Kirjoittaja Aihe: Komeetta Holmesin räjähdyksestä erikoisia tomun konvergenssi-ilmiöitä  (Luettu 25163 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Aiheesta ilmestyy artikkelimme ( allekirjoittanut, Markku Nissinen, Harry J. Lehto) IMO:n WGN lehden kesäkuun numeroon. Lehti tulee (viivästynneenä) ulos ehkä noin viikon kuluttua. Meillä on lupa levittää julkisesti artikkelimme pdf-versiota.
Havaitsimme konvergenssi-vanan etelätaivaalla helmikussa. Se sijaitsee avaruudessa vastakkaisella puolella aurinkoon nähden kuin mitä räjähdys tapahtui. Koska siellä ko. tomulla on radiaalisesti kohtalaisesti ulottuvuutta niin sen voi havaita vain kun maapallo on liki samassa ratatasossa (komeetan radan solmujen lähellä). Seuraava tilanne on elokuussa. Geometrisesti paras aika olisi elokuun 19 - 20 . Voitaneen havaita noin runsaan viikon verran molemmin puolin.
Kuitenkin kuu juuri tällöin edullisimpaan aikaan häiritsee pahasti niin linee parhaiten havaittavissa runsas viikko aiemmin ja/tai taas viikon verran myöhemmin, jossain määrin riippuen havaintopaikasta. Ja se on siis kaukana eteläisellä taivaalla eli ei Suomesta suoraan havaittavissa.

Marraskuussa ennusteen mukaan alkaa (pohjoisella taivaalla) otollisempi pitkä aika (vähintään kaksi vuotta) jolloin voi havaita konvergenssia räjähdyspisteessä, josta (enemmän tai vähemmän tarkasti) tomuhituset menevät "läpi" ei ajankohtina kierrettyään aurinkoa yhden kierroksen. Ja näin tapahtuu kaikillle hitusille joita on jäljellä ja jotka eivät ole niin pieniä, että säteilypaine saisi pois aurinkokunnasta tai erittäin pitkillle kiertoajoille. Se siis jatkuisi epämääräisen kauan, mutta ehkä jonkun vuoden jälkeen rupeaa himmenemään. Ilman säteilypainetta kestoa olisi n kaksi vuotta. Ja sen havaitseminen ei ole rajoitettu tilanteisiin joissa maa on liki ratatasoissa.

Sekin on himmeä, mutta luultavasti kirkkaampi kuin tuo kauempana havaittu ja "helpommalla" tähtitaustalla.
Mutta ei sekään mikään helppo kohde tule olemaan vaan vaatii hyvän pimeän taivaan ja hyvää laitteistoa. Ilmeisesti suomalaislla laadukkailla harrastajavälineillä on kuitenkin kuvattavissa.

Eteläisen taivaan linnunratataustassa ei ollut mitään toivoa erottaa vanaa muutakuin vähentämällä tarkkaan kohdistettu vertailukuva, on täysin tähtien valtaama ilman vähennysta ja se tähtien välisen taustankin kirkkaus vaihteleva.

Liitän kuvan, jossa helmikuun 19. kuvasta on vähennetty 17. kuva ja siis 17. vana näkyy tummana ja 19. vaaleana juovana poikki kuvan. Kuvan oikeassa alaosassa on jokin tuntematon häiriö.

Pdf:n saa ladattua linkistä:
http://lyytinen.name/esko/lyytinen-holmes_offprint.pdf

Kuvassa vasemmalla jyrkemmin nousevat juovat ovat satelliiteista.

Esko
« Viimeksi muokattu: 18-07-2013, 20:54:28 kirjoittanut Esko Lyytinen »

Poissa Timo Kantola

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2618
Onnittelut tiimille löydöstä!
Mielenkiintoista, kun viellä tietäisi mitä konvergenssi-vana tarkoittaa?
Sanana konvergenssi on minulle "neva höörd" eikä wiki tuonut helpotusta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konvergenssi
Timo Kantola

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Kiitos onnitteluista Timolle omasta ja tiimin puolesta !
Ja on hyvä kysymys Timolta ja yritän vastata.
Kirjoitettuani perässä olevan huomaan että meni vähä ääneen ajatteluksi etsiessäni sopivaa selitystä ja/tai muuta ehkä parempaa ilmaisua.

Ja ensinnä sanosin että ei niinkään olisi kyse "konvergenssi-vanasta" vaan vanalla konvergenssi-ilmiöstä.
Toiseksi en ole ollenkaan varma että on ko sanalle meiltä ihan oikeaa käyttöä, mutta ilmeisesti henkilöt jotka vaikkapa matematiikassa ovat tulleet tutuiksi konvergenssi "convegence" sanan kanssa, eivät ole juuri ainakaan ääneen ihmetelleet sanan käyttöä tässä yhteydessä, vaikkei tässä mistään matamaattisluontoisesta konvergenssista ole oikeasti kysymys.

Enpähän vaan keksinyt parempaa sanaa tai ilmaisua.

Kasaantuminen tiiviimmäksi on se mitä ajetaan takaa. On tavallaan päin vastainen ilmiö kuin räjähdys (vaikkei myöskään mikään implosion ole). Räjähdyksessä leviävät yhdestä kohdasta ulos päin kun tässä kasaantuvat takaisin yhteen kohtaa kylläkin eri aikaan ja jatkavat taas ohi ko "pisteen" jälleen hajaantuakseen.

Ehkäpä suomalasittain voisi sanoa että on tässä yhteydessä hajaantumisen vastakohta, niin suppenemiseksi voisi ehkä myös sanoa, joskaan ei mikään tarkka ilmaisu ole sekään. No, matematiikassakin esimerkiksi sanotaan että sarja suppenee tai hajaantuu.

Ongelma on kait siinä että kun on oikeastaan ihan "uusi ilmiö" niin ei ole valmista sanaa sille tai ei ainakaan löydä sitä.

Jossain määrin voisi verrata siihen mitä suunnistuksessa tapahtuu rastilla, joukko siihen tiivistyy ja jälleen hajoaa erilleen. Kasaantuminen tai tiivistyminen sanaa ehkä voisi käyttää. On siis tavallaan (ko ajan) jatkuvaa tilapäistä kasaantumista joka kuitenkin johtaa ko kohdissa niin tiiviisiin hiukkastiheyksiin että voi havaita. Pintakirkkaus on ehkä muutama sata kertainen verrattuna jossain ihan "sivustalla" olevaan levinneeseen vanaan. Suunnistusmaastossakin kohtaa suunnistuksen aikana eniten suunnistajia ihan rastien  tuntumassa, (lähdön ja maalin lisäksi).

Jos jollakin on mielestään hyvä ehdotus ilmaisuksi suomen ja/tai englannin kielellä, niin please ..

Ei niin itse tule ajatelleeksi että omasta mielestään kuvaava sana ei niin helposti sellainen olekaan kaikille. Ja hyvä kun tällöin sanotaan ääneen, kiitos Timo !

Esko
« Viimeksi muokattu: 18-07-2013, 23:02:10 kirjoittanut Esko Lyytinen »

Poissa Astronautiskelija

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 368
Onnittelut erikoisen ilmiön havaitsijoille!

Eipä ole minusta apua konvergenssi-sanan suhteen. Kyseessä on perimmiltään vain ratojen leikkauspisteestä, johon yksittäiset meteoroidikappaleet tulevat noin puolen ja uudelleen kokonaisen kierroksen tehtyään.  Yritettiinkö tuota puolen kierroksen jälkeen tapahtunutta konvergenssia havaita? Pilvi olisi silloin varmaan ollut tiiviimpi ja selvemmin havaittavissa kuin nyt myöhemmin. (LISÄYS päiväunien jälkeen: Ajattelin aluksi, että puoli kierrosta on 6.88/2=3,44 vuotta.  No eihän se tietenkään niin mene, kun rata on voimakkaasti eksentrinen ja kappaleet menossa kohti apheliä.)

Piirsin omaksi ja ehkä muidenkin iloksi artikkelissanne mainitut räjähdyspisteen koordinaatit tähtikartalle.  http://clayhole.com/obs/holmes_cloud.jpg
Enpä usko pystyväni positiiviseen havaintoon, mutta pakkohan tätä on ainakin yrittää.

The sky appears so steady fixed and stable as we look at it - but only if we do not look too hard. James B Kaler, Stars and Their Spectra
Clayhole Observatory
Twitter | Vimeo

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Kiitos, tuo on hieno tuo kartta ! Saaneekohan sitä linkkä levittää muuallekin ehkä ? Antaa havainnollisemman kuvan kuin pelkät koordinaatit vaikka niitä tarvittaneenkin tarkempaan "tähtäämiseen".

Oli juuri "puolen kierroksen" ilmiö jota havaittiin helmikussa. Mutta juu, räjähdys tapahtui selvästi perihelin jälkeen ja tuolle toiselle puolella kiertää apheliumin kautta joten se puoli kestää ajallisesti paljon kauemmin kuin jälkimmäinen puoli. Ja se olisi kyllä ollut ihan limeisesti näkyvissä jo viime vuoden elokuussa, mutta ei ollut oikein kunnon tilaisuutta silloin ruveta havaitsemaan vaika olikin meillä mielessä. Jo viime vuoden helmikuussa oli ajatusta, mutta luultavasti(?) ei olisi silloin vielä alkanut tuollakaan joten emme yrittäneet.
Itse asiassa jonkun kuvan taisimme ottaakin mutta ei edes kuvan vähennystä, jota ilman ei ko taustalla olisi ollut toiveita saada näkyviin.

Esko

EDIT: Astronautiskelijan viestiin liittyen täydennän vielä tuota toisen puolen ilmiön kuvausta. Koska meteorideille tuli myös hajontaa ratatason sisällä (tai ko nopeuskomponentille) niin partikkeleilla jotka ovat samaan (havainto-)aikaan aurinkoon nähden toisella puolella on radiaalista hajontaa (noin suuruusluokalleen arvioituna 0.1 AU) niin näkyy kapeana ja siten riittävän kirkkaana vain kun katsotaan liki samasta tasosta eli lähellä komeetan raratasoa eli maa lähellä komeetan radan jompaa kumpaa solmua (ekliptikatason leikkauspistettä).
Siellä siis tiivistyy meteroidien ratatasojen leikkaus-suoralla (räjähdyspisteestä läpi auringon toiselle puolelle) mutta ei muuten eli hajontaa jää pitkin ko suoraa (pajon enemmän kuin kohtisuoraan ratataoista). Siis paras havaitosuunta olisi auringon suunnasta mutta aika hyvä on havaita myös siihen nähden vähän sivummalta kunhan on liki näiden ratatasojen tuntumassa. Tällöin meteoroidien radiaalinen hajonta aiheuttaa näkyvää hajontaa pitkin ko vanaa (jolloin tietysti meneen oikeasti näkymättömäksi) eikä paljoa levitä sitä taivaalla.

Räjähdyspisteeseen tiivistymässä radiaalinen hajonta on hyvin pientä (arvioiden mukaan) suunnilleen sama kuin kohtisuoraan oleva, ehkä pikkuisen suurempi. Siksi oletettavasti sitä voidaan havaita milloin vaan täysin pimeällä taivaalla, niin kauan kuin ylipäätänsä voidaan.
« Viimeksi muokattu: 20-07-2013, 19:45:03 kirjoittanut Esko Lyytinen »

Poissa Astronautiskelija

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 368
Kiitos kehuista. Joo, toki saa linkittää ja vaikka muutenkin kopioida epäkaupalliseen käyttöön normaalin sitaattikäytännön mukaisesti. 

Olisiko noita koordinaatteja saatavana esim. jopa yhden päivän aikavälillä? Voisin julkaista Guidessa näytettävän tdf-tiedoston, joka piirtää koordinaattipisteet tähtikartalle. Silloin oikeaan kohtaan suuntaaminen olisi naurettavan helppoa.

The sky appears so steady fixed and stable as we look at it - but only if we do not look too hard. James B Kaler, Stars and Their Spectra
Clayhole Observatory
Twitter | Vimeo

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Minulla nyt ei ole kaikkein sopivimpia välineitä koordinatteja varten ja sillä mitä olen käyttänyt, pitää kyllä jokaiselle päivälle ottaa yksittäin, joten näillä eväillä en aio ryhtyä katsomaan joka päivälle.
(
On kuitenkin paljon helpompi ottaa arvoja tuolle räjähdyspisteelle kuin tuolle etäpuolen ilmiölle. Voi käyttää kiintitä koordinatteja avaruudessa kun etäiselle ei edes kiinteitä rataelementtejä, eikä riitä edes isoakselin muuttaminen vaan jopa arg.peri elemettiä ja vastaavasti tapahtuman true anomalyä joutuu muuttamaan eri ajankohdille. Ja ainakin toistaiseksi ko mutokset on tehty likimääräisarvioina. Vähän onkin "varpaillaan" ettei noissa olisi tullut bugeja. Pitäisi osua kyllä vanalle, mutta sen tasoinen bugi että olisi jonkinmoinen etäisyysvirhe (etäisyys auringosta lisääntyy ajan mukana) on todennäkäisempi. Tällöin suunnattaessa ko koordinatteihin osuu kyllä vanalle (koska havainto lähellä ratatasoja) mutta ei juuri kapeimpaan suurimman pintakirkkauden kohdalle. Jouduimme (erilaisten muiden tehtävien ja matkankin häiritsemänä juuri tätkeimpään julkaisun viimeistelyaikaan) aika lailla kiireessä tuon julkaisun kirjoittamaan.
Paras olisi jos olisi sopiva monipartikkelimallinnus ja siitä sopiva havaintojen tallennus/visualisointiohjelma, mutta sellaista me emme tehneet. ( Jotta minun ohjelmallani saisi tehtyä niin vaatisi kohtalaisesti koodausta tuo räjähdyksen mallinnus ensinnä ja sitten järkevä tulosten hyödyntäminen/visualisointi. Se on tehtynä järkevästi jokseenkin vain meteori-parvi(-myrsky) vanoja varten)
Ja koordinaatitkin havaintoomme määritimme lähinnä sillä tarkkuudella että osuisi kuva kohdalleen. Ihan hirveästi ei viitsinyt etukäteen nähdä vaivaa koska ei ollut ollenkaan varma onnistummeko ollenkaan havaitsemaan ja sen jälkeen ei ole ehtinytkään.

Sittemmin vähän kehitettiin menetelmää, mutta viimeisen päälle on tarkistamatta.
)

Jonkinmoisilla interpolaatiomenetelmillä saisi helpommin ja ehkä rittävän tarkastikin, siis jokaiselle päivälle. Ehkä jossain vaiheessa yritän (?)

Esko
« Viimeksi muokattu: 20-07-2013, 19:46:48 kirjoittanut Esko Lyytinen »

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Havainnot elokuun 10. ja 11.

Jatkoimme projektia nyt elokussa ja toissa päivänä ja eilen onnistuimmekin.
Markku teki kovan homman päivystäessään tilaisuuksia Australiassa etänä pilvien häiritessä.
Jo tänään kuu häiritsee liikaa. Ja ennen tuota 10. päivää oli muutamana päivän
varaukset mutta pilvistä Australiassa. 10 päivänä saatiin 12 kunnollista 300s kuvaa. Ja eilenkin onnistuimme saamaan neljä kuvaa ennen kuin rupesi pilvistymään. Se oli suunnilleen juuri tarpeeksi. Enempi olisi ollut toivottavaa.
Kuvat saatiin samalla T30 teleskoopilla kuin helmikuun kuvat. Varaukset oli myös T31 teleskoopille. Ja siltä saimmekin toisspäivänä kuvia.
Vana erottuu jo saman päivän pinotuissa kuvissa, niin myös T31:n kuvissa häiriöttömällä alueella.

Joka tapauksessa parhaiten erottuu T30 teleskoopin erotuskuvassa jossa 11 päiväisestä on vähennetty 10 päiväinen, kohdistettuina.
Kuvan vähennys meidän välineillä ei ole kovin hyvä, mutta häivyttää kirkkaista tähdistä etäämmälle tulevan pohjan epätasaisuuden melko hyvin.
Liitän siitä neljänneskokokuvan. 11. päivän vana on merkitty punaisilla viivoilla ja 10. päivän tumma (negatiivinen erotuksesta) sinisillä.
Tarkistus 10. päivän paikasta osoitti että ainakin linja on niin tarkkaan ennustetulla kohdalla että tarkistus ei näyttänyt poikkeamaa tähtikarttaan ko kohtaa vertaamalla.

On tarkoitus yrittää jatkaa ehkä alkaen elokuun 21. päivästä josta alkaen jää jonkin verran pimeää aikaa ennen kuin kuu nousee.

Esko

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Tästä julkaistiin CBET 3633
http://www.cbat.eps.harvard.edu/cbet/RecentCBETs.html
Linkistä ei tosin pääse lukemaan itse sitä circulaaria, ilman oikeuksia.

Esko

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Onnistuimme jälleen helmikuun puolen välin seutuvilla kuvaamaan etelätaivaan ilmiötä. Eli oli kolmas jakso noin vuoden sisällä jolloin onnistuneesti kuvasimme. Markku hoiti innokkaasti kuvaamiset iTelescope etäkäyttöputkilla.

Sen sijaan pohjoistaivaan puolen ilmiötä ei olla saatu havaittua, vaikka on kuvattu, eli ei ole ilmeisesti vielä alkanut.

Julkaisussamme oli arvio alkamisesta jo marraskuun alussa puhtaasti gravitaatiomallissa. Kuitenkin auringon säteilypaine siirtää alkamista myöhemmäksi ja mitä pienempi partikkeli sitä enemmän. Ja toisaalta (kaasun laajentumisen aikaansaamassa) purkauksessa oletettavasti vain pienimmät partikkelit saavat huippunopeuksia. Ei ollut käytettävissä arviota miten maksiminopeus muuttuu koon funktiona. Nyt sellainen on löytynyt:
https://www.researchgate.net/publication/223834978_Explosion_of_Comet_17PHolmes_as_revealed_by_the_Spitzer_Space_Telescope
( ResearchGateen kuuluvat vain voivat ladata tuolta kokonaan julkaisun.)

Kuvassa 13. esitetyn käyrän mukaan laskien (pikkuisen "skaalaten" hiukan pienempään maksiminopeuteen ja huomioimalla arvioitu säteilypaineen beta arvo eri kokoisille) saadaan alkamisajankohdaksi ihan helmikuun viimeisimmät päivät. Ja ei tuota voine pitää minään tarkkuuskäyränä joten epätarkkuutta lienee, en osaa sanoa kuinka paljon, mutta se on parasta arviota mitä nyt on saatavilla. Sen mukaan siis olisi juuri alkamassa mutta kohde on nyt vaikeasti kuvattavassa paikassa. Onkin jo ihmetelty alkamisen viipymistä, mutta tämän mukaan ei siinä vielä olisi mitään yllättävää. Kuvauksen kannalta viimeisin onnistunut yritys oli helmikuun 27/28 yönä, jolloin siis saimme melko hyviä kuvia, mutta kohde ei kuitenkaan ole näkyvissä. Oli siis jokseenkin siinä missä nyt olisi ennustettu alku. Alku luultavasti kuitenkin on ainakin jonkin verran asteettainen eli kirkastuisi vähitellen. Tämän mallin mukaan ensimmäisenä paikalle ehtisi suuruusluokalleen 0.3 millin kokoiset.

Juuri nyt alkaa olla kasvavan kuun häiritsemä ja menee alemmalle korkeuskulmalle illalla astronomisen pimeän alettua.
Siis kohde lähenee aurinkoa ja juuri nyt muutaman kuukauden ajan ei pimeältä taivaalta onnistu kuvaus.  Kenties maaliskuun 18 päivän seudulla on pieni ikkuna jossa voi yrittää. Ilmeisesti vasta 7-9.6 marginaalisesti ja paremmin 26.6 alkaen tulee paremmat mahdollisuudet onnistua myös kuun kannalta

Liitämme viimeisimmän onnistuneen kuvan (etläisen puolen ilmiöstä), jossa on helmikuun 13. päivän kuvasta vähennetty 12. päivän kuva ja on suurella kontrastilla.

Vana 13. päivän hahmottuu vaaleana ja 12. päivänä (koska se vähennettiin) tummana. Ne on merkitty laitoihin punaisilla ja sinisillä merkeillä.

Esko, Markku ja Harry
« Viimeksi muokattu: 05-03-2014, 22:47:16 kirjoittanut Esko Lyytinen »

Poissa Jarmo Moilanen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 3829
Ja onnittelut Stella Arctii -maininnasta, joka tuli tämä ilmiön havaitsemisesta!
http://www.ursa.fi/index.php?id=6222
Jarmo

Poissa Riqis

  • Ylläpitäjä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • ******
  • Viestejä: 1555
Lämpimät onnittelut Stella Arcti -maininnasta!
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6829
Kiitokset onnitteluista !

Esko

Poissa PETK

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1948
    • Kotisivut sisältävät mainoksia
Onnea ja ainakin Ouluradio huomioi myös uudet halot, onnittelut niistä Antille ja Markolle.
Pekka
Pekka Kokko

Poissa J-P

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1857
    • Astro Anarchy
Onnitteluja Oulusta myös!