Bresser Messier 127L on paras akromaatti mitä minulla on ollut. Polttoväli on pitempi suhteessa f/9,4 ja linssi pienempi, ne sen tekee. Värivirhettä on aikalailla vähemmän kuin tuuman laajemmalla isoveljellään. Jos värivirheen ei anna häiritä, hieman fringekilleriä avuksi niin isommalla on kuitenkin parempi erotuskyky planeetoille, joka näiden putkien parhainta aluetta on.
Olen tuolla yllä sanonut että chromacorin liittämällä kuuden tuuman akromaattiin pääsee lähelle APM 152 ED:tä. Mutta se oli entinen kiinalasista(CDGM FK64) tehty ED. Nyt tähän uudempaan FPL-51 suorituskykyyn jää chromacor selvästi. Minulla oli chromacorista perusversio. Kakkosversio on parempi, mutta senkin asennus on kriittinen, on oltava tarkasti optisessa linjassa ja silloinkin paras värinkorjaus on vain aivan keskellä. Mutta mikään chromacorkaan ei muuta akromaattilinssin laatua, että mistä lasista se on valmistettu. Sen sain havaita planeettakuvauksesta.
Tuo että syökö chromacor valoa on hyvä kysymys ja en ole tajunnut aiemmin puuttua. Ehkä siksi ettei se ole oleellista, en huomannut valohävikkiä. Nyttemmin olen kokeillut suotimia. Ne; semiapo, kontrasbuuster ja fringekiller heikentää valon läpäisyä(fringe killer vähiten). Chromacor ei ainakaan lähellekkään sitä kuin nuo edellämainitut, sillä se ei ole suodin vaan optinen linssijärjestelmä. Esim. Jupiterilla se muuttaa akromaatilla muuten näkyvän kellertävän pinnan luonnolliseksi ja auttaa erottamaan yksityiskohtia.
Olen tehnyt testit samankokoisilla linsseillä, chromacor on akromaatteja varten, se huonontaa ED lasin suorituskykyä. Voi siis vain verrata akromaattia ilman ja kanssa chromacorin ja sinällään ED linssiä. Minulla ei ole käytettävissä, enkä koskaan enää ota viiden tuuman linssejä tai putkia(Bresser 127L). Cloudy Nightistä luin että korjaus oli parempi kuin kuusituumaisella(onhan siinä muutenkin pienempi värivirhe pienemmällä linssillä).
