Hei,
Listatkaapas hyvät ja huonot puolet guidauksesta eri tyyleillä.
OAG vienee hieman valotehosta ja kuvattavan kohteen läheltä ei välttämättä löydy sopivaa guidaustähteä. Putkiguidauksella taas saa valittua paremmin tähden kun voi vaihtaa kulmaa. OAG on kevyempi mutta ajattelin laittaa guidausputken kiinni vastapainotankoon jolloin se ei ylitä maksimi kuormaa. Kuulostaako tämä järkevältä ja lisätkää ideoita jos ja kun niitä löytyy.
Heippa,
Hyvät puolet on että kuvatessa tähdet ovat kohdillaan riippumatta kumpaa tapaa käyttää, huonot puolet ovat käyttäjästä kiinni jotka eivät viitsi osaa lukea aikaisempia viestiketjuja kyseisestä aiheesta, josta monikin harrastaja on tehnyt erittäin hyvää tutkimustyötä ja raportoineet kokemuksiaan muidenkin tutkittavaksi.
Yhteenvetona toteaisin, että kannattaa lukea foorumin kirjoituksia oikein ajatuksen kanssa jos vaikka lamppu sattuisi syttymään jokun hyvän idean kohdalla, että tämähän sopiikin minun systeemiin kuin lamppu oikeille kierteille.
Terveisin Antti
Hahaa, taas tarjoutui tilaisuus ylistää maailmankaikkeuden parasta autoguidausmenetelmää :wink: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=6220.0
Olen lukenut noin 12 tuntia foorumia huussista ajatellen kahlaten jopa vuosia vanhoja viestejä. Hyvää aineistoa olen saanut, mutta ihmisillä on tapana pitää sitä omaa järjestelmää maailman parhaana joten teksti on hieman värittynyttä. Haluaisin siis kommentteja niiltä jotka ovat käyttäneet molempia järjestelmiä ja mielipidettä siihen että kannattaisiko sittenkin kokeilla kausi ilman seurantaa tuolla CG5-GT jalustalla.
Sori vaan jos innostukseni ärsyttää sillä varustelukierre iski ja innostus tähtikuvaamiseen on kova parin kauden visuaalihavainnoinnin jälkeen.
Lainaus käyttäjältä: Jarkko.A - 19.10.2010, 16:16:15
Olen lukenut noin 12 tuntia foorumia huussista ajatellen kahlaten jopa vuosia vanhoja viestejä. Hyvää aineistoa olen saanut, mutta ihmisillä on tapana pitää sitä omaa järjestelmää maailman parhaana joten teksti on hieman värittynyttä. Haluaisin siis kommentteja niiltä jotka ovat käyttäneet molempia järjestelmiä ja mielipidettä siihen että kannattaisiko sittenkin kokeilla kausi ilman seurantaa tuolla CG5-GT jalustalla.
Sori vaan jos innostukseni ärsyttää sillä varustelukierre iski ja innostus tähtikuvaamiseen on kova parin kauden visuaalihavainnoinnin jälkeen.
Mitä nyt olen ymmärtänyt, en keksi oikein mitään pahaa sanottavaa tuosta Laurin KWIQ-virityksestä. Etsin on kevyt ja seurantatarkkuus riittävä pitkillekin polttoväleille. Ja taatusti halvempi kuin erillinen guidausputki. OAG on tietysti varteenotettava vaihtoehto, mutta seurantatähden löytäminen OAG:lla on kymmenen kertaa työläämpää kuin KWIQillä.
Jos haluaa aloitella kuvausta niin toki helpoin tapa on tehdä se ilman autoguidevirityksiä.
Sitten on vaaan tyytyminen melko lyhyisiin valotusaikoihin (paitsi jos käyttää lyhyehköä kameraoptiikkaa putken reppuselässä).
Lainaus käyttäjältä: Jarkko.A - 19.10.2010, 16:16:15
Hyvää aineistoa olen saanut, mutta ihmisillä on tapana pitää sitä omaa järjestelmää maailman parhaana joten teksti on hieman värittynyttä. Haluaisin siis kommentteja niiltä jotka ovat käyttäneet molempia järjestelmiä ja mielipidettä siihen että kannattaisiko sittenkin kokeilla kausi ilman seurantaa tuolla CG5-GT jalustalla.
En pidä omaa LVI SmartGuider + linssiputkisysteemiäni mitenkään parhaana, vaan sekin on enemmänkin välttämätön paha (riesa muun kaluston rinnalla), kun käyttämäni jalustan seurantatarkkuus ei riitä 1500mm polttovälille ja 25 kg kuvaus-Newton hyötykuormalleni :undecided: Ongelmista olen kirjoitellut enemmän kuin tarpeeksi tänne foorumille (varmaankin mitta täynnä jo joillakin ;), mutten ole parempaakaan seurantasysteemiä saanut kehiteltyä omaan käyttööni (harvalla on edes molemmista guide-systeemeistä kokemuksia runsain mitoin.)
Oman OAG:ni viimeiset puuttuvat osat ovat nyt lähteneet TS:ltä, joten pääsen taistelemaan sitä käyttökuntoon loppuvuoden aikana. Parempaa vertailua näiden kahden seurantasysteemien eroista saat sitten kevääseen mennessä, JOS saan tuon OAG:n pelittämään haluamallani tarkkuudella ja varmuudella. Aikaa parempaa odotellessa voin vain sanoa, että paras guidaus on edelleenkin se AP1200 tai AP 3600 jalusta, jolla kookaskin putki pysyy kontrollissa niin hyvin, että pääsee tuunaamaan itse kuvausputken ongelmia (eikä niiden korjaamiseen käytettyä guidaussysteemiä...) :grin:
Lainaus käyttäjältä: Jarkko.A - 19.10.2010, 16:16:15
Hyvää aineistoa olen saanut, mutta ihmisillä on tapana pitää sitä omaa järjestelmää maailman parhaana joten teksti on hieman värittynyttä. Haluaisin siis kommentteja niiltä jotka ovat käyttäneet molempia järjestelmiä ja mielipidettä siihen että kannattaisiko sittenkin kokeilla kausi ilman seurantaa tuolla CG5-GT jalustalla.
No syy miksi pidän tuota kwiqqiä parhaana on että olen kantapään kautta kokeillut lähes kaikki muut guidausratkaisut. No, avataan sitten kokemuksia vähän. On tullut kokeiltua jos jonkinlaista guidaustyyliä. Tässä käyttämäni guidaushärvelit kokeilujärjestyksessä ja hieman kommentteja niistä. Kaikissa kamerana QHY5.
(http://www.ursa.fi/~lkangas/kalusto/kaivopuisto/jalusta.jpg)
* 135/2000mm satavuotias akromaatti (Mertz) guidausputkena, C8 kuvausputkena. Jalusta Mathis MI-750G. Kytkentä ST4-kaapelilla kamerasta suoraan jalustaan.Aloitin guidausleikkimiset tällä. QHY5:n 1/2" kennolla (muissa kameroissa samankokoinen tai jopa pienempi) tähden sattuminen kuvakenttään on ihan arpapeliä. Jos sattui, niin se oli ihan törkeän himmeä. Joskus joutui tekemään ikäviä kompromisseja rajauksen suhteen jotta sai seurantatähden kenttään.
Toimi kuitenkin mallikkaasti ja vasta 20 minuutin valotuksissa alkoi näkyä pientä valumista, joka sitten H-alphaa tosissaan kuvatessa paljastui kohinaisella järkkärillä aika pahaksi ongelmaksi. Tämä johtui putkien ripustuksista. Ripustukset ovat jämäkimmät mitkä olen nähnyt, mutta silti riittämättömät pitämään kaksimetrisen röörin samassa suunnassa lyhyen celikan kanssa tuntikausia. Suurin syy luotettavalle toiminnalle on Mathisin jalusta, joka maksaa parikyt tonnia.
(http://www.ursa.fi/~lkangas/kalusto/jalustat_3_6.jpg)
* 80/600mm linssiputki (SW 80ED) guidausputkena, reppuselässä kuvausputkena erilaisia Canonin teleobiskoja, esim. 300/4 L IS. Jalusta EQ6. Kytkentä ST4-kaapelilla kamerasta suoraan jalustaan. (kuvassa oikealla)Sain Antti Kuosmaselta lainaan jalustan ja Kirkkonummen Komeetalta käyttöön linssiputken. Hetken pähkäilyn jälkeen saatavilla olevista osista syntyi reppuselkäviritys järkkärille. Ripustus oli kolmen ruuvin putkipannoilla niin, että kummallakin puolella putkea oli lohenpyrstökisko. Obiskan jalustapantaan sitten baaderin satula ylösalaisin jolla kiinni kiskoon.
2000mm polttoväliin tottuneena guidaustähtien suuri määrä oli yhtä juhlaa. Kentässähän oli niitä kymmenen kerrallaan, kun osoitti linnunradan suuntaan. Aloin ihmetellä miksi kukaan oikein haluaisi säädettävät putkipannat guidausputkelle (noitakin pystyi säätämään jotenkin).
Vielä ihmisvoimin ilman nosturia siirrettävissä oleva EQ6 (verrattuna mathikseen) vaikutti mukavan kompaktilta ratkaisulta ja lyhyillä kuvauspolttoväleilläni guidaus pelitti oikein mukavasti. Systeemi toimi niin hyvin että sain venytettyä valotusprojekteja tuntikausien mittaisiksi, jolloin taipuma alkoi paljastua. 20 minuutin valotukset eivät tälläkään tuota ihan pistemäisiä tähtiä.
(http://www.ursa.fi/~lkangas/kalusto/kaivopuisto/piuhat.jpg)
(http://www.ursa.fi/~lkangas/kalusto/oag_label.jpg)
* Celestron Radial Guider (=OAG) C8:ssa, kuvauskamera vaihtui tässä välissä järkkäristä CCD:hen. Kytkentä ASCOM-ajurilla tietokoneen sarjaportista jalustalle.Hankin OAG:n kaivopuiston tornilla kuvaamista varten, vaikka tarkoitus olikin siirtää toimintaa mobiilimman laitteiston kanssa pimeämmän taivaan alle. OAG:n virittelyä ei tosiaankaan voi tehdä löysin rantein vaan ihan ajan ja ajatuksen kanssa.
Vaihdoin Celestronin OAGiin okulaariholkin tilalle säädettävän ja lukittavan T-loiton jottei QHY:tä aina tarvitsisi tarkentaa holkkia liu'uttelemalla. Tarkennukseen meni pari kolme yötä. Epäfokus tekee tähdistä mystisiä kahdentuneita suorakaiteita. Mittasin näinä öinä myös OAG:n kuvakentän ja sen etäisyyden varsinaisesta kuvauskentästä.
Näiden tietojen perusteella guidaustähtien valinta etukäteen helpottuu, kun voi piirtää tähtikarttaan sopivat ympyrät ja arvioida tarvittavaa peilin kulmaa. Linnunradan kohteita kuvatessa tähden löytyminen ei ole ongelma, mutta keväällä esim. Leijonan ja Neitsyen suunnan galakseja kuvatessa pitää ihan tosissaan haravoida tähtikartalla että löytää sopivan asennon jossa kamera näkee kohteen ja guideri tähden. Mielestäni ihan toivoton operaatio kentällä, mutta jotkut siihenkin pystyy. Lisäksi aina meridiaaniflipin jälkeen koko hoito piti kääntää toisin päin, koska peilin kulman säätö ei riitä 180 asteen käännökseen.
OAG:lla guidauspolttoväli on sama kuin lyhennetyn celikan kuvauspolttoväli eli ~1300 milliä. Se saa seeingin vaikutuksen näkymään guidauksessa selvästi ja guidausasetusten kanssa on oltava erityisen huolellinen. Seurantatarkkuuden puolesta erinomainen ratkaisu, koska enää ei vaikuta taipuma eikä edes antiikkisen C8:n huljuva pääpeili. Tuloksena oli niin hyvää seurantaa että alkoi tulla vielä vähäpätöisempiä ongelmia jatkuvasti eteen. Teettää kuitenkin aika paljon työtä.
Edit: Tuosta valotehosta: En ole havainnut että OAG:n kuva olisi jotenkin erityisen himmeä, lähinnä ongelma on ettei kohteen läheltä löydy helposti välttämättä edes himmeitä tähtiä. Valotehoa kyllä syö mm. se, mitä kauemmaksi guiderin laittaa OAG:n prismasta.
(http://www.ursa.fi/~lkangas/kalusto/heq5/h4.jpg)
(ei ollut kuvaa jossa QHY5 olisi startravelissa, kuvassa olen jo siirtynyt osittain kwiqiin)
* 80/400 linssiputki (SW Startravel), kuvausputkena teleobiskoja + CCD. Jalusta HEQ5. Kytkentä ASCOM-ajurilla tietokoneen sarjaportista jalustalle.En viitsinyt enää lainailla jatkuvasti muiden jalustoja ja ostin mobiilikäyttöön oman HEQ5:n.
Ostin satasella halvan akromaatin joka on varmaan käytetyimpiä guidausputkia kautta aikojen. Tarjolla monilta valmistajilta. Kokemukset samanlaisia kuin 80ED:llä, paitsi että putki on mekaanisesti aika hanurista. Fokkari huljuu miten sattuu ja huononsin tilannetta entisestään käyttämällä loittoputkina jotain linssittömiä barloweita, kun ei muuten riittänyt tarkennusvara niin pitkälle. Lisäksi käytin duo-mounttia joka on myös altis taipumille tällä keskikokoisella guidausputkella.
(http://www.ursa.fi/~lkangas/kalusto/eq6/eq6_3.jpg)
* KWIQ-guider (50/175mm etsinputki), muuten sama kuin edellä. Jalustana myös mm. EQ6.Lueskelin kokemuksia etsimellä guidaamisesta tältä foorumilta ja muualta ja tein vähän laskelmia. PHD ja muut fiksut guidaussoftat (joihin ei voi lukea esim. LVI-guiderissa pyörivää softaa) laskevat tähden kuvan keskipisteen paikan leikiten paljon tarkemmin kuin 1/10 pikselin tarkkuudella jos kohina on alhainen. Melko reippaallakin kohinalla tarkkuus on 1/5 pikseliä, joka tuolla etsimellä ja QHY5:n mittakaavalla vastaa yhtä kaarisekuntia taivaalla. Miksi ihmeessä käyttäisin yhtään pidempää guidausputkea?
Nyt tulee täysin pyöreitä tähtiä jopa puolen tunnin valotusajalla (kokeilin vain kerran) kun kuvauspolttoväli on 300mm. Tällä hetkellä käytössä on reilu 600mm jolla ei taipumaa ole vielä näkynyt. Härveli ei paina montaa sataa grammaa ja on tiukasti jämäköillä puupannoilla pultattu kiinni kiskoon, joten taipumalle ei jää edes paljon mahdollisuutta.
Eli jokusen tunnin taivaan alla guidaamassa viettäneenä voisin neuvoa että kokeile nyt ensin kuvata ilman guidaamista niin selviää omat ja kaluston rajat ja mieti sitten mitä kohtaa pitää lähteä parantamaan. Jos päädyt siihen että kuvat paranee valotusaikaa pidentämällä, niin tee etsinguideri.
No tulipahan naputeltua, toivottavasti tekstistä on jollekin hyötyä. Kysyttävää? :smiley:
Wau ja tattis, Lauri! Olipa kattava selvitys aiheeseen ja varmasti hyödyksi monille :cheesy:
PS. Et sattuisi olemaan riittävän pätevä ja runsaasti vapaa-aikaa omaava kaveri tekemään "reverse-engineeringiä" tuolle LVI:n ohjelmistolle? Jos joku tekisi sille uuden ohjelman, niin tarvetta tulisi varmaan maailmanlaajuisesti... :grin:
Hyvä selvitys Laurilta eri guidausvaihtoehdoista. Oman jalustan(cg5-gt) guidausyritykset syksyllä 2009 jäivät yrityksiksi tuskastuttuani tappelemaan yhteyden muodostuksen kanssa. http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=4572.15 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=4572.15)
Omaa tyhmyyttä todennäköisesti..Tänä syksynä olen nyt opetellut kuvausta jalustalla ilman guidausta, ja sopii ainakin tällä hetkellä minulle. Tyvestä puuhun sano.. Omalla kohdalla tietokoneen liittäminen mukaan jalustaan on vielä se kynnys minkä yli en ole päässyt.
Voisiko joku kehittää Laurin laitteiston tyyppisen plug and play guiderin jossa on mukana valmiissa paketissa pikkuputki tarvittavat ohjelmat ja joka on suoraan yhteydessä jalustaan ilman tietokonevirityksiä ja kaapelinippuja. Siis sellaisen joka älyää itse etsiä riittävän kirkkaan tähden näkökentästä ja ilmoittaa vihreällä ledillä että anna palaa, valmista on.
Vai onko sellaisia paketteja jo tarjolla.. LVI:n tiedän ja Celestronillakin on kilpaileva malli, mutta ei taida olla vielä samalla viivalla tuon Laurin esimerkin kameran ja etsinputken tarjoaman paketin kanssa.
Kiitoksia vastauksista! Taidan kallistua tuon KWIG -järjestelmän puoleen kun hintakin on vain 300€ plus tullit ja postitus.
Ensin lyhyt tilannekatsaus nykytilanteesta niille, jotka eivät ole seuranneet omaa kamppailuani 300/1500mm Newtonin seurannan järjestämiseksi:
* seurannankorjauksessa on pitkään toiminut 100/900mm linssiputki + LVI SmartGuider -yhdistelmä, jolla olen saanut kuvattua hyvällä 90-95 % saannolla noin 1...3 minuutin valotuksia deep sky -kohteista. Tämä on sinällään toimiva seurannan korjaussysteemi 300/1500mm Newtonille, mutta rajat tulevat vastaan noin 2-4 minuutin valotuksissa, missä erilaiset taipumat yms. tekevät hallaa kokonaisseurantatarkkuudelle. Siispä on tarvetta parantaa systeemiä jollakin tavalla (tämä lienee ikuista :wink:).
* ostin tämän seurantaputken rinnalla kokeeksi OAG-ohjaimen ja tein tarpeelliset muutokset Newton-putkeeni sen käytön mahdollistamiseksi.
* 180/1800mm Maksutovin hankinnan myötä nykyinen rinnakkaissatula-systeemi (kuvausputki vs. seurantaputki) tuli liian ahtaaksi käyttää, joten poistin tämä ratkaisun kokonaan jalustan päältä.
Nyt päästään itse asiaan, sillä katseltuani aikani 300/1500mm Newtonia ja 180/1800mm Maksutovia tolppajalustallani on pakko todeta, että tämä "yhden putken" systeemi olisi paljon fiksumpi ratkaisu monessakin suhteessa. Esim. jalustan kantavuutta ei koeteltaisi lainkaan niin paljon kuin kaksoissatula-ratkaisussa ja kookkaan Newton-putken taipumat hoituisivat siinä samassa. Mutta, mutta... tämä yhden putken konsepti vaatisi hyvin toimivan Off-Axis ohjaimen seurannankorjauksen järjestämiseksi. Ja lopputuloksen tulisi olla parempi toimintavarmuudeltaan ja tarkkuudeltaan kuin tuo nykyinen seurantaputkisysteemini on ollut LVI SmartGuiderin kera, jotta tähän kannattaisi ryhtyä!
Tämän hetken kokemuksien perusteella näyttää vahvasti siltä, ettei tätä systeemiä kannata rakantaa LVI SmartGuiderin CCD-kamaran varaan, vaan tilalle olisi saatava jokin pätevämpi kamera ja sen jatkoksi "läppäri lumihankeen"... :grin: Nykyistä pätevämpää seurantakameraa olen kaavaillut tästä tyypistä: (Starlight Express Lodestar)
http://www.osdv.de/shop-neu/CCD-Cameras/Starlight-XPress-Cameras/SL-CCD-Accessory/Starlight-XPress-Lodestar.html (http://www.osdv.de/shop-neu/CCD-Cameras/Starlight-XPress-Cameras/SL-CCD-Accessory/Starlight-XPress-Lodestar.html)
Tämä lienee riittävän herkkä kamera, jotta myös OAG-portista löytyy satavarmasti seurantatähtiä guideriohjelmistolle, vai kuinka?
Läppäriksi raahasin töistä vanhan kehäraakin, joka on pyörinyt siellä hyllyssä pölyyntymässä kolmisen vuotta. (933 MHz, 384 MB, 30 GB, 12"/1024x768, WinXP, 1.3 kg, mihin olen valmistautunut vaihtamaan kiintolevyn levyrikon niin sattuessa.) Craig Starkin PHD Guiding taitaa olla sopiva ohjelmisto läppäriin, mitä se jaksaisi vielä ongelmitta pyörittää tuolla prossuteholla ja muistimäärällä (riisun koneen Windows XP:stä kaiken tarpeettoman pois ennen asennuksia). SX Lodestar löytyy lisäksi tuettujen kameroiden listalta PHD:n sivuilta, joten tässä suhteessa asia lienee kunnossa.
Tähän loppuivat omat ajatukseni ja ajattelin kysyä viisaammilta, mitä muuta roipetta tarvitsen pihalle tuon läppärin vaatiman verkkovirran lisäksi? Tuleeko tuon Starlight Expressin mukana kaikki tarvittavat kaapelit yms. roinat toimivaan pystytykseen? Muuta huomioitavaa?
Kyllä lodestar on guidauskameroiden eliittiä. Takuulla herkempi kuin esim. QHY5 mutta toisaalta sen takia pikselit ovat isommat (huonompi suuntaustarkkuus) ja kennokin vain 1/3" kokoa joka pienentää tilastollista todennäköisyyttä guidetähden löytämiseksi. Tosin kun kurkitaan pikkuisesta OAG-reiästä niin eihän kennoa kasvattamallakaan rajattomasti hyödytä.
Astrophoto Insightissä (vai olikohan Astronomy Technology Todayssa) oli Craig Starkin hyvä vertailu eri guidauskameroista. Suosittelen lukemaan, irtonumerot ei maksa monta euroa.
Artikkeli oli Astrophoto Insightsissa (mainittu parissa ketjussa "October 2008 edition of AstroPhoto Insight"), mutta tuolla www-sivulla ei ole muuta pääsyä artikkeliin kuin maksaa vuosijäsenyydestä tähän tapaan: "Platinum Plus Membership is only $39.95 (USD) for the first year with following year renewals at $24.95 (USD) annually"
Rekisteröitymällä tuonne saa eteensä tiedon, että "One back issue is a free download to registered users." (ei tuo kaivattu Oct 2008) ja taas kehoituksen maksaa $39.95 (USD) vuosijäsenyydestä. Hmph... :undecided: vaikka onhan tuolla paljon sisältöä tähtikuvauksesta PDF:nä...
Verkosta löytyi pikaisesti hakemalla pari ketjua guide-kameravalinnasta:
http://www.iceinspace.com.au/forum/showthread.php?t=63515 (http://www.iceinspace.com.au/forum/showthread.php?t=63515) What is a good autoguiding camera?
http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/3107551/page/2/view/collapsed/sb/5/o/all/fpart/1 (http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/3107551/page/2/view/collapsed/sb/5/o/all/fpart/1) Next Generation Off-Axis Guiders
... joissa molemmissa kehuttiin tuota SX Lodestaria. (Aussit kertoivat, että "Lodestar came out tops with the cleanest, deepest images." tuossa API:n testissä.)
Millaista datavirtaa tuolta Lodestar kamerasta (tai yleensäkään seurantakameroista) tulee ulos?
Kaupan sivu kertoo näin:
Image download time: Typically 0.2 seconds at full resolution using USB 2.0. (=USB 2.0:lla 480 Mbits/sec nopeus.)
Entä jos läppärissä on vain USB 1.1 (=12 Mbits/sec) nopeus porteissa, tuleeko pullonkaulaksi seurannassa?
(Tällaista tämä juuri on, kun mennään tietokoneiden kanssa ja niiden ehdoilla eteenpäin... kaukana LVI SmartGuiderin "kytke-ja-käytä" ajattelusta! :lipsrsealed:)
Ääni kanssa Lodestarille täältä.
En usko että USB 1:n nopeus on ongelma - varsinkin jos guidekameralla yleensä otetaan 1-3 sekunnin valotuksia.
USB 1 saattaa olla pullonkaula jos kamera/softa ei osaa käyttää subframeja guidaukseen. Esim. QHY:n megapikselin kuva lienee aika hidasta USB1-portilla. Kannattanee harkita vaikka PCMCIA-paikkaan menevää USB2-korttia.
Laitoin sitten tuon Starlight Xpress Lodestarin tilaukseen, kun huomasin että muuan Oululais-virtuoosikin käyttää sitä Meadensa kanssa (link (http://astroanarchy.blogspot.com/2009/09/active-otics-and-meade-lx200-gps-12.html))... :grin:
Ei vaan... tuo Lodestar on noista kameratarjokkaista pienikokoisin (tärkeä pointti pitkän 1500mm Newtonin nokalle asennettaessa) ja herkin kennonsa puolesta himmeille tähdille (tärkeää OAG:n kanssa sährätessä). Lisäksi tuosta löytyy ST4-portti ja sen mukana (toivottavasti) helppo yhteensopivuus jalustani Astro Electronic FS2 goto-ohjaimeen.
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 24.11.2010, 16:36:20
USB 1 saattaa olla pullonkaula jos kamera/softa ei osaa käyttää subframeja guidaukseen. Esim. QHY:n megapikselin kuva lienee aika hidasta USB1-portilla. Kannattanee harkita vaikka PCMCIA-paikkaan menevää USB2-korttia.
Tätä olen miettinyt itsekin, sillä jos USB 2:lla siirto kestää 0,2s, niin USB1.1:llä se taitaa jo venyä 1,5...2s pituiseksi. Tuo vanha läppäri olisi kevyenä/pienikokoisena laitteena muuten ideaali vekotin hukattavaksi tähän käyttötarkoitukseen, mutta nuo porttinopeudet saattavat tulla ongelmaksi. Tuollainen USB2-härpäke löytyisi esim. Verkkokauppa.com (http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=7915):sta 63 eurolla ja puoleen tuosta hinnasta Multitronicilta (http://www.multitronic.fi/?prod=F5U222QEA). Lähti siis tilaukseen sekin jälkimmäisestä liikkeestä... :smiley:
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 23.11.2010, 18:34:51Takuulla herkempi kuin esim. QHY5 mutta toisaalta sen takia pikselit ovat isommat (huonompi suuntaustarkkuus) ja kennokin vain 1/3" kokoa joka pienentää tilastollista todennäköisyyttä guidetähden löytämiseksi.
Olenkin puhunut läpiä päähäni joten korjattakoon. Lodestarissa näyttää olevan 1/2" kenno eli saman kokoinen kuin QHY:ssä eli yhtä paljon tähtiä löytyy. Lisäksi Lodestarin Exview-kenno on niin ylivoimainen noihin CMOS-rutkuihin verrattuna että suuremmista pikseleistä huolimatta kuva on niin paljon kohinattomampi että tähden paikan laskentatarkkuus saattaa olla jopa parempi kuin noilla pienempipikselisillä. Signaali-kohina-suhde on tuossa keskiön laskemisen tarkkuudessa kaikki kaikessa.
Tässä se Laurin mainitsema Starkin artikkeli jos kiinnostaa perehtyä tarkemmin seurantakameroiden ominaisuuksiin.
http://www.starlight-xpress.co.uk/Lodestar/guiderreview.pdf (http://www.starlight-xpress.co.uk/Lodestar/guiderreview.pdf)
t. Jyrki H
Kiitokset vertailun linkistä. Olin tosin lukenut tuon (kun menin hetken mutinan&harkinnan jälkeen maksamaan AstroPhotoInsightin vuosijäsenyyden), mutta tuo linkki lienee hyödyksi muillekin.
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 26.12.2010, 03:19:28
Olenkin puhunut läpiä päähäni joten korjattakoon. Lodestarissa näyttää olevan 1/2" kenno eli saman kokoinen kuin QHY:ssä...
Tuossa vertailussa puhutaan Lodestarin kennon kooksi 1/3" näin sanoin:
"The Lodestar uses a 1/3" Sony ICX429-AL sensor (the same sensor as in the DSI II Pro)...."Käytännössä Lodestarin kennon "pikseli-lävistäjä" on 8mm tienoilla, kun LVI SmartGuiderissa sama mitta on noin 6mm (mittasin kummatkin työntömitalla). Vertailussa mainittu 1/3" vaikuttaa oikealta mitalta jos yhden tuuman (25,4mm) jakaa kolmeen osaan. LVI SmartGuiderin kenno vaikuttaisi olevan 1/4" kokoinen samalla laskennalla, vaikka sen technical specifications (http://www.lvi-cameras.com/pdf/lvi_smartguider_specs_eng.pdf) väittääkin kooksi 1/3" (
"Mono 1/3 Aptina MT9V032").
Mittasin itse kennon lävistäjän koon pikselien mukaan, enkä ottanut hukkatilaa mukaan kennon reunoilta... mitä valmistajat mahtavat mittailla näissä lukemissaan?
Käytännön kokemusta tuon Lodestarin käytöstä ei vielä ole tullut, koska tähtiaikani on mennyt 180/1800mm MCT:n kanssa ja muutenkin täällä etelässä on maksettu "pilvisakkoa" laitehankinnoista oikein urakalla. Eikä tilanne tämän suhteen näytä helpottavan, jos Lauri hankkii myös tämän kameran... :tongue:
Tuo sensorin koko tuumina ei ole aivan helppo juttu:
http://www.dpreview.com/learn/?/Glossary/Camera_System/sensor_sizes_01.htm (http://www.dpreview.com/learn/?/Glossary/Camera_System/sensor_sizes_01.htm)
jk
No mitäs kummaa. Näin jossain lodestarin manuaalin jossa puhuttiin half inch formaatista? Ja joo, kennon kokohan ei selviä mittaamalla. Tuo tuumamittahan kertoo, minkä halkaisijaisessa putkessa ko formaatille sopiva optiikka oli 60 vuotta vanhoissa tv-kameroissa.
Ei, kyllä se vain on datasheetinkin perusteella puolen tuuman formaatti tuo ICX429AL. Käynyt siis Starkilla käpy revikassaan. 8mm diagonaali on nimenomaan puolen tuuman kennoissa. Kennon lävistäjä on yleensä noin kaksi kolmasosaa formaatin nimellisestä mitasta, mutta ei aina.
Jep, on näemmä hämäävän monisäikeinen juttu tuokin, mutta itselleni pääasia on että Lodestar on parempi guiderikameraksi OAG-systeemeihin kuin LVI:n vastaava CCD-viritys. Olkoon sen kennokoko mikä tahansa... :laugh:
Otin tänään ensimmäistä kertaa tuntumaa Starlight Xpress Lodestarin ja OAG:n käyttöön 300/1500mm Newtonissa.
Tuli lähinnä kokemuspisteitä ilman konkreettisia tuloksia:
* OAG:n fokus SXL:lle tuli katsottua ja todettua, että SXL:lle tarvitaan reilusti enemmän loittoja kuin LVI SmartGuiderille samassa systeemissä. Lisäksi tarkennusta varten kannattaa tehdä kaulus SXL:n ympärille, jottei se mene "liian syvälle" OAG:n 1.25" okulaaripitimeen.
* Läppärinraato, USB2-liitäntäkortti ja Starlightin ohjelmat toimivat ongelmitta -20°C pakkasessa 2h ajan, mutta läppärin (mm. taso-ohjainlevyn) käyttö paljain sormin pimeässä "sukkaa" ja pahasti (olin säätänyt läppärin näytön tummille sävyille ja näppäimistö oli pimeässä).
* Myös SXL toimii ja löytää tähtiä seurantaikkunaansa, kun sen osoittaa sopivaan kohtaan, missä näitä on tarjolla OAG:lle. OAG on oikeasti niin "rampa" systeemi 1500mm polttovälillä, että niitä tähtiä sai etsiä okulaarinäkymässä katsellen ja OAG:tä pyöritellen. Erillisen ohjainputken käyttömukavuus on siis mennyttä aikaa, snif... :cry: (Lodestarin kaapelitkin ovat mallia "rautalanka" tässä pakkasessa.)
* Guidausohjelman oletusparametrit olivat nekin kelvottomia, mutta SXL sentään yritti ohjata jalustaa kehnolla menestyksellä ja kaiken tämän näki guideriohjelman ruudusta. Pitää siis muuttaa sekä jalustan sidereal-asetuksia että ohjelman guidaus-parametreja, mutta tämän kokeilun takia on sentään aavistus mihin suuntaan.
Lyhyesti: jos erillisellä ohjainputkella ja LVI Smartguiderillakin harrastettiin akrobatiaa, niin kyllä sitä saa harrastaa OAG:lläkin tämän laitepakkauksen kanssa, kun OAG-portti heiluu ties missä asennossa Newtonin nokalla. Guidaus ON viheliäistä puuhaa ja harjoitukset jatkuvat sään niin salliessa! :lipsrsealed:
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 15.01.2011, 23:15:27
* Myös SXL toimii ja löytää tähtiä seurantaikkunaansa, kun sen osoittaa sopivaan kohtaan, missä näitä on tarjolla OAG:lle. OAG on oikeasti niin "rampa" systeemi 1500mm polttovälillä, että niitä tähtiä sai etsiä okulaarinäkymässä katsellen ja OAG:tä pyöritellen. Erillisen ohjainputken käyttömukavuus on siis mennyttä aikaa, snif... :cry: (Lodestarin kaapelitkin ovat mallia "rautalanka" tässä pakkasessa.)
* Guidausohjelman oletusparametrit olivat nekin kelvottomia, mutta SXL sentään yritti ohjata jalustaa kehnolla menestyksellä ja kaiken tämän näki guideriohjelman ruudusta. Pitää siis muuttaa sekä jalustan sidereal-asetuksia että ohjelman guidaus-parametreja, mutta tämän kokeilun takia on sentään aavistus mihin suuntaan.
Samoissa merkeissä jatketaan... (tulin hetkeksi pakkasesta koneen ääreen lämmittelemään). Nyt putken pitäisi olla guidauksessa ja kameran kuvaamassa 3 minuutin valotuksia kohteesta :wink: Tämä saavutus tuli noin 1,5 tunnin säätämisen jälkeen -8 C pakkasessa eli tässä sitä naputellaan näppäimistöä näpit yhä jäässä. Seurantatähtiä etsin urakalla OAG:n sallimalta alueelta ja pyöritin kamerarunkoa okulaaripitimessa pitäen samalla kohdetta ruudun keskellä, kunnes OAG-portissa olevasta okulaarista näkyi jotain tähden kaltaista. Sitten Lodestar okulaarin tilalle ja tarkennus suunnilleen kohdalleen Lodea okulaariholkissa siirtäen ja läppärin ruutua tuijotellen. Nyt Lodestarin ohjelmassa näkyi yksinäinen tähti kennon ruudun reunalla (1s valotusajalla) ja sen muoto näytti vielä tarkennettunakin kaksoistähdeltä eli numerolta 8 (=OAG-portin kiusoja?). Päätin tyytyä tuohon ja käskytin guiderin seuraamaan tätä tähden kuvajaista käyttäen 2s valotusaikaa. Saa nähdä hyppiikö seurauksen lukitus nyt 8:n päästä päähän, mutta ainakin ohjainohjelman ikkunassa tähden indikaattori näytti pyörivän 2x2 pikselin kokoisen alueen sisällä näillä uusilla ohjausparametreilla (=ei siis karannut enää ruudusta ulos 20 s kuluessa, kuten aiemmin).
Erillistä seurantaputkea kaipailen edelleenkin, kun jouduin luopumaan aikomastani sommittelusta seurantatähden puutteen takia. Tämä johtunee 1500mm:n polttovälistä ja kapeasta kuvakulmasta vai onko tämä normaalia kiusaa OAG:n kanssa sährätessä? Kuvauskohteeni oli Perseuksessa, mistä luulisi seurantatähtiä löytyvän ihan hyvin. Seurannan korjaus ei ole helppoa läppärin avustamanakaan, näemmä... :undecided:
Ei OAG-linssiputkiguidaus normaalilla guidauskameralla ole huono seurantatähtien löytymisen kannalta. Saattaa olla, että tuo Sinun polttovälisi on se hankaluutta tuova seikka.
Minun 700 mm linssiputkella ja OSSAG:lla löytyy n.10-20 seurantatähteä helposti.
Ok, kiitos tiedosta :smiley: Lodestarilla on se hyvä puoli, että jos tähtiä löytyy ohjelman ikkunaan, niin niitä voi käyttää guidaamiseen koska Starlight Expressin ohjelmasta löytyvät riittävät valotussäädöt ja muut vivut seurantatähden optimointiin ennen sen lukitusta seurantatähdeksi. Eilisillan testiseurantakin onnistui yllättävän hyvin (lopputulos oli samaa tasoa Smartguiderin kanssa), vaikka tuon systeemin parametrit ja sovitus jalustalleni ovat vielä kaukana parhaasta ja seurantatähtenä oli se 8:n muotoinen hässäkkä.
Tutkailin myös lisää verkkoa ja tuolta löytyi pari mielenkiintoista linkkiä OAG:n tuunaamiseen:
http://tech.groups.yahoo.com/group/autoguiding/message/7784 (http://tech.groups.yahoo.com/group/autoguiding/message/7784) How do I align an OAG pickoff mirror?
http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/4025873/Main/4012353 (http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/4025873/Main/4012353) Off axis guider for autoguiding (OAG-tähtien muodosta juttua)
Näyttää siltä, että tämä(kin) asia täytyy opetella kantapään kautta ja virittää systeemit vähitellen optimikuntoon.
Olen kuitenkin eniten huolissani oman setuppini taipumista yms., koska kamerakenno oli jälleen vinossa ja sen toisen nurkan tähdet tuottivat enemmän muotovirhettä kuin toisen nurkan. Tästä pitänee kirjoitella toinen ketju, kun pääsen paremmin kartalle missä tuon suhteen mennään. Ilmeisesti 91.5mm on kovin pitkä valon kulkutie, jonka päässä kamerakennon sijainti on hyvin tarkka kallistumistaan... :undecided:
Laitan tähän mitä olen havainnut käyttäessäni 8x 50 etsinputkiguidausta ja nyt vastikään aloittaessani OAG-guidauksen. Ensinmainitulla löytyvät seurantatähdet hyvin, ne on ikäänkuin siinä tarjottimella. OAG ei anna sellaista tähtienrypästä, mutta se tarvitsee herkän kameran. Jos putkella on valovoimaa, lyhyt polttoväli, asia paranee.
Käytän vanhaa Celstronin OAG:tä, kamerana DMK-21 618 ja kaukoputki on Newton 305/ 1130. F suhde siis 3,7. Näillä löytyy hyvin seurantatähti. Huomasin foorumilta Timpen neuvon, hän oli tuohonkin ehtinyt paneutua, että OAG on tarkistettava laserilla ettei jää apupeilin varjoon.
Kun etsinputkiguidauksessa oli vaikeaa saada valotukset tulemaan kohdalleen, eli siirtyivät helposti niin OAG:llä näkyy joka kuva tulevan prikulleen samaan paikkaan...Tuo oli minulle yllätys. En tietenkään tuomitse etsinputkiohjausta, kun kapine on oikein linjassa ja "pultattu" kunnolla. Esimerkiksi f/8 linssiputkessani on sitä pakko käyttää koska putken valovoima ei riitä OAG:lle...
Lainaus käyttäjältä: Tane - 11.09.2013, 04:08:26
Esimerkiksi f/8 linssiputkessani on sitä pakko käyttää koska putken valovoima ei riitä OAG:lle...
Olen käyttänyt OAG:tä ongelmitta 254/2000mm RCT:llä eli F8 putkella (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=11433.0) ja myös sillä kapeakenttäisellä Santel 180/1800mm MCT:llä eli F10 putkella (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1549.msg104535#msg104535). Oikeampi ilmaisu kuuluisi siis, ettei seurantakamerasi herkkyys riittänyt OAG:lle.
Tähdet ovat pistemäisiä kohteita, ja niiden näkymiseen vaikuttaa pääasiassa apertuuri, ei niinkään valovoima.
Ihan totta että apertuuri ratkaisee, huomaa kyllä jo 12 tuumaisellakin...
Onhan se DMK 618 aika herkkä sentään mutta käytän sitä newtonin kanssa myös käytännön syistä. Linssiputkeni on 160/1280 ja siinä OAG vaikeampi käsiteltävä pitkässä vipuvarressa. Ehkä tuollakin ne seurantatähdet löytyy, en kiellä asiaa, hän tietää joka kokeilee.
Olen mennä vuosina laittanut OAG:n ja Qhy-5 kameran toki f/10 putkeen, siihen samaiseen Santeliin...Sillä yhdistelmällä intoni tyrehtyi ja jatkoin etsinputkella aina tähän saakka. Mutta ehkä nyt DMK ja 618 kennoineen riittäisi? Meikäläiselle Suomen havaintokausi parinekymmenine kunnollisine öineen on vaan liian lyhyt ainaiseen säätämiseen...
Ehkä tämä Celestronin OAG on suunniteltu heidän SC-putkiensa tarpeisiin, mutta kovin pieneltä sen prisma vaikuttaa. Tuntuu kuin Teleskop-Servicen tarjoamissa muissa merkeissä useimmassakin olisi suurempi. Vai näyttääkö ruoho taas aidan tuolla puolen vihreämmälle?
Tarkoitat Celestronilla varmaan tätä mallia OAG:tä? http://www.telescopes.com/telescope-accessories/photographic/celestronradialguider.cfm (http://www.telescopes.com/telescope-accessories/photographic/celestronradialguider.cfm)
Itselläni on nyt käytössä TS:n tuunattu TSOAG27 versio (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p377_TS-Off-Axis-Guider---27mm---2--connection---for-Astrophotography---Special-Offer.html) tuosta Celestron Radian Guiderista ja siinä on samankokoinen (n.10x5 mm) prisma kuin mm. TS:n lyhyessä TSOAG9T2 mallissa (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p641_Off-Axis-Guider---only-9mm-length---with-T2-adaptation---Special-Offer.html). Käytännössä valon kulkuaukko on noissa vielä noin milliä tuota kapeampi, kun sen soikean muodon ottaa huomioon. Tämän takia prisman asennolla on merkitystä ja sen olisi oltava oikeassa kohdassa (=työnnyttävä riittävän syvälle, muttei liian syvälle putkeen) ja oltava oikeassa suuntauksessa (=osoitettava peilien kautta edelleen putkesta ulos taivaalle). Lisäksi olen havainnut hyväksi sijoittaa OAG:n mahdollisimman lähelle kameran kennoa (itselläni 54mm kennosta, josta 35mm jää CCD-kamerarungon sisään). Näillä guiderin sijoitussäädöillä ja herkällä seurantakameralla (kuten SX Lodestar) OAG-guidaus on onnistunut ongelmitta viimeiset pari-kolme vuotta eri tyyppisillä kuvausputkilla :smiley:
(Voin liittää tähän keskusteluun Lodestar seurantakameran kuvan TSOAG27:n kautta kuvattuna, kun saan seuraavan kerran putkeni ulos kuvaamaan.)
Omalla kohdallani on käynyt muutaman kerran ettei 14 tuumasella, TSOAG9:llä ja SBIGin Remote guide headilla ole löytynyt sopivia ohjaustähtiä vain suuntaamalla putki haluttuun paikkaan. Guidaus tällä kombinaatiolla onnistuu <10sek valotuksilla helposti vielä mag10 tähdillä mutta kun tuo kuva-ala on niin lohduttoman pieni (<10arcmin) 1700mm polttovälillä...
Yhtään kohdetta ei ole jäänyt kuvaamatta, mutta vaatii hieman enemmän suunnittelua ja sommittelusta voi joutua hieman tinkimään. Homma helpottuu ainakin siten että karttaohjelmassa (thesky, c2c, c2a...) säätää kuvauskennon ja OAG:n FOV-osoittimet kohdilleen toisiinsa nähden. Sitten on helppo valita putkelle sopiva suuntaus jotta ohjaustähti on varmasti saatavilla. Ja vielä jos systeemi sallii kameroiden pyörittämisen niin ohjaustähtiä löytyy vielä huomattavasti helpommin.
Kiitos kommenteista ja neuvoista...katsotaan ja toteutetaan ajanmittaan. Nyt sentään näyttäisi olevan isoin askel meikäläisen harrastuksessa tämä OAG:n käytön omaksuminen. Voi alkaa luottaa mitä sieltä aina kuvasta näkyy...
Toistaiseksi Celestronin OAG ja DMK 21 tuntuisi riittävät hyvin 12" newtonille.
Kuten Timpe tuossa aiemmin kirjoittikin pitää myös prisman säädöt olla kunnossa. Mutta homman kun saa toimimaan ei taipumisista tarvitse olla huolissaan ja homma on aika simppeliä.
Itse en enää OAG:tä pois vaihda (paitsi välillä ehkä stl:n guidauskennolle...)
Tässä lupaamani kuvat SX Lodestar seurantakameralla (liitteenä). Ensin pari ruutua Linnunradan tienoilta Kefeuksesta ja sitten pari ruutua Pegasuksesta Einsteinin ristin tienoilta. Jälkimmäisissä jouduin pidentämään valotusaikaa sekunnista pariin sekuntiin ja käyttämään myös TSOAG27:n prisman kallistusäätöä, jotta tarvittavan kirkas seurantatähti löytyi. Guidasin sitten lopulta 1,5s valotuksilla 15 minuutin valotusaikoja pääkameralla. Kaikki seurantakameran kuvat ovat 2x2 binnauksella, koska 1x1 bin kuva on lomiteltua Lodestarissa.
Aika paljon voin perua edellisiä sanomisiani ettei muka OAG:n teho riittäisi pienemmillekkin apertuureille...Parempi perua myöhään kuin ei milloinkaan. 160 millinen linssi on jo sen kokoinen että seurantatähdet ei todellakaan lopu. Mutta hieman on siis tehtävä valmisteluja , viilauksiakin eikä tökätä OAG:tä ihan sillään focuseriin. Helpompaahan tuo on kuin peiliputkella, ei ole apupeilin peitto-ongelman välttämistä. Ensin jo laserin laittamalla OAG:hen kameran paikalle löytyy pääobjektiivin keskus. Sen jälkeen tein kokeen ilman laseria; Päivänvalossa pistin objektiivin eteen pahvin jossa keskellä viiden sentin aukko. DMK-21 kameran eteen vielä tukos jossa ehkä millin aukko keskellä...Kamera päälle ja PHD ikkuna näkyviin. Siinä tulee se pienennetty objektiivin aukko mukavasti esiin ja OAG:tä liikuttelemalla sekä sen prismaa säätämällä saa keskitettyä että pysyy kuvassa kokoajan. Näitä keinojahan on, jokaisella ehkä oma variaationsa. Tuo ainakin toimi kuten pimeän tullen sai todeta.
Laitoin vielä OAG:hen 1,25" 0,5x lyhentäjän että guidauspolttoväliksi sai nyt 640 milliä. Seurantatähtien määrä ja saatavuus parani huomattavasti. Se että toimiiko tuo lyhentäjän kanssa guidaus käytännönkuvauksessa jäi odottamaan seuraavaa selkeää...
Minun aiempi penseys OAG guidaukseen juontuu ilmeisesti siitä kun joskus aloitellessani yleensäkkin kuvaustouhuja käytin apuna väri Qhy 5:tä. Seurantakameralta sentään edellytetään jotain kun on niinkin pienestä prismasta kyse.
Kyllähän se OAG vaatii aina hiukan perehtymistä, kuten Tane tuossa kertoo. Mutta tuon alkusäätelyn jälkeen homma toimii yleensä hyvin suurella toimintavarmuudella ja ongelmitta.
Liitteenä tulee nyt vielä SX Lodestarin näkymä Ilvekseen tavallisen 50mm etsinguiderin läpi (tuli jokunen tähti lisää valittavaksi :wink:).
Tällä vanhalla Meaden jalustalla etsinputki- (so. linssiputki) ja OAG-guidauksessa on se ero että kun ensinmainitulla kalibroinnin päätteeksi PHD:n ristikko napsahtaa seurantatähden keskelle ja pysyy alusta alkaen kohdallaan niin OAG:llä tähti vaeltelee yleensä melkein aina minuutin kaksi laatikon jompaan kumpaan reunaan ennenkuin asettuu lopulta keskelle. Se ei sinällään häiritse, guidaus on tasaista toki tuon alun haparoinnin jälkeen. Onkohan joku huomannut saman vai lieneekö syy jalustan välityksissä, ehkä heihohkossa laadussa? Myös käytän vain sekunnin valotuksia guidauksessa kun DMK alkaa pitemmillä pätkimään...
Itselläni MaxIm DL:n autoguidauksessa tähti lukittuu OAG:n läpi noin 3-5 sekunnissa ja guiderikäppyrät alkavat tämän jälkeen "piirtää viivaa" GSO RCT:llä kuvatessa. Isolla 12" Newtonilla meno oli paljon levottomampaa ja käppyrät seilasivat pahimmillaan 2" suuntaan tai toiseen OAG-guidauksessa. Liitteenä kuvat molemmista tapauksista (PHD:n käppyräkuva on myös Newtonista). Jalusta on sama kummassakin tapauksessa ja sen napasuuntaus ei ole koskaan ollut ihan täydellinen vaikka tolpan nokassa onkin (merkitsin GSO:n guide-käppyrään kameran kuvan latausajan, jolloin kuvausläppäri on täysin jumissa 10...23s ajan USB-portin kuormituksen takia :grin:).
-> Veikkaisin siis alkuhaparoinnin syyksi jalustan klappeja ja backslash-löysien pois kelaamista, kunnes guidaus asettuu tönimään jalustaa vakiintuneesti vain yhteen suuntaan deklinaatiosäädössä.
Parhaiten guidattava putki on ollut tietysti SW-80. Ihmettelen miten 160/ 1280 linssiputki on vaikeampi kuin 300/ 1130 newton. Jopa 300/ 1500 newton oli tuulettomissa otollisissa oloissa helpompi ja vakaampi vaikka painoi 25 kiloa, kaksi kertaa sen linssiputken verran...Mutta tuntemattomat ovat guidaajan tiet eikä ihmeet lopu. Lohtu sentään että isommalla apertuurilla saa helpommin tulosta. Pitkän linssiputken focuser on niin kaukana jalustan akseleista että vipu tietää ongelmia... Jotain sellaista ounaksun.
Pienemmällä apertuurilla guidauskameran valotusaika jää pidemmäksi ja sitä kaurtta korjauksia tulee harvemmin. Joskus tämä on hyvä ja joskus huonompi asia. Kokeilin kerran huonolla seeingillä käyttää Vegaa ohjaustähtenä. Meno oli varsin villiä kun Losmandy koetti matkia adaptiivista optiikkaa.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Tane - 01.10.2013, 00:42:57
Tällä vanhalla Meaden jalustalla etsinputki- (so. linssiputki) ja OAG-guidauksessa on se ero että kun ensinmainitulla kalibroinnin päätteeksi PHD:n ristikko napsahtaa seurantatähden keskelle ja pysyy alusta alkaen kohdallaan niin OAG:llä tähti vaeltelee yleensä melkein aina minuutin kaksi laatikon jompaan kumpaan reunaan ennenkuin asettuu lopulta keskelle. Se ei sinällään häiritse, guidaus on tasaista toki tuon alun haparoinnin jälkeen. Onkohan joku huomannut saman vai lieneekö syy jalustan välityksissä, ehkä heihohkossa laadussa? Myös käytän vain sekunnin valotuksia guidauksessa kun DMK alkaa pitemmillä pätkimään...
Tuolle ongelmalle riitti tarkempi jalustan suuntaus. Havainnollistan sanomalla että kun kolmijan korkeus on 60 senttiä niin puolisenttiä alapäästä mitattuna siirsin pohjois-etelä suuntaa. Ei etsinputkiguidauksessa noin mitätön häirinnyt mutta OAG:llä kyllä...Pitempi polttoväli ja DMK 21:n pieni kennoko olisi syy? No nyt asettuu guidaus paikalleen heti. Olen herkästi syyttämässä jalustaa..Se tekee vain sitä miten on asennettu. Useamman sekunnin valotus guidauksessakin näyttää onnistuvan. Olisi taas käyttöä jopa Qhy-5 tyypin kameralle. Hyvä harrastus kun kumminkin löytyy lopulta ratkaisut.