Taiteilijan näkemys New Horizonsin lennosta Ultima Thule -asteroidin ohi. Kuva Nasa / JHUAPL / SwRI / Alex Parker

Kummallista – Ultima Thulen kirkkaus ei vaihtele

New Horizons -luotaimen ohilentokohde Ultima Thule on esittänyt tutkijoille ensimmäisen arvoituksen. Odotusten vastaisesti kohteen kirkkaudessa ei näy muutoksia.

Nasan New Horizons -alus pyyhältää uudenvuodenpäivänä noin kolmenkymmenen kilometrin läpimittaisen Kuiperin vyöhykkeen Ultima Thule -pienkappaleen ohi. Kyseessä on historiallinen lähikurkistus kaukaisimpaan aurinkokunnan kappaleeseen koskaan.

Viimeisen kolmen kuukauden aikana alus on ottanut kappaleesta satoja kuvia mitatakseen sen valokäyrää eli pyörimisestä aiheutuvia kirkkausvaihteluja.

Vaihteluja vaan ei havaittu.

"Se on todellakin arvoitus", sanoo Alan Stern Southwest Research Institutesta. "Miksi sillä on niin vähäpätöinen valokäyrä, ettemme edes pysty toteamaan sitä?"

New Horizonsin tiedetiimin jäsenillä on asiaan erilaisia ratkaisuehdotuksia.

"On mahdollista, että Ultiman kiertoakselin napa osoittaa luotaimeen", sanoo Marc Buie SwRI:stä. Selitys vaatii kuitenkin epätodennäköisen sattuman.

"Asteroidi saattaisi olla pölypilven peittämä", sanoo puolestaan Mark Showalter SETI-instituutista. Tämä estäisi valokäyrän näkymisen.

Pölypilven muodostumiseen tarvittaisiin kuitenkin Auringon lämpöä, jota Ultima Thulen etäisyydellä on liian vähän tarjolla.

"Vieläkin eriskummallisempi skenaario on sellainen, missä Ultima on useiden pienten pyörivien kuiden ympäröimä", sanoo Anne Verbiscer Virginian yliopistosta. Kuiden valokäyrien sekamelska saattaisi näyttää siltä, ettei Ultimalla ole havaittavia kirkkausvaihteluja.

Tai ehkä kyse on jostakin, mitä tiimi ei ole edes ajatellut, sanoo Stern. Ohilennon jälkeen vastauksen pitäisi olla tiedossa.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)

Pysyvä linkki
Samankaltaisia uutisia
Ladataan...
Uusin numero
Uutisarkisto