Tässäpä vihdoin omia kommenttejani kirjan edelliseen painokseen:
Joiltakin osin kirjan tiedesisältöä on syytä muokata vastaamaan nykytietämystä. Sitten kirjan edellisen painoksen on esimerkiksi kuva Linnunradan rakenteesta päivittynyt ja se tiedetään nykyään sauvaspiraaligalaksiksi. Näkisin, että tämä olisi järkevää mainita sivulta 13 alkavassa "Havaintokohteista"-luvussa heti, kun ruvetaan puhumaan Linnunradan rakenteesta. Jotta teksti soljuisi jouhevasti kannattaisi tässä tämän maininnan lisäksi siirtää tekstiä eri galaksityypeistä lähemmäs luvun alkua.
Tätä nykyä voidaan myös pitää Linnunradan keskustan mustan aukon olemassaoloa käytännössä varmana, joten sen mainitsemisen yhteydestä voi hyvällä syyllä ottaa sanan "luultavasti" pois. Aukko viettää kylläkin hyvin rauhallista aikaa ja puhuminen jatkuvasta aineen imemisestä ei vastaa nykykäsitystä aukon tilasta.
Sivulla 14 kuvataan linssigalakseja ellipsigalaksien litteimpänä tyyppinä. Visuaalihavaintojen kannalta tämä ei olekaan kaukana totuudesta. Fysikaalisesti linssigalaksit muodostavat kuitenkin selkeästi ellipsigalakseista erillisen galaksiluokan. Samoin kuin ellipsigalaksit, sisältävät linssigalaksit hyvin vähän mitään tähtienvälistä ainetta. Ne kuitenkin erottuvat ellipsigalakseista, sillä kuten kierteisgalakseilla, on niillä keskuspullistuman lisäksi myös tähdistä muodostunut kiekko galaksin pyörimistasossa. Linssigalakseilla kiekko on vain hyvin heikko ja nämä galaksit muodostuvat lähinnä omista keskuspullistumistaan.
Sivulla 16 puhutaan planetaaristen sumujen keskustähdistä valkoisina kääpiöinä. Jos halutaan ruveta viilaamaan pilkkua, on ehkä oikeampaa puhua valkoiseksi kääpiöksi kutistumassa olevista tähdistä. Planetaariset sumut muodostavat tähtien elinkaarella hyvin lyhyen ajanjakson ja sinä aikana, kun ne ovat havaittavissa, ovat niiden keskustähdet ovat vasta kutistumassa kohti varsinaisia valkoisia kääpiöitä.
Yllätyin myös saman sivun maininnasta, että M1:tä olisi usein luultu planetaariseksi sumuksi. Itse en ole onneksi tähän harhakuvitelmaan muualla törmännyt.
Sitten kohdekohtaisia kommentteja.
M20:n kohdalla puhutaan sumun heijastussumuosasta nimellä Sh2-30. Sharplesin luettelo on emissiosumujen luettelo, joten eikö tämän tunnuksen tulisi viitata lähinnä M20:n emissiosumuosaan? Sharplesin luettelossa on kyllä virheellisesti mukaan otettuja kohteita, mutta tietääkseni yksikään virheistä ei ole heijastussumu. Toinen oudolta kuulostava toteamus on sumusuotimen käytön mahdollinen auttaminen heijastussumun näkymiseen. Haluavatko kirjoittajat lukita tässä mielipiteensä?
Yksi seikka, mistä pidän kovasti tässä kirjassa, on valikoitujen himmeämpien kohteiden mainitseminen joidenkin Messierin kohteiden lähettyviltä. Etenkin M31:n ja M33:n tapauksissa galaksien itsensä sisältämissä kohteissa on paljon mainittavaa. M31:n kohdalla puhutaan galaksin pallomaisista joukoista ja kaksi niistä mainitaan galaksin itsensä ja M110:n teksteissä. Myös M33:n tekstissä voisi mainita galaksin kirkkaimman pallomaisen joukon C39:n. Joukko näkyy toki tähtimäisenä kohteena ja G1:n tapaan on hiukan syrjässä emogalaksistaan. Noin 16 magnitudin kohteena se ei kuitenkaan ole mitenkään vaikea havaittava keskisuurille kaukoputkille. Kiintoisan joukosta tekee se, ettei monikaan tiedosta myös M33:ssa olevan visuaalisesti järkevästi havaittavia pallomaisia joukkoja.
M51:n tekstissä puhutaan tutkimuksista, joiden mukaan se ja sen seuralaisgalaksi NGC 5195 eivät olisikaan fyysisesti yhteydessä toisiinsa. Kuvista onkin nähtävissä, että galaksien välinen näennäinen materiasilta onkin vain toinen M51:n kierteishaaroista, joka meistä nähden kulkee NGC 5195:n edestä. Tein kuitenkin kirjallisuushaun galakseille ja näyttäisi siltä, että nykytutkimus pitää galaksien yhteistä vuorovaikutushistoriaa todellisena. Molemmissa galakseissa on mm. syntynyt ryöpyllä uusia tähtiä n. 340-500 miljoonaa vuotta sitten (
Cooper et al. 2012) ja myös galaksiparille tehdyt dynaamiset törmäyssimulaatiot tuntuisivat sopivan havaittuihin rakenteisiin ja vieläpä ajoittavan galaksien törmäyksen samalle ajanjaksolle todettujen tähtiryöppyjen kanssa (
Salo & Laurikainen, 2000).
Tein kirjallisuushakua myös M71:lle enkä löytänyt viitteitä joukon pallomaisluonteen kyseenalaistamiselle. Kaikki näkemäni artikkelit käsittelivät joukkoa pallomaisena eivätkä avonaisena joukkona.
M78:n tarkemmassa kartassa on kaksi seudun neljästä heijastussumusta merkitty planetaaristen sumujen merkeillä. Sumut ovat kyllä kaikki keskenään yhteen kuuluvia heijastussumuja.
Loppuun vielä yleisempiä huomioita.
Kuten yllä on jo keskusteltu voisi suodinten nimeämisessä ottaa yhtenäisen linjan. Nykyään markkinoilla on monen eri tuotemerkin suotimia ja olisi asianmukaista olla mainitsematta yhtäkään merkkiä erikseen nimeltä. Sen sijaan olisi hyvä puhua suodinten tyypeistä: leveäkaistaisista valosaastesuotimista ja kapeakaistaisista sumusuotimista. Sumusuodinten tyypit taas olisivat UHC, O-III ja H-beta. O-III:n nimessä ei sanaa "oxygen" tai mitään sen muunkielistä versiota tarvitse kirjoittaa auki, sillä nimen "O" tulee yksiselitteisesti hapen kemiallisesta tunnuksesta.
Harrastaisin myös kielenhuoltoa suomenkielisten termien suosimiseksi ja lainasanojen karsimiseksi. Tietyt tuoreetkin lainatermit ovat täysin hyväksyttäviä. Esim. sauvaspiraalille ei ole oikein mitään luontevan tuntuista käännöstä ja spiraaligalaksikin on luontevankuuloinen termi kierteisgalaksin rinnalla. Myös termin EDL olen valmis pitämään kirjassa. Sen sijaan puhuisin yksinomaan galaksien kierteishaaroista ja kierteisrakenteesta spiraalimuotojen sijaan ja Neitsyen galaksijoukosta Virgon joukon sijaan. Myös deep skyn korvaisin tässä syvällä taivaalla ja nebulasuotimen sumusuotimella. Suosin itse myös tähtihehkua glown sijaan. M15:n kohdalla puhutaan amiraali Smythistä, mutta nimessä oleva titteli on jäänyt englanninkieliseen muotoon admiral.
Lainoihin liittyen mainitaan sivujen 24-25 kohdetyyppitaulukossa supernovajäännösten luokituksen olevan sama kuin "kirkkailla sumuilla". Tämä on käännöslaina englannin "bright nebulasta". Luontevampi suomennos on kirkas sumu, mitä onkin käytetty muualla kirjassa. Varsinainen virhe tässä ei olekaan väärä termi vaan se, että supernovajäännösten kohdalla mainitaan termi, jota ei muualla kirjassa esiinnykään.
Loppuun vielä lyöntivirhe: M44:n kohdalla mainitaan magnitudiväli "6.-7" magnitudia. Tästä pitää ottaa piste pois.
Siinäpä kommentteja. Kuten aina korjausehdotusten kohdalla jätän kirjoittajien päätettäväksi, kuinka suureen osaan kommenteista reagoivat ja kuinka suuren osan kuittaavat olankohautuksella.
Aihe: Messierin kohteet - uusi painos tulossa, täydennykset tervetulleita (Luettu 37679 kertaa)