FL sovittaminen EOS:iin, neuvoa vailla. Canon FL 55/1.2

[GaryP]

Sain nakerreltua paketin valmiiksi ja otin testikuvat.
Vasemmalta oikealle.
50/1.8 halpis, 18-55 3.5-5.6 IS kittilinssi, sekä vanhus 55/1.2 oikella.
ISO 100, 0.25 sekuntia ja kaikissa täysaukko ja kittilinssissä telepää.

Kyllä se lisävalovoima tekee terää, mutta täydellä aukolla pitää miettiä pari kertaa, mitä kannattaa kuvata.

Kari

[GaryP]

Lisätäänpäs tähän vielä kysymys, liittyen tuohon kuvasarjaan.

Voiko tuo valojen leviäminen olla mahdollisesti kennon pinnasta takalinssiin ja takaisin kimpoilevaa valoa? Tässä vaiheessako sitten huomataan se pinnoitteen tarkoitus konkreettisesti? Siis jos se puuttuu...?


Kari

[Kaizu]

Todennäköisempää on yksittäisen linssin etu- ja takapintojen välinen heijastus ja seuraavana kahden linssin välinen heijastus. Viimeisen linssin ja kennon välinen matka on huomattavasti pidempi, heijastuksen pitäisi olla himmeämpi ja isompi.
Periaatteessa voisi olla viimeisestäkin välistä, jos takimmaisen linssin takapinta olisi sopivasti kovera.

Kaizu

Ps. Sellainen vertailu olisi kiva nähdä jossa on em. halpis ja 55/1.2 himmennettynä aukkoon 1.8

[GaryP]

Hyvä idea! Minäpäs yritän saada tuon himmennin mekanismin mukaan kuvioon niin testaan. Jätin tässä vaiheessa erinäisiä osia pois kasausvaiheessa, mutta eiköhän tuo onnistune.

Kari

[Timpe]

50/1.8 halpis, 18-55 3.5-5.6 IS kittilinssi, sekä vanhus 55/1.2 oikella.
ISO 100, 0.25 sekuntia ja kaikissa täysaukko ja kittilinssissä telepää.

Tuo 55/1.2:n huippuvalojen leviäminen oli jotenkin tutun näköistä, sillä samaa valiteltiin siinä muinaisessa T&A testissäkin (pitäisi kait kaivaa tuo testi esiin, kun olen sitä jo pariin otteeseen referoinut). Tähdistä tulee siis helposti pieniä komeettoja, kun kuvaa niitä täydellä aukolla. Tämä johtuu tietääkseni siitä, että nuo valovoimaiset optiikat suunnitellaan (optimoidaan) tehtaalla vallitsevassa valossa tapahtuvaan lehtikuvaustyöhön. Tähtimäisten kohteiden kuvaaminen säkkipimeässä on sangen kaukana tästä lähtökohdasta...  Himmentäminen aukolla-parilla auttaa asiaan, joten teepä vastaava testi 55/1.2:lla vaikka aukoilla 1.2, 1.8 ja 2.2 (tai 2.8), kun saat sen himmentimen mukaan.

[GaryP]

Olen jo asennoitunut siihen että tuon objektiivin käyttö tulee pääasiassa hämäriin olosuhteisiin, ehkä kokeilen sitä leikilläni kohteisiin joista ei tule rajusti valoa, eikä pistemäisesti kuten tähdistä, mutta ei taida reposia kovin tiuhaan tahtiin näkyä etelän leveysasteilla. Enpäs ole muutenkaan seurannut auringon aktiivisuutta, eikös sen aktiivisen kauden pitänyt alkaa jo?

Kari

[JussiR]

Olen jo asennoitunut siihen että tuon objektiivin käyttö tulee pääasiassa hämäriin olosuhteisiin, ehkä kokeilen sitä leikilläni kohteisiin joista ei tule rajusti valoa, eikä pistemäisesti kuten tähdistä, mutta ei taida reposia kovin tiuhaan tahtiin näkyä etelän leveysasteilla. Enpäs ole muutenkaan seurannut auringon aktiivisuutta, eikös sen aktiivisen kauden pitänyt alkaa jo?

Kari

Itselläni on kokemusta vastaavanlaisesta kuvaamisesta FD 24 mm/ 1,4 objektiivilla. Täydellä aukolla tähtitaivasta kuvattaessa, lähellä nurkkia oleviin kirkkaampiin tähtiin tuli jonkin verran vääristymää, mutta ei se oikeastaan häirinnyt. Revontulien kuvaamiseen se on varmaan paras markkinoilla oleva. Kuvakulma alkaa olla tarpeeksi laaja ja hyvä valovoiman ansiosta valotusajat voi pitää lyhyinä. Kirkkaimmissa  revontulissa pystyi käyttämään n. sekunnin aikoja, herkkydellä ISO 400. Tällä hetkellä en enää omista ko. lasia, se tuli myytyä kun ei suoraan käynyt EOS-runkoon. Nykyisin noihin aiheisiin käytän 17 - 35 mm objektiivia. Valovoima on vain 2,8 mutta onneksi 5D-runko sietää tarvittaessa ISO 1600 herkkyyden.
Auringon aktiivisuutta olen itsekin mielenkiinnolla seurannut. Ihmeen hiljaista ainakin vielä. Tammikuun puolivälissä yhtenä yönä pääsin pari kuvaa ottamaan. Siinä tämän talven saalis.  Tosin pari mahdollisesti hyvää yötä on pilvisyyden vuoksi mennyt ohi.

[GaryP]

Meinasi unohtua laittaa tänne loppukaneetti.

Olen kuvannut muksua nyt tuolla linssillä heikossa valaistuksessa, ja laittanut satunnaisesti salaman osoittamaan mahdollisimman paljon vääriin suuntiin, ja täytyy myöntää että käyttökohde on nyt sitten selvä. Kuvista tulee miellyttävän pehmeät täydellä aukolla, syväterävyys on ongelma nopeiden kohteiden kanssa (kuten lapsi), mutta kun se osuu kohdalleen, jää tausta kauniin sumuiseksi ja kohde erottuu mahtaasti. Pientä jälkikäsittelyä RAW-kuviin, ja kyllä on mukavaa katseltavaa.

Jätän objektiivin suosiolla pois taivaskuvauksesta, paitsi sitten joskus kun niitä revontulia malttaa tulla esille.  Ja taidan etsiä lisää näitä vanhoja palikoita ja purkaa palasiksi, vähän laajempaa kuvakulmaa tarvitsisi vaan. Tai sitten ostan filmijärkkärin...

Kari