Saan erottelukyvyksi 0,91 arcsec/pix joka on mielestäni erittäin hyvä.
Jep, tuo on hyvä lukema, omissa systeemiessäni mennään nyt enemmän "oversamplingin" puoleen eli jonnekin 0,75 arcsec/px lukeman tienoile (300/1500mm Newtonilla). Tästä juontaa oma kiinnostukseni sen Santelin MCT-putken lyhentämiseen, jolloin päästäisiin 1,0-1,1 arcsec/px lukemiin erottelussa.
Sitten olis yksi kysymys paremmin tietäville: Mikä olisi paras keino kollimoida vekotin?
Oletus on, ettei tuota tarvinne paljoa kollimoida, sillä uskoisin tehdaskollimoinnin pysyvän hyvin kohdallaan näissä taitetuissa putkimalleissa (SCT/MCT/jne.). Mutta, jos haluat tarkistaa oman putkesi kollimointia, niin tavallisen Cassegrainin ohjeilla pääsee alkuun. Aloita vaikka lukemalla
tätä ketjua, jossa on pyöritelty viimeiseksi Santelin MCT:n kollimointia.
En nyt jaksa kirjoittaa koko hommaa uusiksi, mutta voisit tehdä putkellesi ainakin pari temppua ilman mitään säätöjä:
1.) Tarkista kuinka fokkari on linjassa optisella akselilla. Tarkennuslaitteeseen kiinnitetyn laserkollimaattorin säde tulisi palata apupeilistä takaisin lähtöpisteeseensä eli kolimaattorin laserin lähtöreikään. Tämä säätö ei saa muuttua vaikka fokkaria tarkentaa laidasta laitaan (jos muuttuu, niin fokkarin kiinnitys on vinossa).
2.) Ota käteen tyhjä A4-arkki ja tee sen keskelle pieni n. 5mm kokoinen reikä. Mene sitten katselemaan putken eteen tuon reiän läpi (noin 1.5x - 2x putken polttovälin etäisyydelle) ja asemoi itsesi siten, että putkesta näkyvä apupeilin tulppa asettuu keskelle sen omaa varjoa (joka näkyy tulpan takana peilin pinnalla tummana heijastuksena).
3.) Olet nyt putken optisella akselilla ja voit tarkastella peilissä näkyviä heijastuksia. Ovatko nämä heijastukset keskellä peiliä ja symmetrisesti keskitettyinä toisiinsa nähden + sijaitsevat tasaisesti tuon apupeilin varjon ympärillä? Liikuttele itseäsi lähemmäs ja kauemmas putkesta katsoen koko ajan tuon reiän läpi ja pitämällä oma sijaintisi juuri keskellä tuota optista akselia. Huomaat, että pääpeilistä näkyvät heijastukset kasvavat/pienenevät sen mukaan kuinka kaukana olet putkesta ja katoavat välillä pääpeilin reunan yli tai apupeilin varjon taakse. Kiinnitä huomiosi näiden heijastusten symmetrisyyteen ja omaan sijaintiisi tarkasti keskellä optista akselia. Voit myös käyttää videokameraa tms. kameraa, jonka kuvan reikänäkymästä saat esim. erilliselle näytölle, niin tuo tarkastelu helpottuu. Jos nämä kaikki heijastukset ovat hyvin symmetrisiä keskustan (optisen akselin!) suhteen, niin putkesi on kollimoitu ainakin 90%:sti!
Periaatteena on, että 1.) apupeili linjataan ensin heijastamaan kuva suoraan takaisin keskelle fokkaria, sitten 2.) nuo optiselta akselilta katsottavat heijastukset säädetään pääpeilin säädöillä kohdalleen (näkymään symmetrisesti) ja lopuksi 3.) apupeili hienosäädetään tähtitestillä täyteen kollimointiinsa. (Sitten voidaan hienosäätää tähtitestillä vielä noita pääpeilin säätöjä ja taas apupeilin säätöjä etc. mutta yleensä tuolla kolmen kohdan perussäädöllä päästään jo varsin lähelle riittävää kollimointia.)
Alla on kuva Santelin heijastuksista tuollaisen reiän läpi ja disclaimerina totean, etten edelleenkään ota omista ohjeistani täyttä vastuuta, koska tuo Santelin kollimointi on nyt lopullista hienosäätöä vailla. (Tuolla tavalla toimien saa kuitenkin täysin /C:llään olevan kollimoinnin lähelle oikeaa säätöä, jotta sitä pääsee viimeistelemään tähtitestillä ja noilla kollimointiruuvien mikrosäädöillä.)
