Tarkennuksen ansiosta todennäköisyys, että laajenemisnopeudet olisivat ristiriidassa sattumalta, putoaa arvosta 1:3 000 peräti 1:100 000:een.

"Kyse ei ole ainoastaan siitä, että kaksi koetta antaisivat eri tuloksia, vaan mittaamme jotain perinpohjaisesti poikkeavaa", selittää nobelisti Adam Reiss STScI:stä ja Johns Hopkinsin yliopistosta.

"Toisaalta meillä on mittauksemme maailmankaikkeuden laajenemisnopeudesta nykyään. Toisaalta varhaisen maailmankaikkeuden antama ennuste siitä, miten nopeasti maailmankaikkeuden tulisi laajentua."

"Mikäli mitatut arvot eivät täsmää, syntyy hyvin vahva todennäköisyys, että olemme jättäneet jotain huomioimatta nämä kaksi aikakautta yhdistävässä kosmologisessa mallissa", Reiss painottaa.

Taustalla on tuore Hubble-avaruusteleskoopilla tehty kartoitus Suuressa Magellanin pilvessä sijaitsevista kefeidi-tähdistä.

Se mahdollisti tutkijoiden tarkentavan galakseissa havaittuihin kefeideihin perustuvaa etäisyysmääritystä. Tuloksesta pystyttiin muodostamaan maailmankaikkeuden nykyhetken Hubblen vakio, jonka arvo on 74 kilometriä sekunnissa megaparsekia kohden.

Planck-luotaimen mittauksista saatu varhaisen maailmankaikkeuden laajentumisesta kertova Hubblen vakion arvo on puolestaan vain 67 kilometriä sekunnissa megaparsekia kohden. Nykymaailmankaikkeus laajentuu siis 9 prosenttia nopeammin.

Aiemmin tänä vuonna julkaistiin tutkimus, jossa vertailtiin varhaisemman maailmankaikkeuden kvasaarien mittauksia sekä nuoremman maailmankaikkeuden supernovien avulla mitattua maailmankaikkeuden laajenemista.

Siinä pidettiin mahdollisena selityksenä ristiriitaisille laajenemisnopeuksille pimeän energian vaikutuksen kasvamista maailmankaikkeuden kehittyessä.

Aiheesta lisää Hubblesite (englanniksi)