Musta aukko ja sen muoto, tapahtumahorisontti

[Kaizu]

Sehän on se idea millä ma:n massa haihtuisi "äärettömien" aikojen kuluessa.

Eipäs. Hawkingin säteilyä on virtuaalihiukkasparin se osapuoli joka ei joudu tapahtumahorisontin sisälle.
Elikkä sähkömagneettisen kentän tapauksessa elektroni tai positroni. Mitä syntynyt hiukkanen touhuaa syntymästään eteenpäin on sitten toinen juttu, saattahan se tavata vastaavalla tavalla syntyneen antihiukkasensa ja anhiloitua yhdessä ja tuottaa fotoniparin.

Kaizu

[mistral]

Eipäs. Hawkingin säteilyä on virtuaalihiukkasparin se osapuoli joka ei joudu tapahtumahorisontin sisälle.
Elikkä sähkömagneettisen kentän tapauksessa elektroni tai positroni. Mitä syntynyt hiukkanen touhuaa syntymästään eteenpäin on sitten toinen juttu, saattahan se tavata vastaavalla tavalla syntyneen antihiukkasensa ja anhiloitua yhdessä ja tuottaa fotoniparin.

Kaizu

Miksei mutta kuinka elektroni pääsee pois jos sen nopeus ei riitä?

[mistral]

Olisikohan kyse etäisimmän havaitsijan ja välihavaitsijoiden ajankulun eroista? Tuo ma:n tieto tai fotoni tulisi etäisimmällle havaitsijalle niin pitkän ajan päästä ettei se enää koskisikaan tulevaisuutta, sen etäisimmän havaitsijan mielestä välihavainnoijien toimet kun sujuisivat kovin verkaan. Saattaisi olla gps:ien ajankulun kanssa analoginen tilanne tai kaksosparadoksin ikämatematiikan ja heidän keskinäisen viestinvaihdon ajahetkien tapainen härdelli. Yksityiskohtaisempi selitysyritys vaatisi varmaan jokseenkin intensiivistä aivojumppaa... 

Saattaa olla ettei luotaimilla saavuteta mitään muuta kuin signaalin suuntaus suoraan seuraavalle luotaimelle. Periaatteessa luotain ei voi nopeuttaa frekvenssiä koska se ei voi vastaanottaa sen nopeammin kuin alempaa tulee. Jos se nopeuttaisi frekvenssiä lähetysantenniin, joutuisi se ensin odottamaan että viimeinen bitti on tallennettu ja silloin oltaisiin jo pudottu hirmu matka alaspäin. Viimeinen bitti näköjään määrää kattonopeuden. Joku laskutaitoinen tietty voisi laskea pystyykö luotaimilla nostamaan frekvenssiä. Maassa sillä olisi merkitystä jos bittien väli olisi 24 tunnin sijasta vaikka 24 sekuntia.

[Kaizu]

Miksei mutta kuinka elektroni pääsee pois jos sen nopeus ei riitä?

Jos se ei pääse pois niin se ei ole Hawkingin säteilyä. Hiukkasparilla on syntyessään sekä massa- että liike-energiaa, mitä enemmän sen lyhyempi on hiukkasparin sallittu elinikä. Jotta se elektronina pääsisi pois niin sille pitää jäädä riittävä liikemäärä kun tapahtumahorisontti korjaa sen kaverin pois tästä maailmasta. Vaihtoehtoisesti se voi etsiä kaverikseen vastaavalla lailla syntyneen positronin ja anhiloitua fotonipariksi. Tämä koskee yhtälailla positroneja ( ja muitakin hiukkasia ja antihiukkasia). Feynmanin kaavioita käyttämällä asia on helpompi mieltää. Elektroni ja positroni vuorovaikuttavat lähettelemällä toisilleen fotoneja. Tapahtumahorisontin sisälle joutuneen osapuolen fotonit eivät koskaan saavu perille jolloin ulkopuolelle jäänyt osapuoli ei enää tunne vetoa ja lähtee jäljelle jääneellä liikemäärällään viipottamaan vapauteen.

Kaizu

[Eusa]

Tapahtumahorisontin sisälle joutuneen osapuolen fotonit eivät koskaan saavu perille jolloin ulkopuolelle jäänyt osapuoli ei enää tunne vetoa ja lähtee jäljelle jääneellä liikemäärällään viipottamaan vapauteen.

Tapahtumahorisonttiin liittyy ns. palomuuriongelma, kun tarkastellaan sähkömagneettisia vuorovaikutuksia. Tapahtumahorisonttiin liitetyt fysikaaliset vuorovaikutusrajaukset ovat vaikeuksissa.

Oletettavin tapahtumaketju on sellainen, että ihan gravitaatiokentän kaarevuuden voimakkuudesta johtuen hiukkaspari, esim. elektroni-positroni, saa niin kauan elinaikaa, että eivät jää virtuaalisiksi eli säteilytasapainoon sisltyväksi laskelmaksi, vaan ehtii muodostua todellisia hiukkasia. Nuo samaiset hiukkaset voivat seuraavaksi keskenään annihiloitua ja muodostuneista fotoneista toinen pääsee karkuun.

[Kaizu]

Ulkoa katsoen aika näyttää hidastuvan kun jokin tapahtuma joutuu voimakkaaseen gravitaatiokenttään ja lopulta pysähtyvän tapahtumahorisontin kohdalla. Kyseisen tapahtuman kokema paikallinen aika ei sen sijaan muutu miksikään. Tapahtumahorisontista ulospäin katsottaessa muu maailmankaikkeus taas nopeutuu äärettömiin.

Kaizu

[Eusa]

Ulkoa katsoen aika näyttää hidastuvan kun jokin tapahtuma joutuu voimakkaaseen gravitaatiokenttään ja lopulta pysähtyvän tapahtumahorisontin kohdalla. Kyseisen tapahtuman kokema paikallinen aika ei sen sijaan muutu miksikään. Tapahtumahorisontista ulospäin katsottaessa muu maailmankaikkeus taas nopeutuu äärettömiin.

Noinhan se matematiikka on sen jälkeen ollut, kun singulariteetti ja tapahtumahorisontti eriytettiin toisistaan. Mustien aukkojen tutkijoille yleiseksi ohjeeksi sopii sama kuin William Faulknerin ohje kirjoittajille "kill your darlings!"

Eli kannattaa tutkailla miten homma toimii mikäli tapahtumahorisontti asetetaankin teoriassa saavuttamattoman asymptootin asemaan.

[Jarpes]

Moit!
..Kahalsin silmäillen kymmenen ensimmäistä sivua ja loikkasi tänne...
...Ihan hienoa sepustusta ja esimerkkejä kertymäkiekosta ja avaruusäijän siirtymisestä tapahtumahorisontin tuolle puolen ja sitten iäsyyden kuluessa ytimeen..

..Mutta ihmettelen jotteiko kertymäkiekossa aineen vauhdin noustessa julmiin nopeuksiin myöskin lämpötila kasva ?

..Kuinka kiehuvan aineen kertymäkiekkoa on niin vaikea havaita? em. Lämpötilan nousu kiihtyvyydessä...

....Miten käy esimerkkien avaruusäijän olomuodolle hyörystävässä kertymäkiekkossa?

Jos moista hyörystymistä ei ole, kuinka noin mittakaavan supistumisessa selviäisi kuntippuu tapahtumahorisontin tuolle puolen, satakiloinen, esim vain kitistyy (kasvamaan alkavassa painovoimassa) ja ainakaan itse en haluaisi, jos tuntisin edelleen tätä ikuista näläntunnetta iäti (olettaen ettei kasvava  painovoima repisi kappaleiksi)...
Sinänsä ajatuksellekesti hyviä mutta ontuvia esimerkkejä..

....Ja yritin ontuvalla englannilla no löytää Sag A* :sta lämpötilaa, jos täältä nähdään kaukaisen galalksimme keskipiste, jokuhan tietää sielläolevan lämpötilan?

T:...Näin MA:Jen havainnoimisen vaikeutta ihmettelvä

[ketarax]

..Mutta ihmettelen jotteiko kertymäkiekossa aineen vauhdin noustessa julmiin nopeuksiin myöskin lämpötila kasva ?

Kyllä vaan kasvaa.  Kertymäkiekot liittyy todennäköisesti useimpiin luonnon "äärimmäisistä" prosesseista.

..Kuinka kiehuvan aineen kertymäkiekkoa on niin vaikea havaita? em. Lämpötilan nousu kiihtyvyydessä...

Havainto sinällään ei aina ole niin vaikea, riittävä varmuus siitä että havaittu kohde todella on kertymäkiekko (tai, jotain muuta) on sitten vähän eri asia, näin kaukaa kuin me havaitaan.

....Miten käy esimerkkien avaruusäijän olomuodolle hyörystävässä kertymäkiekkossa?

Surkeasti.  Ajatuskokeet jms. ovat idealisoituja, kaikki avaruusäijän tappava jätetään huomiotta / siitä ei välitetä.

Jos moista hyörystymistä ei ole, kuinka noin mittakaavan supistumisessa selviäisi kuntippuu tapahtumahorisontin tuolle puolen, satakiloinen, esim vain kitistyy (kasvamaan alkavassa

Selviämisen yksityiskohdat riippuu lähestyttävästä aukosta.  Tähdenmassaisista ei selviä (kuten ei neutronitähdistäkään -- tai pannahinen, Auringosta :-)).  (Elämän kannalta) idealisoidussa supermassiivisessa (tarpeeksi monta auringon massaa) voi, teoriassa, selvitä jonkin aikaa.

....Ja yritin ontuvalla englannilla no löytää Sag A* :sta lämpötilaa, jos täältä nähdään kaukaisen galalksimme keskipiste, jokuhan tietää sielläolevan lämpötilan?

Jos katsot tästä, ei galaksimme keskipisteessä *näytä* olevan yhtikäs mitään.  Oletus on se, että siellä on musta aukko, jollainen mustan kappaleen säteiljiäksi tulkittuna on kylmä.

T:...Näin MA:Jen havainnoimisen vaikeutta ihmettelvä

Ota takasta hiili, ja mene pimeään komeroon katselemaan :-)

[Timo Kuhmonen]

radiointerferometriaan liittyvä ketju, jaettu erilliseksi...
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=17859