Jos kiinnostuksen kohteenasi ovat kaksoistähdet, planeetat ja Kuu, niin 100 mm:n tai 120 mm:n akromaattinen linssiputki on niiden katselussa parhaimmillaan. Refarktorilla on kiva katsella myös maanpäällisiä kohteita. (Kulmapeilin avulla kuva ei ole ylösalaisin - tosin vasen ja oikea ovat väärinpäin.) Saattaa kuulostaa oudolta, mutta mielestäni nimenomaan Jupiterin, Marsin ja Saturnuksen havaitsemisen taitoa pitää harjoitella ja havaintopäiväkirjan pitäminen - ehkä vielä piirroskuvin höystettynä - tuo ikään kuin ryhtiä harrastukseen. Päiväkirjasta on myös yllättävän paljon iloa jälkeen päin. Tosin onhan sinun 150 mm:n f/8 reflektorisi mielestäni kelvollinen yleisputki eikä ole varmaa, näkyvätkö kyseiset kohteet mainitun kokoisilla linssiputkilla paljonkaan paremmin. Marsin ja Saturnuksen kunnolliseen havainnointiin tarvitset mielestäni vähintään 130-kertaisen suurennuksen antavan okulaarin, kun taas Jupiteriin riittää jo hieman alle 100-kertainen suurennus. (Jupiterin pinnan kontrasti on aika vähäinen ja liian iso suurennus pilaa senkin vähän.) Refraktoreissa ei ole oikeastaan lainkaan kollimaatio-ongelmia, joten ne ovat siinä mielessä huolettomia. Jos päädyt hankkimaan linssiputken, niin ekvatoriaalinen jalusta ei ole välttämätön, koska et aio kuvata. Pitää myös muistaa, että 10 cm:n kaukoputkea on huomattavasti helpompi siirrellä kuin 12 cm:n kaukoputkea. Tässä mielessä tähtikiikarit ovat tietysti yliveto.
