Punavalossa kannattaa myös huomioida sen kirkkaus: voiko kirkkautta säätää, kuinka laajalla skaalalla tämä onnistuu, kuinka himmeä on lampun himmein asetus? Pelkkä valon punainen väri ei paljoa auta, jos se on kirkas.
Se kuinka himmeää punavaloa käytännössä tarvitsee, riippuu harrastuksen laadusta. Visuaalihavainnoissa on lamppujen oltava paljon himmeämpiä kuin tähtikuvatessa. Niin pitkään kun kaukoputken goto toimii, tarvitsee tähtikuvaaja hämäränäköä lähinnä laitteistonsa näkemiseen eli siihen, ettei kompastu putkeen tai johtoihin*. Kameran "hämäränäkö" palautuu hetkessä lamppujen sammuttua.
Silmä onkin sitten vähän vaateliaampi peli. Koska menetetyn hämäränäön palaamisessa kestää ikuisuus, haluaa kaikkien lamppujen olevan mahdollisimman himmeitä. Pimeässä istuessa hämäränäkö paranee vähitellen ja päätyy ainakin omasta kokemuksestani usein sellaiselle tasolle, että hyvänkin punavalon himmeinkin asetus tuntuu häiritsevän kirkkaalta. Onneksi lampun valokeilaa voi osoittaa hieman sivuun ja sen eteen on helppo teipata ylimääräisiä muovihimmentimiä tai vastaavaa.
* suhteellinen totuus, älkääpä kuvaajat heti hyökätkö kimppuun
Aihe: Punavaloa (Luettu 35633 kertaa)