Yleisesti käytetty liukuva keskiarvo on helppo tapa (Excelkin osaa sen), mutta siinä on se huono puoli, että yksittäinen poikkeava havaintopiste vaikuttaa keskiarvokäyrään varsin pitkältä matkalta.
Parempi ja 'tieteellisempi' tapa on binnata havainnot vaikka viiden tai kymmenen nippuihin ja laskea jokaiselle erikseen keskiarvo ja käyttää osajoukon keskihajontaa tuon pisteen virherajoina. Jos haluaa, niin samaan käppyrään voi piirtää sekä kaikki alkuperäiset mittauspisteet, että tuon keskiarvokäyrän virhejanoineen.
Kaikkein paras tapa on matemaattisen mallin sovitus. Esimerkiksi näissä eksoplaneettahavainnoissa valokäyrä on aika yksinkertainen ja symmetrinen. Sovittamalla mittauspisteet käyrään jossa on pimennyksen profiili saa parhaan mittaustuloksen myös pimennyksen syvyydestä ja alku-, loppuhetkestä. Tietääkseni Peranso-ohjelmassa (
www.peranso.com) on mukana tällainen eksoplaneettahavainnon sovitusalgoritmi. Muutenkin se osaa piirrellä hyvän näköisiä valokäyriä ja etsiä aikasarjoista jaksollisuuksia.
arto