Mustat aukot saattavat selittää pimeän energian

Aloittaja Mare Nectaris, 16.02.2023, 05:45:52

« edellinen - seuraava »

mistral

Hawkingin säteilystä, luin Tommi Tenkasen kirjan Matka mustaan aukkoon ja yllätyin kun hän selitti ettei hiukkasparin tarvitse olla kiinni tapahtumahorisontissa jotta toinen saadaan vapautettua säteilyksi, vaan pari voi olla hyvän matkaa ulkopuolella.
Gravitaation välittyminen horisontin sisältä muistaakseni selitettiin ulkopuolella olevan avaruuden kaareudella, että se riittää tuottamaan oikean gravitaation, näin siis muistelen.
Vakuumissa on se arvaamattomuus että siinä voi olla paljon tai vähän energiaa/massaa. Jos paljon, kuinka mitata se jos joka puolella on sama massan aiheuttama gravitaatio? Tarkoittaa että joka paikassa on ikäänkuin Lagrangen piste jossa eri suuntaiset gravi-voimat kumoaa toisensa.

Eusa

Lainaus käyttäjältä: mistral - 28.02.2023, 21:56:34
Hawkingin säteilystä, luin Tommi Tenkasen kirjan Matka mustaan aukkoon ja yllätyin kun hän selitti ettei hiukkasparin tarvitse olla kiinni tapahtumahorisontissa jotta toinen saadaan vapautettua säteilyksi, vaan pari voi olla hyvän matkaa ulkopuolella.
Gravitaation välittyminen horisontin sisältä muistaakseni selitettiin ulkopuolella olevan avaruuden kaareudella, että se riittää tuottamaan oikean gravitaation, näin siis muistelen.
Vakuumissa on se arvaamattomuus että siinä voi olla paljon tai vähän energiaa/massaa. Jos paljon, kuinka mitata se jos joka puolella on sama massan aiheuttama gravitaatio? Tarkoittaa että joka paikassa on ikäänkuin Lagrangen piste jossa eri suuntaiset gravi-voimat kumoaa toisensa.
Gravitaatiota ei välitä mikään - se on aika-avaruuden muodon mukaisen vapaan putoamisen illuusio. Kun massajakauma muuttuu, siitä välittyy tietoa gravitaatioaaltoina korjaamaan aika-avaruuden muotoja.

Romahtavan aineksen ei koskaan nähdä putoavan tapahtumahorisontin sisään. Kun episteeminen todellisuus käsitetään jatkumona, jossa jokaisen hiukkasen on voitava periaatteessa tulla muiden havaitsemaksi, ei silloin ole olemassa mustien aukkojen sisäpuolta tai se kuuluu kaikkeuden loppuun hiipumisen jälkeiseen tilanteeseen.

mistral

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 06.07.2023, 04:55:01
Gravitaatiota ei välitä mikään - se on aika-avaruuden muodon mukaisen vapaan putoamisen illuusio. Kun massajakauma muuttuu, siitä välittyy tietoa gravitaatioaaltoina korjaamaan aika-avaruuden muotoja.

Vain pieni osa välittyy gravitaatioaaltoina, valtaosa välittyy avaruuden kaarevuuden muutoksella. Esimerkiksi vuorovesi syntyy kaarevuuden muutoksesta kun kuu kiertää meitä. Jotta edes 1% saataisiin aalloiksi, pitäisi kuun kiertää lähes c nopeudella maata. Näin suuret nopeudet on mahdollisia vain mustille aukoille.
Aurinko-maa systeemin aaltoteho on vain 196 vattia!
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=20460.0

Yritin vielä laskea 196W jarruvoiman maahan. Netistä löytyi kaava P=FV  => F=P/V
Kun maan nopeus on 30 000m/s niin 196/30 000 = 0,0065
Kiloiksi muutettuna noin 0,00065 eli 0,65 grammaa
Noin pieni jarruvoima kuluu maa-aurinko systeemissä gravitaatioaaltoihin.

Eusa

Lainaus käyttäjältä: mistral - 06.07.2023, 12:55:00
Vain pieni osa välittyy gravitaatioaaltoina, valtaosa välittyy avaruuden kaarevuuden muutoksella. Esimerkiksi vuorovesi syntyy kaarevuuden muutoksesta kun kuu kiertää meitä. Jotta edes 1% saataisiin aalloiksi, pitäisi kuun kiertää lähes c nopeudella maata. Näin suuret nopeudet on mahdollisia vain mustille aukoille.
Aurinko-maa systeemin aaltoteho on vain 196 vattia!
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=20460.0

Yritin vielä laskea 196W jarruvoiman maahan. Netistä löytyi kaava P=FV  => F=P/V
Kun maan nopeus on 30 000m/s niin 196/30 000 = 0,0065
Kiloiksi muutettuna noin 0,00065 eli 0,65 grammaa
Noin pieni jarruvoima kuluu maa-aurinko systeemissä gravitaatioaaltoihin.
Fluktuoivat aallot ovat vain gravitaation muutosaallokon erikoistapaus aivan kuten veneen pinta-aallot ovat joen veden aaltoilun erikoistapaus.

Nopeasti toisiaan kiertävien mustien aukkojen gravitaatioaaltojen fluktuoiva rytmi saadaan mitattua, mutta Kuu kiertää Maan niin hitaasti, että sitä rytmiä ei aalloista kyllä voida käytännössä mitata.

Sen sijaan Kuun aseman muuttuminen tuottaa kiertyvää aaltorintamapotentiaalia, joka muutosaalto "mitataan" helposti vuorovesissä. Ehkä edellä tarkoitit "kaarevuusmuutoksellasi" tätä gravitaatioaaltojen perustehtävää.

mistral

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 29.07.2023, 13:03:56
Ehkä edellä tarkoitit "kaarevuusmuutoksellasi" tätä gravitaatioaaltojen perustehtävää.

Eikun kaarevuusmuutos ei kuluta energiaa mutta gravitaatioaallot kuluttaa tai vaatii energiaa.
Lainaus TM:stä:
-----
Kun italialainen Virgo- ja yhdysvaltalainen Ligo (Laser Interferometer Gravitational-wave Observatory)-laitteisto havaitsivat elokuun 14. päivä gravitaatioaaltoja, ne aiheutuivat kahden massaltaan kymmenien aurinkojen (31 ja 25 Auringon massaa) kokoisten mustien aukkojen yhdistymisestä noin 1,8 miljardia vuotta sitten.

Laskutoimituksesta jäljelle jääneen kolmen Auringon massa muuttui siis gravitaatioaalloiksi.
------
Joten normaalissa tilanteissa taivaankappaleiden liikkuessa vain kaarevuus siirtyy kappaleen mukana kun taas väkivaltaisissa tilanteissa syntyy aaltoja. Kun maa kiertää aurinkoa 30km/s, se on niin kesy tilanne ettei kehity kuin 196W gravitaatioaaltoja.

Eusa

Lainaus käyttäjältä: mistral - 29.07.2023, 14:48:01
Eikun kaarevuusmuutos ei kuluta energiaa mutta gravitaatioaallot kuluttaa tai vaatii energiaa.
Lainaus TM:stä:
-----
Kun italialainen Virgo- ja yhdysvaltalainen Ligo (Laser Interferometer Gravitational-wave Observatory)-laitteisto havaitsivat elokuun 14. päivä gravitaatioaaltoja, ne aiheutuivat kahden massaltaan kymmenien aurinkojen (31 ja 25 Auringon massaa) kokoisten mustien aukkojen yhdistymisestä noin 1,8 miljardia vuotta sitten.

Laskutoimituksesta jäljelle jääneen kolmen Auringon massa muuttui siis gravitaatioaalloiksi.
------
Joten normaalissa tilanteissa taivaankappaleiden liikkuessa vain kaarevuus siirtyy kappaleen mukana kun taas väkivaltaisissa tilanteissa syntyy aaltoja. Kun maa kiertää aurinkoa 30km/s, se on niin kesy tilanne ettei kehity kuin 196W gravitaatioaaltoja.
Mihin perustuu kuvitelmasi, ettei gravitaatiomuutos vaatisi energiaa? Sehän suorastaan on itsessään energiamuutos. Vertaa vaikka klassiseen potentiaalienergiaan; kun massaa siirretään eri korkeudelle, potentiaali muuttuu.

mistral

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 30.07.2023, 06:54:33
Mihin perustuu kuvitelmasi, ettei gravitaatiomuutos vaatisi energiaa? Sehän suorastaan on itsessään energiamuutos. Vertaa vaikka klassiseen potentiaalienergiaan; kun massaa siirretään eri korkeudelle, potentiaali muuttuu.

Perustuu siihen että aaltoliike on yksi energian muoto. Sensijaan gravitaatiovuorovaikutus ei siirrä energiaa samassa mielessä, esim Pluto kiertää aurinkoa "ikuisesti kumikalvolla" jos käytetään klassista kuvausta. Pluto ei saa eikä luovuta energiaa mutta mustien aukkojen yhdistyminen säteilee monta prosenttia massasta gr-aaltoina universumiin. Siis vuorovaikutus (avaruuden kaareutuminen) on eri asia kuin aallot. Toki aallotkin kaareuttaa avaruutta mutta tarkoitan että ne on aivan eri asia.

Eusa

#22
Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.07.2023, 12:37:41Perustuu siihen että aaltoliike on yksi energian muoto. Sensijaan gravitaatiovuorovaikutus ei siirrä energiaa samassa mielessä, esim Pluto kiertää aurinkoa "ikuisesti kumikalvolla" jos käytetään klassista kuvausta. Pluto ei saa eikä luovuta energiaa mutta mustien aukkojen yhdistyminen säteilee monta prosenttia massasta gr-aaltoina universumiin. Siis vuorovaikutus (avaruuden kaareutuminen) on eri asia kuin aallot. Toki aallotkin kaareuttaa avaruutta mutta tarkoitan että ne on aivan eri asia.
Suosittelen tarkempaa perehtymistä aiheeseen. Vuorovesi on vaikuttava ilmestys ja kyllä siinä energiatasot vaihtelevat melkoisesti.

Ei kannata rakentaa yhtä omaa selityskuvitelmaa vaan useita näkökulmia - useimmiten huomaa, että se jo vakiintunut ilmaus on paras.

mistral

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 01.08.2023, 01:12:48
Suosittelen tarkempaa perehtymistä aiheeseen. Vuorovesi on vaikuttava ilmestys ja kyllä siinä energiatasot vaihtelevat melkoisesti.

Ei kannata rakentaa yhtä onaa selityskuvitelmaa vaan useita näkökulmua - useimmiten huomaa, että se jo vakiintunut ilmaus on paras.

Alunperin lähdin erottelemaan grav-aallot kuinka erilainen asia se on verrattuna muihin fysikaalisiin tapahtumiin. Totta että sekoitan käsitteitä, yritin vain zoomata avaruuden kaareutumisen ja aaltoilun välistä eroa.

MW


MW

Pimeä energia näyttää tutkimuksessa vaihdelleen kosmoksen historian aikana, mikä kyseenalaistaa kosmologisen vakion, jonka Eisnstein aikoinaan jo totesi pahimmaksi mokakseen.

Eusa

Lainaus käyttäjältä: MW - 10.11.2024, 22:38:49Pimeä energia näyttää tutkimuksessa vaihdelleen kosmoksen historian aikana, mikä kyseenalaistaa kosmologisen vakion, jonka Einstein aikoinaan jo totesi pahimmaksi mokakseen.
Laajenemisvauhti voi olla yleisesti kytköksissä aineen tiivistymiseen klimpiksi. Tutkimuksessa ei ole voitu löytääkään korrelaatiota vähempimassaisten kohteiden kuin supermassiivisten aukkojen suhteen, koska tilastollisen menetelmän voima loppuu jo vähänkin keveämpien tihentymien kohdalla. En keksi mitä erikoista supermassiivisuudessa voisi olla verrattuna mihin tahansa massakeskittymään, ainekenttäpaineeseen.

mistral

Pimeän energian on sanottu johtuvan avaruudessa olevan kentän negatiivisesta paineesta. Käsittääkseni sellaisen paineen nosto ei vaadi energiaa vaan antaa energiaa. Idea lienee se että negatiivisen paineen energiavaraus on negatiivinen. Tämä taas kääntäisi gravitaation vedon työnnöksi. Näin selittyisi avaruuden kiihtyvä laajeneminen.
 Mutta mistä negatiivinen energiavaraus johtuu? Selitän ideani. Kaukainen avaruus (vety ja helium) laajenee poispäin lähes valon nopeudella ---> relativistinen nopeus tuottaa pituuskontraktion ---> siksi vety ja helium on meitä lähempänä kuin newtonilaisessa arkitodellisuudessa (vety ja helium on se mikä näkyy meille johtuen vuorovaikutusnopeudesta c) ---> kun vedyn ja heliumin nopeus kasvaa tulevaisuudessa, kontraktio tuo ne entistä lähemmksi ja niiden gravitaatio kasvaa entisestään ---> koska gravitaatio kasvaa mutta 180 astetta vastakkaisella puolella kasvaa yhtä paljon, niin sitä on mahdotonta mitata ---> suuri kysymys on nyt, tuottaako vety ja helium tämän negatiivisen kentän ---> jos 1) tuottaa ja 2) negatiivinen kenttä muuttaa vedon työnnöksi, niin se voisi selittää kiihtyvän laajenemisen ---> tämä tarkoittaisi että jokainen paikka universumissa (paitsi universumin reunan lähellä) olisi negatiivisen kentän vallassa ja siksi laajeneminen olisi symmetristä. ---> laajeneminen alkaisi vaikuttaa vasta pitkillä välimatkoilla jossa gravitaatio olisi heikompi kuin antigravitaatio.