Linssiputkiguidaus vs OAG vaiko kausi ilman guidausta

[naavis]

Tähdet ovat pistemäisiä kohteita, ja niiden näkymiseen vaikuttaa pääasiassa apertuuri, ei niinkään valovoima.

[Tane]

 Ihan totta että apertuuri ratkaisee, huomaa kyllä jo 12 tuumaisellakin...
Onhan se DMK 618 aika herkkä sentään mutta käytän sitä newtonin kanssa myös käytännön syistä. Linssiputkeni on 160/1280 ja siinä OAG vaikeampi käsiteltävä pitkässä vipuvarressa. Ehkä tuollakin ne seurantatähdet löytyy, en kiellä asiaa, hän tietää joka kokeilee.
Olen mennä vuosina laittanut OAG:n ja Qhy-5 kameran toki f/10 putkeen, siihen samaiseen Santeliin...Sillä yhdistelmällä intoni tyrehtyi ja jatkoin etsinputkella aina tähän saakka. Mutta ehkä nyt DMK ja 618 kennoineen riittäisi? Meikäläiselle Suomen havaintokausi parinekymmenine kunnollisine öineen on vaan liian lyhyt ainaiseen säätämiseen...
Ehkä tämä Celestronin OAG on suunniteltu heidän SC-putkiensa tarpeisiin, mutta kovin pieneltä sen prisma vaikuttaa. Tuntuu kuin Teleskop-Servicen tarjoamissa muissa merkeissä useimmassakin olisi suurempi. Vai näyttääkö ruoho taas aidan tuolla puolen vihreämmälle?

[Timpe]

Tarkoitat Celestronilla varmaan tätä mallia OAG:tä? http://www.telescopes.com/telescope-accessories/photographic/celestronradialguider.cfm
Itselläni on nyt käytössä TS:n tuunattu TSOAG27 versio tuosta Celestron Radian Guiderista ja siinä on samankokoinen (n.10x5 mm) prisma kuin mm. TS:n lyhyessä TSOAG9T2 mallissa. Käytännössä valon kulkuaukko on noissa vielä noin milliä tuota kapeampi, kun sen soikean muodon ottaa huomioon. Tämän takia prisman asennolla on merkitystä ja sen olisi oltava oikeassa kohdassa (=työnnyttävä riittävän syvälle, muttei liian syvälle putkeen) ja oltava oikeassa suuntauksessa (=osoitettava peilien kautta edelleen putkesta ulos taivaalle). Lisäksi olen havainnut hyväksi sijoittaa OAG:n mahdollisimman lähelle kameran kennoa (itselläni 54mm kennosta, josta 35mm jää CCD-kamerarungon sisään). Näillä guiderin sijoitussäädöillä ja herkällä seurantakameralla (kuten SX Lodestar) OAG-guidaus on onnistunut ongelmitta viimeiset pari-kolme vuotta eri tyyppisillä kuvausputkilla

(Voin liittää tähän keskusteluun Lodestar seurantakameran kuvan TSOAG27:n kautta kuvattuna, kun saan seuraavan kerran putkeni ulos kuvaamaan.)

[JuhaK]

Omalla kohdallani on käynyt muutaman kerran ettei 14 tuumasella, TSOAG9:llä ja SBIGin Remote guide headilla ole löytynyt sopivia ohjaustähtiä vain suuntaamalla putki haluttuun paikkaan. Guidaus tällä kombinaatiolla onnistuu <10sek valotuksilla helposti vielä mag10 tähdillä mutta kun tuo kuva-ala on niin lohduttoman pieni (<10arcmin) 1700mm polttovälillä...

Yhtään kohdetta ei ole jäänyt kuvaamatta, mutta vaatii hieman enemmän suunnittelua ja sommittelusta voi joutua hieman tinkimään. Homma helpottuu ainakin siten että karttaohjelmassa (thesky, c2c, c2a...) säätää kuvauskennon ja OAG:n FOV-osoittimet kohdilleen toisiinsa nähden. Sitten on helppo valita putkelle sopiva suuntaus jotta ohjaustähti on varmasti saatavilla. Ja vielä jos systeemi sallii kameroiden pyörittämisen niin ohjaustähtiä löytyy vielä huomattavasti helpommin.

[Tane]

 Kiitos kommenteista ja neuvoista...katsotaan ja toteutetaan ajanmittaan. Nyt sentään näyttäisi olevan isoin askel meikäläisen harrastuksessa tämä OAG:n käytön omaksuminen. Voi alkaa luottaa mitä sieltä aina kuvasta näkyy...
Toistaiseksi Celestronin OAG ja DMK 21 tuntuisi riittävät hyvin 12" newtonille.

[JuhaK]

Kuten Timpe tuossa aiemmin kirjoittikin pitää myös prisman säädöt olla kunnossa. Mutta homman kun saa toimimaan ei taipumisista tarvitse olla huolissaan ja homma on aika simppeliä.

Itse en enää OAG:tä pois vaihda (paitsi välillä ehkä stl:n guidauskennolle...)

[Timpe]

Tässä lupaamani kuvat SX Lodestar seurantakameralla (liitteenä). Ensin pari ruutua Linnunradan tienoilta Kefeuksesta ja sitten pari ruutua Pegasuksesta Einsteinin ristin tienoilta. Jälkimmäisissä jouduin pidentämään valotusaikaa sekunnista pariin sekuntiin ja käyttämään myös TSOAG27:n prisman kallistusäätöä, jotta tarvittavan kirkas seurantatähti löytyi. Guidasin sitten lopulta 1,5s valotuksilla 15 minuutin valotusaikoja pääkameralla. Kaikki seurantakameran kuvat ovat 2x2 binnauksella, koska 1x1 bin kuva on lomiteltua Lodestarissa.

[Tane]

 Aika paljon voin perua edellisiä sanomisiani ettei muka OAG:n teho riittäisi pienemmillekkin  apertuureille...Parempi perua myöhään kuin ei milloinkaan. 160 millinen linssi on jo sen kokoinen että seurantatähdet ei todellakaan lopu. Mutta hieman on siis tehtävä valmisteluja , viilauksiakin eikä tökätä OAG:tä ihan sillään focuseriin. Helpompaahan tuo on kuin peiliputkella, ei ole apupeilin peitto-ongelman välttämistä. Ensin jo laserin laittamalla OAG:hen kameran paikalle löytyy pääobjektiivin keskus. Sen jälkeen tein kokeen ilman laseria; Päivänvalossa pistin objektiivin eteen pahvin jossa keskellä viiden sentin aukko. DMK-21 kameran eteen vielä tukos jossa ehkä millin aukko keskellä...Kamera päälle ja PHD ikkuna näkyviin. Siinä tulee se pienennetty objektiivin aukko mukavasti esiin ja OAG:tä liikuttelemalla sekä sen prismaa säätämällä saa keskitettyä että pysyy kuvassa kokoajan. Näitä keinojahan on, jokaisella ehkä oma variaationsa. Tuo ainakin toimi kuten pimeän tullen sai todeta.
Laitoin vielä OAG:hen 1,25" 0,5x lyhentäjän että guidauspolttoväliksi sai nyt 640 milliä. Seurantatähtien määrä ja saatavuus parani huomattavasti. Se että toimiiko tuo lyhentäjän kanssa guidaus käytännönkuvauksessa jäi odottamaan seuraavaa selkeää...
Minun aiempi penseys OAG guidaukseen juontuu ilmeisesti siitä kun joskus aloitellessani yleensäkkin kuvaustouhuja käytin apuna väri Qhy 5:tä. Seurantakameralta sentään edellytetään jotain kun on niinkin pienestä prismasta kyse.

[Timpe]

Kyllähän se OAG vaatii aina hiukan perehtymistä, kuten Tane tuossa kertoo. Mutta tuon alkusäätelyn jälkeen homma toimii yleensä hyvin suurella toimintavarmuudella ja ongelmitta.
Liitteenä tulee nyt vielä SX Lodestarin näkymä Ilvekseen tavallisen 50mm etsinguiderin läpi (tuli jokunen tähti lisää valittavaksi ).

[Tane]

 Tällä vanhalla Meaden jalustalla etsinputki- (so. linssiputki) ja OAG-guidauksessa on se ero että kun ensinmainitulla kalibroinnin päätteeksi PHD:n ristikko napsahtaa seurantatähden keskelle ja pysyy alusta alkaen kohdallaan niin OAG:llä tähti vaeltelee yleensä melkein aina minuutin kaksi laatikon jompaan kumpaan reunaan ennenkuin asettuu lopulta keskelle. Se ei sinällään häiritse, guidaus on tasaista toki tuon alun haparoinnin jälkeen. Onkohan joku huomannut saman vai lieneekö syy jalustan välityksissä, ehkä heihohkossa laadussa? Myös käytän vain sekunnin valotuksia guidauksessa kun DMK alkaa pitemmillä pätkimään...

[Timpe]

Itselläni MaxIm DL:n autoguidauksessa tähti lukittuu OAG:n läpi noin 3-5 sekunnissa ja guiderikäppyrät alkavat tämän jälkeen "piirtää viivaa" GSO RCT:llä kuvatessa. Isolla 12" Newtonilla meno oli paljon levottomampaa ja käppyrät seilasivat pahimmillaan 2" suuntaan tai toiseen OAG-guidauksessa. Liitteenä kuvat molemmista tapauksista (PHD:n käppyräkuva on myös Newtonista). Jalusta on sama kummassakin tapauksessa ja sen napasuuntaus ei ole koskaan ollut ihan täydellinen vaikka tolpan nokassa onkin (merkitsin GSO:n guide-käppyrään kameran kuvan latausajan, jolloin kuvausläppäri on täysin jumissa 10...23s ajan USB-portin kuormituksen takia  ).
-> Veikkaisin siis alkuhaparoinnin syyksi jalustan klappeja ja backslash-löysien pois kelaamista, kunnes guidaus asettuu tönimään jalustaa vakiintuneesti vain yhteen suuntaan deklinaatiosäädössä.

[Tane]

 Parhaiten guidattava putki on ollut tietysti SW-80. Ihmettelen miten 160/ 1280 linssiputki on vaikeampi kuin 300/ 1130 newton. Jopa 300/ 1500 newton oli tuulettomissa otollisissa oloissa helpompi ja vakaampi vaikka painoi 25 kiloa, kaksi kertaa sen linssiputken verran...Mutta tuntemattomat ovat guidaajan tiet eikä ihmeet lopu. Lohtu sentään että isommalla apertuurilla saa helpommin tulosta.  Pitkän linssiputken focuser on niin kaukana jalustan akseleista että vipu tietää ongelmia... Jotain sellaista ounaksun.

[Kaizu]

Pienemmällä apertuurilla guidauskameran valotusaika jää pidemmäksi ja sitä kaurtta korjauksia tulee harvemmin. Joskus tämä on hyvä ja joskus huonompi asia. Kokeilin kerran huonolla seeingillä käyttää Vegaa ohjaustähtenä. Meno oli varsin villiä kun Losmandy koetti matkia adaptiivista optiikkaa.

Kaizu

[Tane]

Tällä vanhalla Meaden jalustalla etsinputki- (so. linssiputki) ja OAG-guidauksessa on se ero että kun ensinmainitulla kalibroinnin päätteeksi PHD:n ristikko napsahtaa seurantatähden keskelle ja pysyy alusta alkaen kohdallaan niin OAG:llä tähti vaeltelee yleensä melkein aina minuutin kaksi laatikon jompaan kumpaan reunaan ennenkuin asettuu lopulta keskelle. Se ei sinällään häiritse, guidaus on tasaista toki tuon alun haparoinnin jälkeen. Onkohan joku huomannut saman vai lieneekö syy jalustan välityksissä, ehkä heihohkossa laadussa? Myös käytän vain sekunnin valotuksia guidauksessa kun DMK alkaa pitemmillä pätkimään...

Tuolle ongelmalle riitti tarkempi jalustan suuntaus. Havainnollistan sanomalla että kun kolmijan korkeus on 60 senttiä niin puolisenttiä alapäästä mitattuna siirsin pohjois-etelä suuntaa. Ei etsinputkiguidauksessa noin mitätön häirinnyt mutta OAG:llä kyllä...Pitempi polttoväli ja DMK 21:n pieni kennoko olisi syy? No nyt asettuu guidaus paikalleen heti. Olen herkästi syyttämässä jalustaa..Se tekee vain sitä miten on asennettu. Useamman sekunnin valotus guidauksessakin näyttää onnistuvan. Olisi taas käyttöä jopa Qhy-5 tyypin kameralle. Hyvä harrastus kun kumminkin löytyy lopulta ratkaisut.