Kokemukset zoomeista rajoittuvat minulla Leica-maakaukoputken 20-60x zoomiin ja samaisen valmistajan 20x ja 32x laajakulmaokulaareihin. Erillisokulaareissa on laajakulmainen, reunoja myöten terävä ja kontrastikas näennäinen näkökenttä (ns. apparent field). Zoomissa tämän näennäisen näkökentän koko muuttuu zoomauksen myötä siten, että se on kapeimmillaan 20x suurennuksella (=kuin putkeen katsoisi) ja levenee vähitellen normaalin leveäksi (olisiko tähtiputken Plössliä vastaavaksi?) zoomattaessa kohti 60x suurennusta. Fokus pysyy tässä zoomissa samana eli jos tarkentaa 60x suurennuksella, niin 20x antaa myös terävän kuvan, mutta erityisesti halpis-zoomeissa saattaa joutua tarkentamaan kuvan uudelleen kun muuttaa suurennusta.
Leican zoomin kuvalaatu on lähellä sen kiinteitä laajakulmaokulaareja, mutta kuvasta puuttuu kunnollisen laajakulmaokulaarin mukanaan tuoma läsnäolon vaikutelma ja kuvan yleinen loistokkuus (=hyvän zoomin käyttö ei aina houkuttele, kun tiedän itse miltä kuva näyttäisi 32x erinomaisella laajakulmalla). Mutta toisaalta tuo 20-60x zoomi tarjoaa putkeeni yli 32x suurennukset, joten silläkin on paikkansa eräänlaisena kompromissina mm. silloin kun ei viitsi raahata mukana koko okulaarivalikoimaa tai katselupaikan etäisyydet vaativat suuria suurennuksia. Paras vaihtoehto olisi tietenkin yhdistelmä molempia okulaarityyppejä, mutta se ei ole teknisesti mahdollinen (tai se olisi kaupallisesti liian kallis toteuttaa massatuotantoon).
Vertaa tuota Baaderin zoomia esim. kahteen tai kolmeen Baaderin kiiinteään laajakulmaan ja mieti, mistä olet valmis maksamaan omassa kaukoputkessasi. Molemmilla valinnoilla pärjää, mutta tämäkin riippuu siitä mihin tätä vertaa (eli laatu on suhteellista). ::)
