Onhan visuaalihavaitsijoita vielä, ei vaan tule eikä ole tapana niitä julkistaa. Olen alkanut parina viime talvena katselemaan planeettoja ja tosi on kuten viisaat (kokeneemmat) tälläkin foorumilla mennä todenneet että se vaatii kärsivällisyyttä sekin...Moni aluksi toki kehaisee kuinka sykähdyttävää oli nähdä vaikka Saturnus ensikerran kaukoputken läpi, mutta kyllästyy jo muutamaan kertaan; "ei mitään uutta, samat renkaat..". Ihan kelpotapaus jos silloin iskee kuvausinnostus, avitetaan silmää. Kuitenkin yleensä havaintovälineet jää nurkkaan tai varastoon pölyä keräämään. Mutta jaksappa siigata planeettaa vuosi pari aina tuon tuosta. Havaitsemaan oppii... Kukaan ei ole heti mestari tässäkään syntyessään. Jo aika nopeasti Jupiterista silmään tarttuu muutakin kuin vain ne kaksi vyötä, tai Saturnuksesta rengas. Tietysti havaintovälineellä on joltisetkin vaatimukset.
Totta syvätaivashavainnot, galaksit kiinnostaa mutta niitä nyt ei vaan tuosta noin pysty järjestämään. Tämä talvi noudattaa syklejä joissa vähät selkeät kaudet, viikko toista kerrallaan osuu Kuun komeimmillaan kumottaessa. Harmaa suodinta vain silmään jos Kuu kuuluu havaintomieltymyksiin...
Summa summarum onko tuossa ihmettelemistä nyky digikuvausaikakautena kun se vetää harrastajia, nämä pilviset pariviikkoa taas seuraavaa kuutamoa odotellessa kuluu ihan hyvin opetellessa, kehitellessä ja muokatessa sattumoisin olleen pimeänyön kuvaussatoa. Eli optimismia ja pessimismiä, sitähän koko elämä on.
