Tuon "voiko värejä nähdä" keskustelun innoittamana katsoin pienimmällä putkellani, eli Celestron SLT 130:llä Herkuleksessa sijaitsevaa planetaarista eilen yöllä parvekkeeltani. Kohde löytyi helposti goton ja kartan avulla ja näkyi 93x suurennuksella tähtimäisenä kohteena. Mitään värejä en huomannut, joten suurennusta lisäämällä 185x kohde muuttui tähtimäisestä selväksi "palloksi jolla oli epäselvät utumaiset reunat" vieläkään en saanut mitään väriä tai edes kuvitelmaa väristä esille. Totesin, että kun väriä ei näy, niin mulla on varmaan liian pieni putki, huonot olosuhteet ja jne.. Sitten sain kuningasidean, että laitampa suurennusta vielä lisää! laitoin 2,2x barlowin ja 408x suurennuksen avulla kohde näytti todellisen luonteensa! :o Nyt olin ainakin "näkevinäni" sinivihreän reunoiltaan hiukan epätasaisen pallon.
Se, että näinkö oikeasti värejä tässä kohteessa noin pienellä putkella ja vielä parvekkeelta, jonka vieressä on 10metrin päässä kaksi katulamppua alaviistossa, suurennuksella, joka on (80x/peilin halkaisija tuumissa) paaaljon isompi, kuin "teoreettinen maksimisuurennus" jää mysteeriksi. Kuvitelma väristä ja selkeä muoto tulivat kumminkin esiin vasta kun menin älyttömiin suurennuksiin ja elämys oli todella vahva ja hieno >:D
Tästä hurmaantuneen piirsin myös kohteen ja kirjoitin viereen, että sinivihreä reunoiltaan hiukan epätasainen pallo.
Onko muilla ollut samanlaisia vahvoja kokemuksia/elämyksiä tämän tai muiden kohteiden kanssa. Siis että niinsanotusti nähdään jotain, mitä ei pitäisi pystyä näkemään tai TMS...
Laitteina oli SLT 130, 3.5mm Nagler, Zeiss Barlow, ei filttereitä. RM ~5