LightSaililla on 32 neliömetrin kokoinen neliskulmainen aurinkopurje, jonka antaman työntövoiman avulla sen arvioidaan pystyvän nostavan rataansa kilometrin verran vuorokaudessa.

Ohuen mylar-kalvon avaaminen on teknisesti vaikeaa, sillä se joudutaan pakkaamaan hyvin pieneen tilaan ja kalvo voisi revetä helposti. Purjeen tukirankana ovat rullamittaa muistuttavat avautuvat puomit.

Koetta valmisteleva ulkoisesti samanlainen LightSail-A laukaistiin hyvin matalalle radalle viime toukokuussa. Se kärsi teknisistä ongelmista, mutta lopulta onnistui avaamaan aurinkopurjeen ja lähettämään siitä kuvia.

Ensimmäisen kokeen päätarkoitus oli vain näyttää purjeen avaamisen onnistuminen avaruudessa. LightSail-B laukaistaan huomattavasti korkeammalle radalle kuin LightSail-A.

LightSail-B -alus muodostaa Planetary Societyn LightSail-1-kokeen. Sen tarkoituksena on näyttää, että pienen koon aurinkopurjeet ovat käyttökelpoisia. Myöhemmin tehtävä LightSail-2 koe keskittyy aurinkopurjeen ohjauksen parantamiseen ja LightSail-3-lento puolestaan tähtää jo Lagrangen 1 -pisteen saavuttamiseen 1,5 miljoonan kilometrin päässä maapallosta.

Japanin IKAROS-aurinkopurje onnistui todistamaan aurinkopurjeperiaatteen toimivuuden jo 2010. Se demonstroi myös nestekidenäytön soveltuvuuden purjeen ohjailuun heijastuksen määrää säätämällä. Ensimmäistä käytännön tiedetoimintaa tekevää aurinkopurjetta käyttävää planeettaluotainta joudutaan kuitenkin vielä odottamaan todennäköisesti 5–10 vuotta.

Aiheesta lisää Planetary Society (englanniksi)