Kirjoittaja Aihe: Messierin kohteet - uusi painos tulossa, täydennykset tervetulleita  (Luettu 37658 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Toni

  • Taivaanvahti
  • Eksoplaneetta
  • *****
  • Viestejä: 420
    • Tonin resurssivarasto
Hei kaikki syvän taivaan havainnoista kiinnostuneet,

Ursan julkaisemasta Messierin kohteet -kirjasta on tekeillä uusi painos, joka luultavimmin tulee ulos joskus ensi vuoden aikana. Edellisen painoksen tapaan kirjoittajina ovat Veikko Mäkelä ja Riku Henriksson.

Edelliseen painokseen tulleiden virheiden korjauksia löytyy täältä. Jos löydätte muuta korjattavaa tai täydennettävää, niin voitte kirjoittaa ajatuksenne tähän ketjuun tai lähestyä suoraan Syvä taivas -jaoston vetäjiä ja/tai kirjan kirjoittajia.

Koska paljon on ehtinyt tapahtua DS-rintamalla sitten vuoden 2000, uudet kuvat havaintokohteista ovat lämpimästi tervetulleita. Tila kuville on rajattu, ja lopullisen päätöksen valinnasta tekevät kirjoittajat. Kuvaaja saa myöhemmin vapaakappaleen kirjasta, jos hänen kuvansa sen sivuille päätyy.
T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas - ja Aurinko-harrastusryhmät

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)

Poissa Toni

  • Taivaanvahti
  • Eksoplaneetta
  • *****
  • Viestejä: 420
    • Tonin resurssivarasto
Pitänee vähän omalta osalta avata tätä ketjua. Alla kommentteja kirjan v. 2000 painosta koskien, nämä lähtivät Veikolle ja Rikulle ja tämä on siis suoraa copypastea mailiviestistä:

s.29 M1: "heijastussumuihin soveltuva deep sky -suodin tuo kohteesta esiin aivan uusia piirteitä ja oxygen-III paljastaa lisää rakennetta"
Deep Sky -suodin luultavimmin viittaa Lumiconin "Deep Sky" -nimellä kulkeneeseen suotimeen, jota ei ole ollut saatavilla enää vuosiin. Itse rohkenen myös olla eri mieltä tämäntyyppisen suotimen tehosta. Oxygen-III:n voi muuttaa muotoon O-III ihan vain tekstin keskinäisen koherenssin vuoksi. Kirjan myöhemmässä vaiheessa käytetään O-III -nimitystä. Lisäksi kohteen vaikeusasteesta puhuessa "vaikea" on liian jyrkkä maininta, kun otetaan huomioon suuri kokonais- ja pintakirkkaus, sekä sijainti vain 1.5 asteen päässä olevasta Zeta Tauri -tähdestä.

s. 44 M17: "Itse kuvailin kohdetta Kanarian saarilta nähtynä näin:"
Jää epäselväksi, kuka on "itse". Riku vai sinä? Kirjan alussa on mainittu, että Riku on laatinut pääosan teksteistä. Tämä ei ole minusta riittävän selkeä maininta, varsinkin kun vieressä on Jere Kahanpään piirros. Deep Sky Archiveen ainakin Juha Ojanperältä, Iiro Sairaselta ja Jyri Lehtiseltä on tullut komeita piirroksia kohteesta, ja ehkä joku heistä haluaisi luovuttaa yhden taidonnäytteistään yhteisen hyvän eteen.

s. 68 M44: "tähtijoukoja"
-> tähtijoukkoja (typo)

s. 81 M57: "lähes tulkoon"
-> lähes

s. 92 M71: "Messierin luettelon kohde 71 on siitä kiehtova, että vieläkään ei ole pystytty yksiselitteisesti todistamaan onko se erittäin rikas avonainen joukko vai erittäin köyhä pallomainen joukko"
Ensivaikutelmastaan huolimatta kohde on luokiteltu löyhäksi pallomaiseksi joukoksi sen tähtien iän (9-10 Ga) ja alkuainekoostumuksen (vetyä ja heliumia raskaammat alkuaineet vähissä) perusteella. Muitakin hyvin hajanaisia pallomaisia joukkoja on olemassa, esim. M68 Vesikäärmeessä.

s. 98 M78: "deep sky -suodin auttaa näkymistä huomattavasti"
ks. kommenttini M1:een liittyen

s. 99 M79: "on hieman liian alhaalla, jotta sen voisi nähdä Etelä-Suomesta"
"jää Etelä-Suomessakin matalalle"

s. 101 M81: M81 on kaukaisin kohde, joka koskaan on nähty paljain silmin, joskin suoritus on erittäin haastava ja siihen on pystynyt vain muutama ihminen koko maailmassa"
Liian jyrkästi sanottu. Suomalaisistakin havaitsijoista Jaakko Saloranta ja Antti Kuntsi ovat tehneet kohteesta paljain silmin -havaintopiirroksen, ks. Deep Sky Archive.

s. 114 M101:
Syksyn 2011 huippukirkkaasta supernovasta SN2011fe kannattaa varmasti mainita. Sopivia piirroksiakin löytyy archivesta.
T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas - ja Aurinko-harrastusryhmät

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)

Never

  • Vieras
Deep Sky -suodin luultavimmin viittaa Lumiconin "Deep Sky" -nimellä kulkeneeseen suotimeen, jota ei ole ollut saatavilla enää vuosiin. Itse rohkenen myös olla eri mieltä tämäntyyppisen suotimen tehosta. Oxygen-III:n voi muuttaa muotoon O-III ihan vain tekstin keskinäisen koherenssin vuoksi. Kirjan myöhemmässä vaiheessa käytetään O-III -nimitystä. Lisäksi kohteen vaikeusasteesta puhuessa "vaikea" on liian jyrkkä maininta, kun otetaan huomioon suuri kokonais- ja pintakirkkaus, sekä sijainti vain 1.5 asteen päässä olevasta Zeta Tauri -tähdestä.

Tuon voi tietysti muuttaa muotoon "valosaaste-suodin". Kyllähän ne ihan hyvin potkii sumuihin tietyissä olosuhteissa. Vaikeusasteesta olen samaa mieltä. Kohde ei sinänsä ole helppo, muttei kyllä vaikeakaan - eli "normaali" lienee paras :)

s. 44 M17: "Itse kuvailin kohdetta Kanarian saarilta nähtynä näin:"Jää epäselväksi, kuka on "itse". Riku vai sinä? Kirjan alussa on mainittu, että Riku on laatinut pääosan teksteistä. Tämä ei ole minusta riittävän selkeä maininta, varsinkin kun vieressä on Jere Kahanpään piirros. Deep Sky Archiveen ainakin Juha Ojanperältä, Iiro Sairaselta ja Jyri Lehtiseltä on tullut komeita piirroksia kohteesta, ja ehkä joku heistä haluaisi luovuttaa yhden taidonnäytteistään yhteisen hyvän eteen.

Tuo on ihan hyvä muuttaa kyllä. Noihin piirroksiin en kyllä lähtisi koskemaan... ehkä sitten vuonna 2050 saadaan uudistettu, superpainos kirjasta jossa on jokaisesta kohteesta valokuva ja piirros!


s. 92 M71: "Messierin luettelon kohde 71 on siitä kiehtova, että vieläkään ei ole pystytty yksiselitteisesti todistamaan onko se erittäin rikas avonainen joukko vai erittäin köyhä pallomainen joukko"
Ensivaikutelmastaan huolimatta kohde on luokiteltu löyhäksi pallomaiseksi joukoksi sen tähtien iän (9-10 Ga) ja alkuainekoostumuksen (vetyä ja heliumia raskaammat alkuaineet vähissä) perusteella. Muitakin hyvin hajanaisia pallomaisia joukkoja on olemassa, esim. M68 Vesikäärmeessä.

Pallomaisena tähtijoukkona jo vuodesta 1950-lähtien :azn: Tämä lienee samassa sarjassa näiden ikuisten legendojen kanssa, jotka eivät näytä koskaan poistuvan. Toinen hyvä esimerkki on Collinder 399. Tämä pieni peto on vieläkin useissa julkaisuissa - mm. T&A lehdessä - vieläkin merkattu avonaiseksi tähtijoukoksi vaikka tietääkseni se homma kuoli jo 1990-luvulla tämän osalta.

/Jaakko

Never

  • Vieras
Tässä muutamia mietittäviä asioita lisää. Tilaa on tietysti harmittavan vähän ja kannattaa miettiä mitä oikein kannattaa muuttaa vai kannattaako muuttaa mitään (paitsi typot yms.).

s. 34 - "... suuren koon aiheuttamaan ongelmaan... joukon halkaisija, 80 kaariminuuttia,...
-> Kokoa lienee oikeasti ~50-60' ja tuohon 80' päästään ehkä jos otetaan kaikki ulkotähdetkin mukaan, jotka vähääkään näyttävät joukkoo visuaalisesti kuuluvan. Se mikä tuntuu helposti unohtuvan on tuo joukon upea 22' x 11' keskusta, joka sisältää joukon kirkkaimmat tähdet. Sopii siis erittäin hyvin kaikille putkille. Pienillä putkia Linnunradan tähtipilvet ja pimeät sumut reunustavat joukkoa hienosti, suuremmilla voi sitten bongailla tuota keskustaa ja jotain semmosta...

s. 34-35 - "Se [Trumpler 30] sisältää 20 tähteä kymmenen kaariminuutin alueella"
-> Vähän problemaattinen kohde, mutta kokoa on 20' x 15' ja tähtiä ainakin 40. Oikea koko ja muoto on helppo nähdä esim. MegaStarista ja tähdet ovat siis oikeastikin kimpassa.

s. 68-69
-> M44 kohdalla tuo "parhaimmat haukansilmät voivat nähdä joukosta jopa erillisiä tähtiä" on vähän samanlainen legenda kuin tuo M81 paljain silmin. Praesepen kirkkain tähti on 6.3 magnitudia, joten jos pimeässä paikassa ei tuollainen tähti näy niin optiikon kautta sitten uusiksi! Joo, tähdet ovat jokseenkin pakkautuneet yhteen, mutta on niissä aika monta kaariminuuttia välissä verrattuna esim. Epsilon Lyrae-pariin.

Samoin tuo Seulasten kohdalla oleva "tavallinen ihminen erottaa joukosta kuusi tähteä". Muistan joskus, että mulla oli sellainen mottokin, että ihan sama mistä havaitset, Seulasista pitää aina nähdä 7 tähteä. Näistä tämä himmein on Pleione - 5.06 magnitudia! Tuskin Manhattanilta näkee 7:ää tähteä, mutta kyllä normaali ihminen näkee vähintään 7 ellei nyt ihan katulampun alla Rautetientorilla seiso. Erotuskyvystä voidaan sitten riidellä taas erikseen :azn:

s.93 - "Kohde" [M73] muodostuu neljästä 11,5-13 mag tähdestä...
-> Tähtien kirkkaudet ovat 10.5 - 11.9. Kooksi en saa kyllä mitenkään 3' vaan max 1.2'.

Kirkkaudet, koot, RA ja Dec kannattanee tarkistaa kohteista. Esim. M41 koordinaatit omaavat tuon vanhan virheen jossa RA on 1 minuutin liian korkea. Lieneekö koordinaatit otettu suoraan jostain NGC 2000.0 / RNGC luettelosta? Toinen mitkä kannattanee tarkistaa on nuo kirkkaimmat yksittäiset tähdet joukosta. Samaisen M41 kohdalla sanotaan, että kirkkain yksittäinen tähti joukossa on 12 Canis Majoris. Kuitenkaan ei tiedetä, kuuluuko tähti joukkoon vai ei. Star Clusters-kirjan mukaan esim. ei. Samainen ongelma on mös M93 kanssa, jossa kirkkain tähti on 9.0 magnitudia, Messierin kohteet-kirjan mukaan 6.5 magnitudia. Eli tämä voidaan joko päivittää tähtijoukkojen kohdalla tai sitten kiertää jollain muulla tavalla. "Tähtijoukon alueella kirkkain yksittäinen tähti on..." tai jotain vastaavaa...

Toinen mitä kannattaa miettiä on tämä ikuisuuskysymys eli välilyönnillä tai ilman. M20 vai M 20? Messierin kohteissa voi mielestäni ihan hyvin käyttää molempia, mutta yhdenmukaisuus pitää tietysti olla kuosissa. Sama pätee muihinkin kohteisiin sitten. Onko se NGC 6826 vai NGC6826? Kirjasta löytyy esim. "Tr 30", mutta myöhemmässä vaiheessa löytyy "Cz43". Eli vaikka Messierit muotoon "M20" muut sitten välilyönnillä kuten "pitääkin". Luetteloiden avaamista voidaan kanssa miettiä. En ainakaan nopealla präläyksellä löytänyt mitään listaa yleisimmistä ds-luetteloista. Esim. Cz 43 (Czernik) voisi avata jne.

Kirjan loppuun, taulukoihin, voisi myös harkita luetteloa Messierin kohteiden oikeista löytäjistä vaikka se onkin haastavaa. M1 Bevis, M2 Maraldi jne. On sinänsä tärkeää muistaa että Messierin luettelon kohteista vain ~44 on oikeasti Messierin (ensimmäiseksi) löytämiä. Näitä olisi muutenkin tärkeää pikku hiljaa korjata kirjallisuudessa. Esim. M34:ää pidetään vieläkin Messierin löytämänä vaikka Hodierna piirsi kohteen jo yli sata vuotta aikaisemmin ja Ptolemaios kuvailee kohdetta Almagestissa 1500(!) vuotta ennen Hodiernaa...

Tulipas ruinaus...

/Jake

Poissa EJP

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 98
Sivu 84, M61. On: Näkyvissä 6-8. Pitänee olla 11-4.

Poissa Jyri Lehtinen

  • Taivaanvahti
  • Eksoplaneetta
  • *****
  • Viestejä: 160
Toinen mitä kannattaa miettiä on tämä ikuisuuskysymys eli välilyönnillä tai ilman. M20 vai M 20? Messierin kohteissa voi mielestäni ihan hyvin käyttää molempia, mutta yhdenmukaisuus pitää tietysti olla kuosissa. Sama pätee muihinkin kohteisiin sitten. Onko se NGC 6826 vai NGC6826? Kirjasta löytyy esim. "Tr 30", mutta myöhemmässä vaiheessa löytyy "Cz43". Eli vaikka Messierit muotoon "M20" muut sitten välilyönnillä kuten "pitääkin".

Nyt jo unohtuneesta lähteestä luin, että Messierin luettelon M-lyhenteet voi kirjoittaa yhteen numeron kanssa. Lähestulkoon kaikki muut luettelonimet sekä tietenkin "Messier" auki kirjoitettuna tulevat ehdottomasti välilyönnin kanssa.

Hyvä olisi jossain kertoa parilla lauseella, mitä tarkoitetaan sellaisten kohteiden koolla, joilla ei ole olemassa minkään sortin teräviä rajoja. Esim. mitä tarkoittaa, että avoimen tähtijoukon koko on 20' tai galaksin 8'×12'? Oletettavasti koon on tarkoitus viitata tyypillisen havaitsijan keskiverto-olosuhteissa jollain yleisellä laitteistolla havaitsemaan kokoon, mutta tällainen ihannehavaitsija jää ainakin minulle kovin hämärän peittoon. Ainakin suhtautuisin varauksella ottamaan kokoarvioihin mukaan kohteiden kaikkein himmeimpiä ulko-osia. Jos jollain kohteella on laaja mutta harvemmin havaittu ulko-osa, voi siitä mainita tekstissä. Esim. M17:lle kannattaa ehdottomasti ilmoittaa vain sen kirkkaan keskiosan koko.

Lukaisen itsekin kirjan läpi, kunhan saan kaivettua sen muuttolaatikoista.

Poissa VeikkoM

  • Moderaattori
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1365
    • kotisivu
Messier-kohteiden tunnukset, M+numero kirjoitetaan yhteen.  Käytännössä kaikissa muissa
yleisesti käytetyissä luetteloissa käytetään muotoa tunnus + välilyönti + numero.  Jos noista
virheitä löytyy, niin sivunumero ja korjattava kohta listalle!

Kohteiden koosta luotettavassa luettelossa annettuja tietoja.  Lukuarvot eivät  voi olla hatusta temmattuja ja mutulukuarvoja.  Eli mielellään löytäisin jonkun viralliseen lähteen numeroarvoille. 
Vinkkejä ja korjauksia luettelotietoihin lähteiden kanssa.



Veikko Mäkelä
Kuu ja planeetat, Asteroidit ja komeetat, Tieteellinen yhteistyö, Tietotekniikka sekä Kerho ja yhdistystoiminta -harrastusryhmät

Never

  • Vieras
Kohteiden koosta luotettavassa luettelossa annettuja tietoja.  Lukuarvot eivät voi olla hatusta temmattuja ja mutulukuarvoja.  Eli mielellään löytäisin jonkun viralliseen lähteen numeroarvoille.  Vinkkejä ja korjauksia luettelotietoihin lähteiden kanssa.

Lukuarvot voi koon suhteen ainakin helposti itse mitata valokuvista, mikäli sitä pitää edes jokseenkin "virallisena". Tähtijoukosta voi katsoa joka suunnalta uloimmat joukkoon kuuluvat tähdet ja tällä tavalla saa ainakin jokseenkin tarkan koon. Enempää siis tietämättä miten oikeasti ammattilaiset näitä mittailevat.

Tai sitten toki koot, magnitudit ja koordinaatit voi ottaa suoraan jostain ulkopuolisesta lähteestä, joka on ajan tasalla. Esim. Wolfgang Steinicken suunnalta voi kysellä mahdollisuutta käyttää Revised NGC/IC Dataa, joka on viimeksi päivitetty elokuussa 2012. Täältä saa kaikille (oletettavasti) Messierin kohteille (v) magnitudit, päivitetyt koot ja koordinaatit. Tällä tavalla päästäisiin ainakin eroon muutamista "epävarmoista" magnitudeista. Esimerkkinä M76 (s. 96), jonka magnitudi on kirjassa 11,5:. Kohteen visuaalinen magnitudi on kuitenkin 10.1 eli huomattavasti kirkkaampi.

/Jaakko

Poissa Jyri Lehtinen

  • Taivaanvahti
  • Eksoplaneetta
  • *****
  • Viestejä: 160
Lukuarvot voi koon suhteen ainakin helposti itse mitata valokuvista, mikäli sitä pitää edes jokseenkin "virallisena". Tähtijoukosta voi katsoa joka suunnalta uloimmat joukkoon kuuluvat tähdet ja tällä tavalla saa ainakin jokseenkin tarkan koon. Enempää siis tietämättä miten oikeasti ammattilaiset näitä mittailevat.

Avointen joukkojen kohdalla ongelmana on, että varsinkin muoriin joukkoihin kuuluu tyypillisesti hyvin laaja ns. korona tähtiä, jotka eivät ole enää mitenkään sidottuja joukon ytimen gravitaatioon, mutta ovat peräisin samasta kaasupilvestä ja tunnistettavissa joukon jäseniksi mm. etäisyyden ja etenkin avaruusliikkeensä perusteella. Jos joukko on lähellä meitä, voi siihen kuuluvia tähtiä olla vähän missä sattuu. Esim. Hyadien tähtiä löytyy taivaalta monen kymmenen asteen alueelta (esim. Johnson & Knuckles 1955, kuva 3) ja Ison karhun liikeryhmään, jonka ytimen muodostaa Cr 285 eli Otavan viisi keskimmäistä tähteä, kuuluu tähtiä vähän ympäri taivasta (lista). Tietenkin vain joukkojen ytimet ovat erotettavissa tähtikentästä, aina eivät nekään. Parempi mittari tähtijoukon koolle on pikemminkin etäisyys, jolla joukon tähtitiheys tippuu tiettyyn murto-osaan sen ytimen tiheydestä tai etäisyys, jolla joukon tähtiä on harvemmassa, kuin niiden seassa olevia joukkoon kuulumattomia tähtiä.

Ehkä helpointa on ottaa numerotiedot yhtenäisestä lähteestä ja käydä ne kertaalleen läpi. Tarvittaessa voi esimerkiksi kokojen kohdalla täsmentää tekstissä, jos jonkun kohteen havaittava koko poikkeaa merkittävästi kiinteällä periaatteella luetteloidusta.

Never

  • Vieras
Avointen joukkojen kohdalla ongelmana on, että varsinkin muoriin joukkoihin kuuluu tyypillisesti hyvin laaja ns. korona tähtiä, jotka eivät ole enää mitenkään sidottuja joukon ytimen gravitaatioon, mutta ovat peräisin samasta kaasupilvestä ja tunnistettavissa joukon jäseniksi mm. etäisyyden ja etenkin avaruusliikkeensä perusteella. Jos joukko on lähellä meitä, voi siihen kuuluvia tähtiä olla vähän missä sattuu. Esim. Hyadien tähtiä löytyy taivaalta monen kymmenen asteen alueelta (esim. Johnson & Knuckles 1955, kuva 3) ja Ison karhun liikeryhmään, jonka ytimen muodostaa Cr 285 eli Otavan viisi keskimmäistä tähteä, kuuluu tähtiä vähän ympäri taivasta (lista). Tietenkin vain joukkojen ytimet ovat erotettavissa tähtikentästä, aina eivät nekään. Parempi mittari tähtijoukon koolle on pikemminkin etäisyys, jolla joukon tähtitiheys tippuu tiettyyn murto-osaan sen ytimen tiheydestä tai etäisyys, jolla joukon tähtiä on harvemmassa, kuin niiden seassa olevia joukkoon kuulumattomia tähtiä.

Onneksi ollaan nyt ihan Messierin-kohteissa eli tuskin tarvitsee ihan noin syvälle lähteä dippailemaan suppeassa kirjassa kun kohteet on kuitenkin aika terävärajaisia ja helppoja. Stellar streameihin, moving grouppeihin ja assosiaatiohin voi sitten paneutua seuraavassa kirjassa :azn: Kohteiden koot tulevat kuitenkin varmasti poikkeuksetta valokuvista (galaksit jne.) ja visuaalisesti näihin luetteloarvoihinhan harvemmin päästään. Kirja on kuitenkin tehty visuaalihavaitsijoille, joten tuommoinen Jyrin ehdottama "täsmentää tekstissä, jos jonkun kohteen havaittava koko poikkeaa merkittävästi kiinteällä periaatteella luetteloidusta" on hyvä idea. Todella harmi kun jokaisesta kohteesta on tekstiä vain muutama hassu rivi niin ei siinä hirveästi kohdetta voi availla verbaalisesti. Muistan ennen kirjan julkaisua odottavani vähintään A4-kokoista kirjaa, jossa on 200-300 sivua  :grin: No aina saa unelmoida... Suomen markkinoilla kun vielä ollaan...

Ja kysykää nyt vaikka Wolfgangilta siitä datan käyttöstä. Siitä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä, että luetteloarvot on hyvä olla tarkkoja, oikeita ja mieluiten yhdestä luotettavasta lähteestä. Tietojahan saa käyttää ilmaiseksi ei kaupalliseen tarkoitukseen, joten nyt täytyy lähettää tohtorille tarjouspyyntö.

Caldwellin kohteet-kirjaa odotellessa...

/Jake

Poissa Jyri Lehtinen

  • Taivaanvahti
  • Eksoplaneetta
  • *****
  • Viestejä: 160
Tässäpä vihdoin omia kommenttejani kirjan edelliseen painokseen:

Joiltakin osin kirjan tiedesisältöä on syytä muokata vastaamaan nykytietämystä. Sitten kirjan edellisen painoksen on esimerkiksi kuva Linnunradan rakenteesta päivittynyt ja se tiedetään nykyään sauvaspiraaligalaksiksi. Näkisin, että tämä olisi järkevää mainita sivulta 13 alkavassa "Havaintokohteista"-luvussa heti, kun ruvetaan puhumaan Linnunradan rakenteesta. Jotta teksti soljuisi jouhevasti kannattaisi tässä tämän maininnan lisäksi siirtää tekstiä eri galaksityypeistä lähemmäs luvun alkua.

Tätä nykyä voidaan myös pitää Linnunradan keskustan mustan aukon olemassaoloa käytännössä varmana, joten sen mainitsemisen yhteydestä voi hyvällä syyllä ottaa sanan "luultavasti" pois. Aukko viettää kylläkin hyvin rauhallista aikaa ja puhuminen jatkuvasta aineen imemisestä ei vastaa nykykäsitystä aukon tilasta.

Sivulla 14 kuvataan linssigalakseja ellipsigalaksien litteimpänä tyyppinä. Visuaalihavaintojen kannalta tämä ei olekaan kaukana totuudesta. Fysikaalisesti linssigalaksit muodostavat kuitenkin selkeästi ellipsigalakseista erillisen galaksiluokan. Samoin kuin ellipsigalaksit, sisältävät linssigalaksit hyvin vähän mitään tähtienvälistä ainetta. Ne kuitenkin erottuvat ellipsigalakseista, sillä kuten kierteisgalakseilla, on niillä keskuspullistuman lisäksi myös tähdistä muodostunut kiekko galaksin pyörimistasossa. Linssigalakseilla kiekko on vain hyvin heikko ja nämä galaksit muodostuvat lähinnä omista keskuspullistumistaan.

Sivulla 16 puhutaan planetaaristen sumujen keskustähdistä valkoisina kääpiöinä. Jos halutaan ruveta viilaamaan pilkkua, on ehkä oikeampaa puhua valkoiseksi kääpiöksi kutistumassa olevista tähdistä. Planetaariset sumut muodostavat tähtien elinkaarella hyvin lyhyen ajanjakson ja sinä aikana, kun ne ovat havaittavissa, ovat niiden keskustähdet ovat vasta kutistumassa kohti varsinaisia valkoisia kääpiöitä.

Yllätyin myös saman sivun maininnasta, että M1:tä olisi usein luultu planetaariseksi sumuksi. Itse en ole onneksi tähän harhakuvitelmaan muualla törmännyt.

Sitten kohdekohtaisia kommentteja.

M20:n kohdalla puhutaan sumun heijastussumuosasta nimellä Sh2-30. Sharplesin luettelo on emissiosumujen luettelo, joten eikö tämän tunnuksen tulisi viitata lähinnä M20:n emissiosumuosaan? Sharplesin luettelossa on kyllä virheellisesti mukaan otettuja kohteita, mutta tietääkseni yksikään virheistä ei ole heijastussumu. Toinen oudolta kuulostava toteamus on sumusuotimen käytön mahdollinen auttaminen heijastussumun näkymiseen. Haluavatko kirjoittajat lukita tässä mielipiteensä?

Yksi seikka, mistä pidän kovasti tässä kirjassa, on valikoitujen himmeämpien kohteiden mainitseminen joidenkin Messierin kohteiden lähettyviltä. Etenkin M31:n ja M33:n tapauksissa galaksien itsensä sisältämissä kohteissa on paljon mainittavaa. M31:n kohdalla puhutaan galaksin pallomaisista joukoista ja kaksi niistä mainitaan galaksin itsensä ja M110:n teksteissä. Myös M33:n tekstissä voisi mainita galaksin kirkkaimman pallomaisen joukon C39:n. Joukko näkyy toki tähtimäisenä kohteena ja G1:n tapaan on hiukan syrjässä emogalaksistaan. Noin 16 magnitudin kohteena se ei kuitenkaan ole mitenkään vaikea havaittava keskisuurille kaukoputkille. Kiintoisan joukosta tekee se, ettei monikaan tiedosta myös M33:ssa olevan visuaalisesti järkevästi havaittavia pallomaisia joukkoja.

M51:n tekstissä puhutaan tutkimuksista, joiden mukaan se ja sen seuralaisgalaksi NGC 5195 eivät olisikaan fyysisesti yhteydessä toisiinsa. Kuvista onkin nähtävissä, että galaksien välinen näennäinen materiasilta onkin vain toinen M51:n kierteishaaroista, joka meistä nähden kulkee NGC 5195:n edestä. Tein kuitenkin kirjallisuushaun galakseille ja näyttäisi siltä, että nykytutkimus pitää galaksien yhteistä vuorovaikutushistoriaa todellisena. Molemmissa galakseissa on mm. syntynyt ryöpyllä uusia tähtiä n. 340-500 miljoonaa vuotta sitten (Cooper et al. 2012) ja myös galaksiparille tehdyt dynaamiset törmäyssimulaatiot tuntuisivat sopivan havaittuihin rakenteisiin ja vieläpä ajoittavan galaksien törmäyksen samalle ajanjaksolle todettujen tähtiryöppyjen kanssa (Salo & Laurikainen, 2000).

Tein kirjallisuushakua myös M71:lle enkä löytänyt viitteitä joukon pallomaisluonteen kyseenalaistamiselle. Kaikki näkemäni artikkelit käsittelivät joukkoa pallomaisena eivätkä avonaisena joukkona.

M78:n tarkemmassa kartassa on kaksi seudun neljästä heijastussumusta merkitty planetaaristen sumujen merkeillä. Sumut ovat kyllä kaikki keskenään yhteen kuuluvia heijastussumuja.

Loppuun vielä yleisempiä huomioita.

Kuten yllä on jo keskusteltu voisi suodinten nimeämisessä ottaa yhtenäisen linjan. Nykyään markkinoilla on monen eri tuotemerkin suotimia ja olisi asianmukaista olla mainitsematta yhtäkään merkkiä erikseen nimeltä. Sen sijaan olisi hyvä puhua suodinten tyypeistä: leveäkaistaisista valosaastesuotimista ja kapeakaistaisista sumusuotimista. Sumusuodinten tyypit taas olisivat UHC, O-III ja H-beta. O-III:n nimessä ei sanaa "oxygen" tai mitään sen muunkielistä versiota tarvitse kirjoittaa auki, sillä nimen "O" tulee yksiselitteisesti hapen kemiallisesta tunnuksesta.

Harrastaisin myös kielenhuoltoa suomenkielisten termien suosimiseksi ja lainasanojen karsimiseksi. Tietyt tuoreetkin lainatermit ovat täysin hyväksyttäviä. Esim. sauvaspiraalille ei ole oikein mitään luontevan tuntuista käännöstä ja spiraaligalaksikin on luontevankuuloinen termi kierteisgalaksin rinnalla. Myös termin EDL olen valmis pitämään kirjassa. Sen sijaan puhuisin yksinomaan galaksien kierteishaaroista ja kierteisrakenteesta spiraalimuotojen sijaan ja Neitsyen galaksijoukosta Virgon joukon sijaan. Myös deep skyn korvaisin tässä syvällä taivaalla ja nebulasuotimen sumusuotimella. Suosin itse myös tähtihehkua glown sijaan. M15:n kohdalla puhutaan amiraali Smythistä, mutta nimessä oleva titteli on jäänyt englanninkieliseen muotoon admiral.

Lainoihin liittyen mainitaan sivujen 24-25 kohdetyyppitaulukossa supernovajäännösten luokituksen olevan sama kuin "kirkkailla sumuilla". Tämä on käännöslaina englannin "bright nebulasta". Luontevampi suomennos on kirkas sumu, mitä onkin käytetty muualla kirjassa. Varsinainen virhe tässä ei olekaan väärä termi vaan se, että supernovajäännösten kohdalla mainitaan termi, jota ei muualla kirjassa esiinnykään.

Loppuun vielä lyöntivirhe: M44:n kohdalla mainitaan magnitudiväli "6.-7" magnitudia. Tästä pitää ottaa piste pois.

Siinäpä kommentteja. Kuten aina korjausehdotusten kohdalla jätän kirjoittajien päätettäväksi, kuinka suureen osaan kommenteista reagoivat ja kuinka suuren osan kuittaavat olankohautuksella.

Poissa Jyri Lehtinen

  • Taivaanvahti
  • Eksoplaneetta
  • *****
  • Viestejä: 160
Lainoihin liittyen mainitaan sivujen 24-25 kohdetyyppitaulukossa supernovajäännösten luokituksen olevan sama kuin "kirkkailla sumuilla". Tämä on käännöslaina englannin "bright nebulasta". Luontevampi suomennos on kirkas sumu, mitä onkin käytetty muualla kirjassa. Varsinainen virhe tässä ei olekaan väärä termi vaan se, että supernovajäännösten kohdalla mainitaan termi, jota ei muualla kirjassa esiinnykään.

No niin, joku meni taas kirjoittamaan keskellä yötä. Luontevampana suomennoksena tarkoitan tietenkin "valaisevaa sumua", jota samalla aukeamalla on toisaalla käytetty. Tarinan opetus on, ettei mitään tekstiä koskaan tule niellä kritiikittä. Siitä seuraa tuho ja tauti.

Unohdin myös sanoa muutamat asiat, joiden toivon jatkuvan myös seuraavassa painoksessa. Kirjan kuvitus on verraten hyvin linjassa kohteiden visuaalisen olemuksen kanssa, eli kohteiden kuvat eivät ole liian käsiteltyjä ja pitkään valotettuja. Etenkin vanhat filmikuvat sopivat visuaalihavaintojen kuvailun oheen.

Erityisesti kiitosta myös M31:n ääriviivojen esityksestä kartoissa. On todella hyvä, että kohteen ääriviivoissa on esitetty myös sen kirkkaan ydinalueen koko ja tätä vieläpä painotettu laajempien ja oikeampien ääriviivojen kustannuksella. Kaupunkitalon pihalta M31 on todella suuri pettymys, jos sitä lähtee havaitsemaan olettamalla näkevänsä koko upean kolmen asteen mittaisen galaksin.

Poissa Riku Henriksson

  • Meteoroidi
  • *
  • Viestejä: 7
Paljon kiitoksia kommenteista. Erittäin hyvää kamaa, josta suuri osa (korjattavissa olevista) otetaan mukaan ensi painokseen. Kovin perustavaa laatua olevia muutoksia en lähde tekemään, mutta kaikki selkeät virheet korjataan.

Noista kohteiden näkymisestä sen verran, että mielestäni esim. M81:n mainitseminen erittäin haastavana kohteena paljain silmin on edelleen paikallaan. Suomessa sen lienee nähnyt kaksi henkeä, maailmassa muutaman käden sormilla laskettava määrä. Tässä pitää muistaa, että kirjaa lukee suuri yleisö, aktiiviharrastajia on kuitenkin vain pieni osa harrastajista.

Vielä kerkeää jos korjausehdotuksia on lisää.

Poissa Pekka Lehtelä

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 650
Nyt pitäisi muistaa, että tämä kirja ei ole mahdollisimman tarkka tiedekirja vaan opas visuaalihavaitsijoille, kohderyhmänä harrastajat. Selvät asia- ja kirjoitusvirheet tietysti pitää korjata mutta virheetöntä kirjaa tuskin on koskaan kirjoitettu. Tiede on vain tämän hetkistä tietoa, ei mitään universaalia pysyvää totuutta, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna osa tiedosta muuttuu/täydentyy aivan toiseksi uusien havaintojen ja tutkimuksien myötä. Näin se on mennyt ja näin se menee myös tulevaisuudessa.

Mielestäni tämän Rikun ja Veikon Messier-kirjan viehättävyys on siinä, että sen on sopivan kokoinen ja samalla tavalla sympaattinen harrastajille suunnattu kirja kuin esim. Risto Heikkilän "Syvä taivas"-kirja. Kompakti, pieni koko lisää kirjan käytettävyyttä, pienenä se mahtuu vaikka takin taskuun mukana ulos vietäväksi. Oman kirjani olen ostanut 27/3 2000 ja aika hiirenkorvilla sivut ovat jatkuvan käytön vuoksi. Tämä on kirja joka on aina mukana salkussani kun lähden putken äärelle havaitsemaan, monen muun kirjan ja karttojen lisänä. Ja edellä mainitun Heikkilän kirjan ohella niitä eniten käytetyimpiä. Stephen Ó Mearan kirjan ostin 28/1 2010 ja sen käyttö on ollut Henriksson-Mäkelän kirjaan verrattuna minimaalista, muutaman kerran olen vilkaissut.

Itse kaipaisin kirjaan valokuvien lisäksi ja/tai niiden sijaan, piirroksia eri kohteista. Piirroksista on minun kaltaiselle ja monelle muulle visuaalihavaisijalle paljon enemmän hyötyä kuin valokuvista. Ja taisi joku jo tämän mainitakin, kaipaisin lisää infoa Messier-kohteiden lähellä olevista muista kiinnostavista kohteista, niitä tulee aina havaittua samalla kun katselen Messier-kohteita. Eipä minulla juuri muita toiveita olekaan, toivottavasti uusi kirja pysyy ulkonaisesti saman kokoisena kuin vanha, näin sitä on kätevä käyttää.

Etukäteen suuret kiitokset kirjan tekijöille, Rikulle ja Veikolle!

T: Pekka













Poissa kjj

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 485
Ursan sivuilla on kyseisen kirjan uuden painoksen ilmestymisajaksi laitettu "keväällä 2013". Mahtaako joku tietää tarkemmin, koska kirjaa voisi taas tilata?