ESAn ja Venäjän yhteistyönä toteutettava ExoMars-ohjelma kärsii Venäjälle asetetuista pakotteista.

Rosalind Franklin -mönkijän erikoisuuksiin kuuluu sen porauslaitteisto, jolla pystytään kairaamaan näytteitä 1,7 metrin syvyydestä Marsin pinnan alta. Vielä joulukuussa mönkijän raportoitiin etenevän hyvin aikataulussaan syyskuulle suunniteltuun laukaisuun, mutta nyt tulevaisuus on hyvin epävarma.

Euroopan aloitteesta syntynyt ExoMars-ohjelma on kokenut monenlaisia käänteitä historiansa aikana.

Aluksi se oli tarkoitus toteuttaa ESAn ja Nasan yhteistyönä, mutta Nasa vetäytyi ohjelmasta vuonna 2012 James Webb -avaruusteleskoopin kasvaneiden kulujen aiheuttaman budjettivajeen vuoksi. ESA sai myöhemmin kumppanikseen Venäjän, jolla olisi päärooli laukaisu- ja laskeutumisteknologioissa kun taas ESA vastaisi pääosin kiertolaisluotaimesta ja mönkijästä. 

ExoMars-ohjelman kiertolaisluotain ja samalla mönkijän linkkiluotaimena toimiva TGO eli Trace Gas Orbiter laukaistiin maaliskuussa 2016 ja se saapui Marsin kiertoradalle lokakuussa 2016. Mukana ollut Schiaparelli-testilaskeutuja ei onnistunut laskeutumaan ehjänä Marsin pinnalle.

Mönkijä oli määrä laukaista matkaan alkujaan 2018, mutta sen toteutus myöhästyi seuraavaan laukaisuikkunaan eli vuoteen 2020. Sitten vuoden 2020 laukaisu myöhästyi teknisistä ja koronapandemiasta johtuvista syistä seuraavaan laukaisuikkunaan eli tälle vuodelle.

Seuraava mahdollisuus laukaisuun koittaa loppuvuodesta 2024.

Venäjälle asetetut talouspakotteet johtivat myös venäläisten vetäytymiseen Ranskan Guayanassa sijaitsevan Euroopan "avaruussatamasta" Kourousta. Miehittämättömiä Sojuz-raketteja on laukaistu Kourousta runsaasti viime vuosina.

Aiheesta lisää ESA (englanniksi)