Tähtien kutistaminen kuvankäsittelyssä

[J-P]

Mikä on tähtienkutistamiskikkasi noi niinkuin karkeella tasolla (deconvolution, minimum jne.)?

Hei Petri,

Käytän kuviin yleensä mietoa deconvolutiota "CCDSharp" ilmaisohjelmalla, n. 30 iteraatiota. Tähtiin lisään deconvolutoidun kuvan yleensä 100-75% painotuksella, sumuun n. 50% ja taustataivaaseen 0%.  En käytä muita tähtien kutistamistekniikoita. (Mitä nyt joskus poistan ne kokonaan...)

Aktiivisen optiikan, SXV-AO, avulla seurantavirheitä ei ole ja lisäksi se hiukan auttaa seeingin suhteen, ei paljon tosin. Suurin syy pieniin tähtiin on kuitenkin kapeakaistafekniikalla, H-a filtterin lävitse pääsee aika vähän tähtien laajakaistaista valoa.

Kolmas tärkeä tähtien kokoon vaikuttava tekijä on fokusoinnin tarkkus ja ennen kaikkea sen ylläpitäminen pitkien kuvaussessioiden aikana. TCF-s fokuseri on lämpölaajenemisen kompensointiin kykenevä vekotin, olen huolella mitannut Meaden lämpölaajenemismäärän. Yllättävän rajusti alumiinitötterö muuttaa pituuttaan, f5 kuvatessa puolen asteen muutos tekkee kuvasta pehmeän.

CCD-kenno ei anna anteeksiu pientäkään fokusointivirhettä! Jos kriittisessä fokuksessa teoreettinen pistemäinen kohde valaisee tasan yhden pikselin, niin jo aavistuksellinen poikkeama fokusalueelta aiheuttaa sen, että valo jakautuu 9 pikselille!!! Kuvan tarkkuus siis käytännössä romahtaa, jos fokus poikkeaa edes hiukan optimista.

[J-P]

Edelliseen voisi vielä lisätä, että kuvankäsittelyllä on myös suuri merkitys. Pidän kokoajan tarkasti huolen, ettei kirkkan pään leikkautumista pääse tapahtumaan tähdissä.
Tähdet vaikuttavat mielyttävän pieniltä, kun niiden valo jakautuu tasaisesti himmeten keskipisteen ympärille, kuten pitääkin. Jos tähtien sävyt leikkaantuvat, vaikuttavat ne "kovilta" ja näyttävät isoilta. Myös mahdolliset tähtien värit leikkautuvat poi, mikäli tähden kohdalla on valkea reikä...