kohteisiin ja sitten kamat kasaan.

[Ari Haavisto]

Viime yönä oli kerrankin yllätyskirkasta tai ainakin kirkkaahkoa, ja kun keli oli liian huono mihinkään vakavampaan, kokeilin kuvata gigiscopingilla näkymää ronchi-okulaarin läpi. Rakentelin jonkinmoisen sovitehirviön ja kuvasin matalalla tuikkivaa Betelgeusea ikivanhalla Sonyn digipokkarilla.

Tulkintaohjeethan tuohon ylemmäs jo linkitinkin ja täältä löytyy ottamani video: https://www.youtube.com/watch?v=Io73KBJ2S3g

Videolla tuuli heiluttelee putkea ja välillä fokusoin polttotason yli tutkiakseni mahdollista astigmatismia. Alla pari otantaa fokuspisteen molemmin puolin. Aiemmin Ranskalaisten tekemässä testissä esiin tuotu paha astigmatismi pitäisi näkyä siinä, että fokuksen eri puolin noiden palkkien vinouskulma muuttuu voimakkaasti. Tällaista ei ole havaittavissa lainkaan, vaikka tarkoituksella valitsin matalala olevan Betelgeusen, jotta peili joutuisi mahdollisimman kovalle väännätykselle. Näennäisesti a.o. ruuduissa näkyvä pieni kulmamuutos on seeingin vääntelyä palkkeihin, palkit vääntyilevät toisiinsa nähden ja itsessäänkin muuttavat muotoaa ja kirkkauttaan. Visuaalisesti apupeilin kannattimiin vertaamalla ja videota useamman ruudun yli tutkimalla tuon suuntauksen toteaa paremmin kuin yksittäisistä ruuduista.

Nopealla Newtonilla pitää käyttää vain paria palkkia, jotta mahdolliset virheet tulevat paremmin esiin. Ilokseni sen, mitä seeingin vääntelyn yli näkee, on se, että palkit ovat suoria reunoille asti. Ei näy yli/alikorjausta, astigmatismia eikä vyöhykevirheitä, saatika taipuneita reunoja. Kaikenkaikkiaan hyvältä näyttää optiikan laatu! Ja tämä testihän testaa siis yhteenlaskettuna kaiken optiikan tähden ja okulaarin välissä. Tässä tapauksessa siis ilmakehä, pääpeili + apupeili. Kerran aiemmin, kun laitoin vielä perusbarlowin tuohon väliin, palkkeihin ilmestyi sen johdosta melko massiiviset yli/alikorjauksen tunnusmerkit. Eli kyllä tuo testi toimii.

 

[Timpe]

Hyvä näin, yksi huoli vähemmän laitteiston suhteen.

[Ari Haavisto]

Hyvä näin, yksi huoli vähemmän laitteiston suhteen.

Tai sitten ei... Eilen illalla raahasin molemmat putket (40P ja 500P) vieretysten pihalle. Kollimoin molemmat samalla tavalla ja kuvasin molemmilla peräkkäin Kuuta samalla kamerasetillä (ASI183MM, komakorjaava 1,5x barlow ja ir-pass suodin). Käsittelin videot samalla tavalla ja skaalasin samaan loppukokoon (n. 10% ero polttoväleissä). Lopputulos ei sovi herkimmille 

SW500P klo 19.49. pinottu kuva cropattu sateenkaarten lahteen ja skaalattu alas 72%:iin





SW400P klo 19.41 eli 8 min aiemmin. Alasskaalattu 80%:iin, muuten sama.




Ero on järkyttävä, mutta mahdollinen syyllinenkin on tiedossa: Navakka tuuli. SW400P on pienempi, matalampi ja vakaampi, eikä juuri piitannut tuulesta. Eikä tuuli siihen osunutkaan, kun isompi putki oli vieressä tuulensuojana ja vähän lumipenkkaakin. Sen sijaan SW500P oli täysin esillä ja heilui ja tärisi tuulessa jatkuvasti ja heiluminen vatkasi kuvaa sutuksi. Tämän huomaa, kun tarkastelee alla olevia yksittäisruutuja samoilta videoilta. Tärähtäneistä ruuduista ei saa pinottua hyvää jälkeä. Tämä voisi selittää eilisillan eroa kenties. Piti testailla lisääkin, mutta SW400P:n käsikapula hyytyi ja kuvaus loppui siihen. Täytyy tutkia loput 500:n videot, josko siellä olisi tyynempää hetkeä ja koittaa pinota niistä.

Toisaalta niin paljon 500P:llä on jo tullut kuvattua, että johan tilastotiedekin sanoo, että pitäisi sinne nyt edes yksi hyvä pätkä osua. Vaan kun ei ole osunut. Eikä aina tuule. Toinen mahdollisuus on tietysti, että täys-alumiininen rakenne resonoi jo jotenkin pelkkien moottoreiden voimasta tms. Ronchi-testeissä kun ei optiikasta toistaiseksi mitään löytynyt, mikä selittäisi näin isoa eroa. Kelit vain ovat oikeastikin olleet jatkuvasti niin toivottoman huonoja, että on edelleen mahdollista myös se, että ei sitä keliä vaan ole ollut. No, tänään on taas molemmat putket framilla ja tuuli tyyntynyt, niin pääsee vertaamaan lisää. Menee jännäksi taas!

SW400P:n videolla iso osa ruuduista on tätä tasoa:



SW500P:ltä löytyy mutama aika lailla vastaava ruutu:


Mutta suurin osa on tärähtäneitä, putki on heilahtamassa johonkin suuntaan:

[Ari Haavisto]

Tänään oli tyyntä ja ajoittain hyvä seeing. Kuvasin Kuuta vuorotahtiin 400P:llä ja 500P:llä. Ja siltä näyttää, että tuossa Stargatessa on totta tosiaan jotain pahasti pielessä. 400P:lla hyvän seeingin hetkinä kuva napsahti tarkaksi ja hienot detaljit tulivat näkyviin jo liveruudulla. 500P:tä ei sitten saanut fokusoitua tarkaksi kertaakaan. Tarkkaa fokusta ei vain ole    Tarkastin kollimoinnit, ajoin ilman moottoreita, vääntelin kollimointia myös eri suuntiin pieleen - ei vaikutusta. Putki ei vaikuttaisi löytävän yhtä fokusta, jolloin hivenen epäfokuksessa oleva kuva vahvistaa seeingin vaikutusta. Outoa.

Sitten tekaisin uretaanilevystä häthätää maskin, jossa oli 15-20cm reikä, ja laitoin sen pääpeilin eteen. Nyt kuvan sai parempaan fokukseen. Jossain asennoissa tuntui, kuin maskin poisoton jälkeen täydellä peilillä fokus löytyi eri kohdasta kuin maskin kanssa. Mutta mitään selkeää kuviota en tästä ainakaan vielä löytänyt. Kuitenkin tuntuu, että kaikki valo ei nyt tule samaan fokukseen.

Suuntasin putken Procyoniin ja tarkastelin pitkään ronchi-okulaarin avulla. Mutta ei mitään, ei jälkeäkään astigmatismista tai muustakaan virheestä, kuten vyöhykkeistä, yli/alikorjauksesta tai taipuneista reunoista. Ei mitään, mikä aiheuttaisi näin isoa virhettä. Vertailun vuoksi tein saman tarkastelun 400P:lle, tulokset käytännössä identtiset. Toki seeing aiheutti ronchi-viivoille lähellä polttotasoa aikamoista kiemurtelua, mutta silti. Kyllä noin ison ongelman pitäisi tuossa mielestäni näkyä selvästi ja vielä erona putkien välillä. En lähtenyt tähtitestiä yrittämään, kun epäfokuksessa oleva Procyon näytti kummallakin putkella karvapallolta ja kylmäkin alkoi tulla.

Kuun valossa huomasin, että minulla oli jäänyt pääpeilin pesun jälkeen huuhtelu jotenkin vaiheeseen ja pääpeilissä oli toisella reunalla jotain kuivahtanutta saippuajäämää tms. aika isollakin alueella. Ja toisessakin reunassa hiukan reunalla. Voiko tuo saada aikaan tämmöistä?  Täytyy joka tapauksessa huuhdella pois.

Tuo Stargaten apupeili on kanssa tuommoinen kennorakenteinen. Jos siinä jotain hassua olisi, luulisi senkin tulevan ronchilla esiin. Vaan voisihan putkien apupeilit vaihtaa päikseen ja kokeilla. Ja vielä tutkia ja pohtia voisiko joku suuntaus olla vinossa, vaikka putki periaatteessa hyvässä kollimoinnissa onkin. Ja luulisi vinouden jotavan siihen, että edes jossain päin kuva-alaa olisi parempaa tai huonompaa. Nyt on tasalaatuista. Ja käydä kuvaamani vertailuvideot ajan kanssa läpi, vaikka en enää uskokaan, että pelkästään seeing voisi näin outoa peliä pelata.

[Aksu]

Olisiko keinotähden kanssa tehtävästä tähtitestistä apua diagnostiikkaan? Nyt olisi poikkeuksellisen hyvät olosuhteet virittää joulukuusen pallo johonkin järvenjäälle aurinkoisena pakkasaamuna ja tiirailla sitä muutaman sadan metrin päästä ilman seeing-murheita. Teet vielä pahvista 33% keskusmaskin niin saat jäännöspalloaberraationkin ainakin semikvantitatiivisesti määritettyä.

Apupeilin vaihto kannatettava idea myös (varsinkin kun hyväksi tiedetty vaihtari löytyy omasta takaa), mutta niissä taitaa astigmatismi olla se tavallisin vika, ja selvän sellaisen olisit varmaan jo todennut.

Jos ei kertakaikkiaan fokus löydy niin kaipa alikorjaus ja/tai taipuneet reunat on tavallisin syy isossa ja nopeahkossa peilissä (jos ripustuksen tai apupeilin aiheuttama astigmaattisuus poissuljettu). Toivotaan nyt vielä että olisi kuitenkin helpommin korjattava vika ja saat kuntoon! Onko takuuta jäljellä jos optiikka kumminkin osoittautuu vialliseksi?