Avaruus.fi - keskustelualue

Aiheesta on saatu vielä epävarmaa näyttöä galakseja tutkimalla.

Tekniikan maailman verkkouutinen:
https://tekniikanmaailma.fi/kosmologian-suuri-mysteeri-ratkesi-tutkijat-loysivat-ensimmaista-kertaa-todisteita-siita-etta-pimeaa-energiaa-syntyy-mustissa-aukoissa/

Hyvä jos selviää mistä pimeä energia tulee, tämä ei vielä ratkaise itse arvoitusta, mitä se on. Fyysikot on ehdottaneet että se olisi negatiivisen energian kenttä, idea lienee se että negatiivinen puskee kun taas positiivinen gravitoi. Jos todella on näin että on olemassa negatiivista energiaa, niin ei voida laskea yhteen massa + pimeä massa + pimeä energia koska pimeä energia on miinusmerkkinen ja näin summa olisi negatiivinen.

Tässä lisätietoja: https://phys.org/news/2023-02-scientists-evidence-black-holes-source.html

Tarkoittaakohan linkkisi sitä että m-a imuroi avaruudesta pimeää energiaa ja kun sitä kertyy valtavia määriä, se kumoaa m-a'n gravitaatiota?

Lainaus käyttäjältä: mistral - 18.02.2023, 00:16:42
Tarkoittaakohan linkkisi sitä että m-a imuroi avaruudesta pimeää energiaa ja kun sitä kertyy valtavia määriä, se kumoaa m-a'n gravitaatiota?

Ei. Mustan aukon kasvu luo pimeän energian.

Lainaus käyttäjältä: Pappis - 18.02.2023, 07:41:19
Ei. Mustan aukon kasvu luo pimeän energian.

Luoko sen itsensä sisään vai koko avaruuteen?

Ihmettelen vaan onko m-a ongelma klassisessa pimeän energian selityksessä jossa tyhjiöenergia selittää kiihtyvän laajenemisen. Tarkoitan että miksi m-a:t tuottaisi ongelman vaikka niillä olisi miten suuri gravitaatio hyvänsä. Yritän perustella klassista selitystä lainauksen jälkeen.


Scientists find first evidence that black holes are the source of dark energy

This concept was revived with the discovery of the accelerating expansion of the universe, with its main component being a kind of energy included in spacetime itself, called vacuum energy. This energy pushes the universe further apart, accelerating the expansion.

Black holes posed a problem though—their extremely strong gravity is hard to oppose, especially at their centers, where everything seems to break down in a phenomenon called a 'singularity.'

The new result shows that black holes gain mass in a way consistent with them containing vacuum energy, providing a source of dark energy and removing the need for singularities to form at their center.

Lainauksessa sanotaan että m-a:t sisältää ongelman, niiden vahvaa gravitaatiota on vaikea vastustaa. Ymmärrän tämän ongelman nyt laajenemisen estämisenä, eli että avaruudessa muut massat saadaan laajenemaan muttei m-a:ja koska ovat niin voimakkaita vastustajia. Eli m-a:t rakentavat avaruuden yli niin vahvan gravitaatiosillan ettei sitä muka voisi murtaa. Tätä siltaongelmaa en ymmärrä ja esitän periaatteen sen kumoamiseksi:

Klassinen tyhjiöenergiamalli:
Otetaan 1 rauta-atomi ja rakennetaan sen perään jono kuutiomillimetrejä. Yhdellä kuutiomillillä on tietty työntövoima, siis tyhjiöenergia. Fe-atomilla taas on tietty gravitaatio. Kysymys: kuinka pitkä jono tyhjiömillejä tarvitaan jotta Fe:n gravitaatio kumoutuu? Vastaus: todella pitkä, ehkäpä 10^8 valovuotta.
Seuraavaksi lisätään toinen Fe edellisen rinnalle, muuttuuko tyhjiömillijen jonon pituus? Ei muutu.
Edelleen kasvatetaan Fe massaa, nostetaan vaikka auringon massaksi, muuttuuko jonon pituus? Ei muutu koska tyhjiö vaikuttaa jokaiseen Fe atomiin yhtäläisesti, eli jokainen kuutiomilli vaikuttaa jokaiseen Fe atomiin.
Edelleen kasvatetaan massaa, nostetaan m-a:n massaksi, muuttuuko jonon pituus? Ei muutu koska tyhjiöenergia vaikuttaa jokaiseen litistyneeseen Fe atomiin yhtälailla.
Tässäpä periaate joka purkaa murtumattoman gravitaatiosillan.

Edellisessä kuvasin vain periaatekaavion millimetrisenä janana, todellisuudessahan avaruudesta puolipallon kokoinen sektori vaikuttaa klassisessa ideassa laajentavasti, toinen puolikas taas vastakkaiseen suuntaan. Esimerkkinä vaikka Pohjantähden suunta, niin siitä joka suuntaan 90 astetta muodostaa 180 asteen puolipallon. Kaikki puolipallon alueelta tuleva kosmologisen vakion vaikutus puskee kappaleita poispäin Pohjantähdestä, tosin 89,99 asteen kulmasta tuleva pusku ei enää käytännössä vaikuta mitään. Tämä siis todellinen tilanne klassisessa laajenemisessa. Mutta tämä uusi teoria panisi vastuun laajenemisesta m-a:lle eikä tyhjiölle?

Lainaus käyttäjältä: mistral - 16.02.2023, 22:59:32
Hyvä jos selviää mistä pimeä energia tulee, tämä ei vielä ratkaise itse arvoitusta, mitä se on. Fyysikot on ehdottaneet että se olisi negatiivisen energian kenttä, idea lienee se että negatiivinen puskee kun taas positiivinen gravitoi. Jos todella on näin että on olemassa negatiivista energiaa, niin ei voida laskea yhteen massa + pimeä massa + pimeä energia koska pimeä energia on miinusmerkkinen ja näin summa olisi negatiivinen.

Paikallisesti eli aineellisesti gravitaatioilmiö johtuu ainesten keskinäisestä puskemisesta, joka mustien aukkojen muodostuessa on suurimmillaan.

Jos siis myös pimeän energia ilmiökin aiheutuu aineksista, on sen oltava negatiivista puskemista eli puskujen puutetta - hiukkaset pysyvät erillään, vaikka puskua puuttuu. Voisiko siis äärimmäisessä paineessa syntyä tilavuutta, joka valuu muuallekin?

Tarkoitatko että gravitaation vetovoima on yhtä kuin puskuvoima, siis ilmaisu vain on erilainen? Eli yksi tulkitsee gravitaation vetona mutta toinen tulkitsee sen puskuna? Ikäänkuin näkymätön köysi vetää / näkymätön käsi puskee?

Lainaus käyttäjältä: mistral - 19.02.2023, 13:41:35
Tarkoitatko että gravitaation vetovoima on yhtä kuin puskuvoima, siis ilmaisu vain on erilainen? Eli yksi tulkitsee gravitaation vetona mutta toinen tulkitsee sen puskuna? Ikäänkuin näkymätön köysi vetää / näkymätön käsi puskee?

Ihan näkyvää ja tuntuvaa on esim. maapalloa koostavan aineksen keskinäinen pusku.

Tässä eräs ajatelma, joka koskee pimeää energiaa ja pimeää ainetta ja avaruuden syntymistä.

Tyhjiön energia näkyy maailmankaikkeudessamme virtuaalihiukkaspareina (Hawkingin säteily), jotka syntyvät ja katoavat pois.
Oletetaan että hiukkaset reagoivat painovoimaan ja asetetaan ne syntymään mustan aukon painovoimakenttään. Toinen parin hiukkasista on syvemmällä painovoimakentässä ja liikahtaa aukon suuntaan. Hiukkasten välinen vetovoima yhdistää ne lopulta ja ne katoavat. Katoaminen tapahtuu kuitenkin eri kohdassa maailmankaikkeuttamme, kuin syntyminen ja seuraavan hiukkasparin on helpompi ilmestyä syntyneeseen aukkoon. Oman maailmankaikkeutemme massa siis imee hiukkaspareja tyhjyydestä.

Hiukkasparien siirtymäketju jatkuu haarautuen ja muodostaa näin hiukkasten hetkelliseen vetovoimaan(massaan) perustuvan painovoimakentän, joka tuottaa kokoajan lisääntyvää hiukkasparituotantoa ja niiden siirtymiä. Painovoima on siis lyhyenkantamanvoima hiukkasten välillä. Sen vaikutus perustuu hiukkasten hetkelliseen massaan ja etenee jatkuvan hiukkastuotannon siirtymänä. Voimakkaassa painovoimakentässä on hiukkasten elinikä pidempi, kuin heikossa, joten niiden hetkellinen massa kestää pidempään ja lisää siten painovoimakentän voimakkuutta.

Hiukkasparien hetkellinen massa ja sen häviäminen erikohdassa pienellä viiveellä ja erikohdassa, kuin se on syntynyt, muodostaa pimeän massan. Uusien hiukkasparien ilmestymisen helpottuminen lisää ilmestyvien hiukkasten määrää. Kun kuvataan avaruuden suuruutta olemassa olevien hiukkasparien määrällä, syntyy uutta avaruutta eli avaruus laajenee.

Jokainen atomi vaikuttaa lähelle syntyvän hiukkasparin siirtymään. Tasaisessa liikkeessä tai levossa olevaan atomiin näkyy vaikutus vain hiukkasparien siirtymän luomana joka suuntaan leviävänä painovoimana.  Kiihtyvässä liikkeessä olevan atomin perään syntyvässä hiukkasparissa, hiukkaspari jää jälkeen atomista, häviää viiveellä ja hetkellinen massa vastustaa liikettä ja kiihdytys vaatii siis energiaa. Tästä seuraa mielenkiintoinen päätelmä, että kiihtyvässä liikkeessä oleva massa luo uutta avaruutta ja hidastuva massa vähentää avaruutta kun etenevä aine ajautuu syntyvien hiukkasparien päälle estäen näitä muodostumasta.

Mustien aukkojen kasvua ainekertymän lisäksi voisi selittää se, että painovoima repii hajalle myös atomien alkeishiukkaset. Syntyvät hiukkasparit puoliskot kaapataan aineen hiukkasten kavereiksi, jotka eivät ole yhteensopivia hiukkaspareja neutraloidakseen. Hiukkasparit eivät enää hajoakaan, vaan ainetta ja pysyvän massa saaneita hiukkasparien puoliskoja todella kertyy mustan aukon sisään.

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 28.02.2023, 02:01:38
Ihan näkyvää ja tuntuvaa on esim. maapalloa koostavan aineksen keskinäinen pusku.

Ok nyt selvisi, ilmakehä puskee merenpinnan tasolla n. 1kp voimalla per neliösentti ja Mariaanien haudassa vesi puskee n. 1000kp voimalla/cm^2  10km syvyydellä.

Lainaus käyttäjältä: Andis - 28.02.2023, 09:29:39
Tässä eräs ajatelma, joka koskee pimeää energiaa ja pimeää ainetta ja avaruuden syntymistä.

Tyhjiön energia näkyy maailmankaikkeudessamme virtuaalihiukkaspareina (Hawkingin säteily), jotka syntyvät ja katoavat pois.
Oletetaan että hiukkaset reagoivat painovoimaan ja asetetaan ne syntymään mustan aukon painovoimakenttään. Toinen parin hiukkasista on syvemmällä painovoimakentässä ja liikahtaa aukon suuntaan. Hiukkasten välinen vetovoima yhdistää ne lopulta ja ne katoavat. Katoaminen tapahtuu kuitenkin eri kohdassa maailmankaikkeuttamme, kuin syntyminen ja seuraavan hiukkasparin on helpompi ilmestyä syntyneeseen aukkoon. Oman maailmankaikkeutemme massa siis imee hiukkaspareja tyhjyydestä.

Hiukkasparien siirtymäketju jatkuu haarautuen ja muodostaa näin hiukkasten hetkelliseen vetovoimaan(massaan) perustuvan painovoimakentän, joka tuottaa kokoajan lisääntyvää hiukkasparituotantoa ja niiden siirtymiä. Painovoima on siis lyhyenkantamanvoima hiukkasten välillä. Sen vaikutus perustuu hiukkasten hetkelliseen massaan ja etenee jatkuvan hiukkastuotannon siirtymänä. Voimakkaassa painovoimakentässä on hiukkasten elinikä pidempi, kuin heikossa, joten niiden hetkellinen massa kestää pidempään ja lisää siten painovoimakentän voimakkuutta.

Hiukkasparien hetkellinen massa ja sen häviäminen erikohdassa pienellä viiveellä ja erikohdassa, kuin se on syntynyt, muodostaa pimeän massan. Uusien hiukkasparien ilmestymisen helpottuminen lisää ilmestyvien hiukkasten määrää. Kun kuvataan avaruuden suuruutta olemassa olevien hiukkasparien määrällä, syntyy uutta avaruutta eli avaruus laajenee.

Jokainen atomi vaikuttaa lähelle syntyvän hiukkasparin siirtymään. Tasaisessa liikkeessä tai levossa olevaan atomiin näkyy vaikutus vain hiukkasparien siirtymän luomana joka suuntaan leviävänä painovoimana.  Kiihtyvässä liikkeessä olevan atomin perään syntyvässä hiukkasparissa, hiukkaspari jää jälkeen atomista, häviää viiveellä ja hetkellinen massa vastustaa liikettä ja kiihdytys vaatii siis energiaa. Tästä seuraa mielenkiintoinen päätelmä, että kiihtyvässä liikkeessä oleva massa luo uutta avaruutta ja hidastuva massa vähentää avaruutta kun etenevä aine ajautuu syntyvien hiukkasparien päälle estäen näitä muodostumasta.

Mustien aukkojen kasvua ainekertymän lisäksi voisi selittää se, että painovoima repii hajalle myös atomien alkeishiukkaset. Syntyvät hiukkasparit puoliskot kaapataan aineen hiukkasten kavereiksi, jotka eivät ole yhteensopivia hiukkaspareja neutraloidakseen. Hiukkasparit eivät enää hajoakaan, vaan ainetta ja pysyvän massa saaneita hiukkasparien puoliskoja todella kertyy mustan aukon sisään.

Kiitos syvällisestä ideasta. Kuitenkin esitän kritiikkiä eri kohdissa.
Andis: Oletetaan että hiukkaset reagoivat painovoimaan ja asetetaan ne syntymään mustan aukon painovoimakenttään. Toinen parin hiukkasista on syvemmällä painovoimakentässä ja liikahtaa aukon suuntaan. Hiukkasten välinen vetovoima yhdistää ne lopulta ja ne katoavat. Katoaminen tapahtuu kuitenkin eri kohdassa maailmankaikkeuttamme, kuin syntyminen ja seuraavan hiukkasparin on helpompi ilmestyä syntyneeseen aukkoon. Oman maailmankaikkeutemme massa siis imee hiukkaspareja tyhjyydestä.
Millä perusteella syntynyt aukko olisi otollisempi synnyttämään uuden hiukkasparin?

Andis: Tyhjiön energia näkyy maailmankaikkeudessamme virtuaalihiukkaspareina (Hawkingin säteily), jotka syntyvät ja katoavat pois.
Eikö Hawkingin säteily ole tavallista sm-säteilyä? Virtuaalihiukkaset taas on lyhytikäistä säteilyä.

Andis: Jokainen atomi vaikuttaa lähelle syntyvän hiukkasparin siirtymään. Tasaisessa liikkeessä tai levossa olevaan atomiin näkyy vaikutus vain hiukkasparien siirtymän luomana joka suuntaan leviävänä painovoimana.  Kiihtyvässä liikkeessä olevan atomin perään syntyvässä hiukkasparissa, hiukkaspari jää jälkeen atomista, häviää viiveellä ja hetkellinen massa vastustaa liikettä ja kiihdytys vaatii siis energiaa. Tästä seuraa mielenkiintoinen päätelmä, että kiihtyvässä liikkeessä oleva massa luo uutta avaruutta ja hidastuva massa vähentää avaruutta kun etenevä aine ajautuu syntyvien hiukkasparien päälle estäen näitä muodostumasta.

Yksi ongelma on ettei kukaan tiedä vakuumin omaa nopeutta ja siksi on vaikea sanoa ympäristön kiihtyvyydestä tai jarrutuksesta varmaa. Ja vaikka vakuumin nopeus tiedettäisiin, jokainen kiihdyttävä hiukkanen erkanee toisesta hiukkasparista mutta lähestyy taas toista hiukkasparia jolloin vaikutus nollautuu.

Kiitokset kommenteista.

Alun perin olin vain koittanut kehitellä tapaa, jolla painovoima pääsee ulos mustasta aukosta. Eli yritin rakentaa mallia siitä miten avaruus kaareutuu. (Tuon voisi jopa koodata näytölle, jos taidot riittäisivät.) Siihen tuo hiukkasparien hetkellinen massa ja syntymis- ja häviämispaikan ero antavat vastauksen. Toki voi olla niinkin, että tuohon siirtymän kautta tyhjäksi jääneeseen kohtaan ei synnykään helpommin seuraavaa hiukkasparia, vaan tyhjiö on entistä tyhjempi eikä uutta hiukkasparia synny ollenkaan.

Hawkinginin säteily perustuu muistaakseni siihen, että virtuaalihiukkasten vierailu maailmankaikkeudessamme on niin lyhytaikaista, ettei se vaikuta fysiikan lakeihin. Ainoastaan silloin kun hiukkaspari syntyy täsmälleen mustan aukon tapahtumahorisontiin, toinen hiukkasista putoaa aukkoon ja toinen muodostuu oikeaksi hiukkaseksi ja nuo hiukkaset määritellään säteilyksi.

Kun tuo tutkimusryhmän tutkielma siitä, että maailmankaikkeuden laajenemiseen voivat vaikuttaa mustat aukot, ajatus lähti laukalle ja annoin oletuksena hiukkaspareille hetkellisen massan eli kyse ei ole enää alkuperäisestä Hawkinginin säteilystä. Ajatukseni siis perustuu täysin siihen oletukseen, että hiukkaspareilla on hetkellinen massa ja hiukkasparien ilmaantuminen on alati jatkuvaa jopa suorastaan tahdistunutta.

Vakuumin nopeudella ei, niin kuin totesit ole merkitystä, jos jokainen atomi luo oman hiukkasparipilvensä. Erohan näkyy yleisesti ottaen kiihdyttävän ja kiihdytettävän kappaleiden välisenä avaruuden kasvamisena tai pienenemisenä. Voi kyllä ajatella niin, että liikkuvalla atomilla on suurempi pilvi, kuin absoluuttisessa levossa olevalla. Suuri kiusaus olisi määritellä hiukkasparien esiintymistiheys sellaiseksi, että se estää massan kiihdyttämisen valonopeuteen, koska edellä olevien ja mukana raahattavien hiukkasten määrä lähestyy ääretöntä.

Hawkingin säteilystä, luin Tommi Tenkasen kirjan Matka mustaan aukkoon ja yllätyin kun hän selitti ettei hiukkasparin tarvitse olla kiinni tapahtumahorisontissa jotta toinen saadaan vapautettua säteilyksi, vaan pari voi olla hyvän matkaa ulkopuolella.
Gravitaation välittyminen horisontin sisältä muistaakseni selitettiin ulkopuolella olevan avaruuden kaareudella, että se riittää tuottamaan oikean gravitaation, näin siis muistelen.
Vakuumissa on se arvaamattomuus että siinä voi olla paljon tai vähän energiaa/massaa. Jos paljon, kuinka mitata se jos joka puolella on sama massan aiheuttama gravitaatio? Tarkoittaa että joka paikassa on ikäänkuin Lagrangen piste jossa eri suuntaiset gravi-voimat kumoaa toisensa.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 28.02.2023, 21:56:34
Hawkingin säteilystä, luin Tommi Tenkasen kirjan Matka mustaan aukkoon ja yllätyin kun hän selitti ettei hiukkasparin tarvitse olla kiinni tapahtumahorisontissa jotta toinen saadaan vapautettua säteilyksi, vaan pari voi olla hyvän matkaa ulkopuolella.
Gravitaation välittyminen horisontin sisältä muistaakseni selitettiin ulkopuolella olevan avaruuden kaareudella, että se riittää tuottamaan oikean gravitaation, näin siis muistelen.
Vakuumissa on se arvaamattomuus että siinä voi olla paljon tai vähän energiaa/massaa. Jos paljon, kuinka mitata se jos joka puolella on sama massan aiheuttama gravitaatio? Tarkoittaa että joka paikassa on ikäänkuin Lagrangen piste jossa eri suuntaiset gravi-voimat kumoaa toisensa.

Gravitaatiota ei välitä mikään - se on aika-avaruuden muodon mukaisen vapaan putoamisen illuusio. Kun massajakauma muuttuu, siitä välittyy tietoa gravitaatioaaltoina korjaamaan aika-avaruuden muotoja.

Romahtavan aineksen ei koskaan nähdä putoavan tapahtumahorisontin sisään. Kun episteeminen todellisuus käsitetään jatkumona, jossa jokaisen hiukkasen on voitava periaatteessa tulla muiden havaitsemaksi, ei silloin ole olemassa mustien aukkojen sisäpuolta tai se kuuluu kaikkeuden loppuun hiipumisen jälkeiseen tilanteeseen.

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 06.07.2023, 04:55:01
Gravitaatiota ei välitä mikään - se on aika-avaruuden muodon mukaisen vapaan putoamisen illuusio. Kun massajakauma muuttuu, siitä välittyy tietoa gravitaatioaaltoina korjaamaan aika-avaruuden muotoja.

Vain pieni osa välittyy gravitaatioaaltoina, valtaosa välittyy avaruuden kaarevuuden muutoksella. Esimerkiksi vuorovesi syntyy kaarevuuden muutoksesta kun kuu kiertää meitä. Jotta edes 1% saataisiin aalloiksi, pitäisi kuun kiertää lähes c nopeudella maata. Näin suuret nopeudet on mahdollisia vain mustille aukoille.
Aurinko-maa systeemin aaltoteho on vain 196 vattia!
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=20460.0

Yritin vielä laskea 196W jarruvoiman maahan. Netistä löytyi kaava P=FV  => F=P/V
Kun maan nopeus on 30 000m/s niin 196/30 000 = 0,0065
Kiloiksi muutettuna noin 0,00065 eli 0,65 grammaa
Noin pieni jarruvoima kuluu maa-aurinko systeemissä gravitaatioaaltoihin.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 06.07.2023, 12:55:00
Vain pieni osa välittyy gravitaatioaaltoina, valtaosa välittyy avaruuden kaarevuuden muutoksella. Esimerkiksi vuorovesi syntyy kaarevuuden muutoksesta kun kuu kiertää meitä. Jotta edes 1% saataisiin aalloiksi, pitäisi kuun kiertää lähes c nopeudella maata. Näin suuret nopeudet on mahdollisia vain mustille aukoille.
Aurinko-maa systeemin aaltoteho on vain 196 vattia!
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=20460.0

Yritin vielä laskea 196W jarruvoiman maahan. Netistä löytyi kaava P=FV  => F=P/V
Kun maan nopeus on 30 000m/s niin 196/30 000 = 0,0065
Kiloiksi muutettuna noin 0,00065 eli 0,65 grammaa
Noin pieni jarruvoima kuluu maa-aurinko systeemissä gravitaatioaaltoihin.

Fluktuoivat aallot ovat vain gravitaation muutosaallokon erikoistapaus aivan kuten veneen pinta-aallot ovat joen veden aaltoilun erikoistapaus.

Nopeasti toisiaan kiertävien mustien aukkojen gravitaatioaaltojen fluktuoiva rytmi saadaan mitattua, mutta Kuu kiertää Maan niin hitaasti, että sitä rytmiä ei aalloista kyllä voida käytännössä mitata.

Sen sijaan Kuun aseman muuttuminen tuottaa kiertyvää aaltorintamapotentiaalia, joka muutosaalto "mitataan" helposti vuorovesissä. Ehkä edellä tarkoitit "kaarevuusmuutoksellasi" tätä gravitaatioaaltojen perustehtävää.

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 29.07.2023, 13:03:56
Ehkä edellä tarkoitit "kaarevuusmuutoksellasi" tätä gravitaatioaaltojen perustehtävää.

Eikun kaarevuusmuutos ei kuluta energiaa mutta gravitaatioaallot kuluttaa tai vaatii energiaa.
Lainaus TM:stä:
-----
Kun italialainen Virgo- ja yhdysvaltalainen Ligo (Laser Interferometer Gravitational-wave Observatory)-laitteisto havaitsivat elokuun 14. päivä gravitaatioaaltoja, ne aiheutuivat kahden massaltaan kymmenien aurinkojen (31 ja 25 Auringon massaa) kokoisten mustien aukkojen yhdistymisestä noin 1,8 miljardia vuotta sitten.

Laskutoimituksesta jäljelle jääneen kolmen Auringon massa muuttui siis gravitaatioaalloiksi.
------
Joten normaalissa tilanteissa taivaankappaleiden liikkuessa vain kaarevuus siirtyy kappaleen mukana kun taas väkivaltaisissa tilanteissa syntyy aaltoja. Kun maa kiertää aurinkoa 30km/s, se on niin kesy tilanne ettei kehity kuin 196W gravitaatioaaltoja.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 29.07.2023, 14:48:01
Eikun kaarevuusmuutos ei kuluta energiaa mutta gravitaatioaallot kuluttaa tai vaatii energiaa.
Lainaus TM:stä:
-----
Kun italialainen Virgo- ja yhdysvaltalainen Ligo (Laser Interferometer Gravitational-wave Observatory)-laitteisto havaitsivat elokuun 14. päivä gravitaatioaaltoja, ne aiheutuivat kahden massaltaan kymmenien aurinkojen (31 ja 25 Auringon massaa) kokoisten mustien aukkojen yhdistymisestä noin 1,8 miljardia vuotta sitten.

Laskutoimituksesta jäljelle jääneen kolmen Auringon massa muuttui siis gravitaatioaalloiksi.
------
Joten normaalissa tilanteissa taivaankappaleiden liikkuessa vain kaarevuus siirtyy kappaleen mukana kun taas väkivaltaisissa tilanteissa syntyy aaltoja. Kun maa kiertää aurinkoa 30km/s, se on niin kesy tilanne ettei kehity kuin 196W gravitaatioaaltoja.

Mihin perustuu kuvitelmasi, ettei gravitaatiomuutos vaatisi energiaa? Sehän suorastaan on itsessään energiamuutos. Vertaa vaikka klassiseen potentiaalienergiaan; kun massaa siirretään eri korkeudelle, potentiaali muuttuu.

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 30.07.2023, 06:54:33
Mihin perustuu kuvitelmasi, ettei gravitaatiomuutos vaatisi energiaa? Sehän suorastaan on itsessään energiamuutos. Vertaa vaikka klassiseen potentiaalienergiaan; kun massaa siirretään eri korkeudelle, potentiaali muuttuu.

Perustuu siihen että aaltoliike on yksi energian muoto. Sensijaan gravitaatiovuorovaikutus ei siirrä energiaa samassa mielessä, esim Pluto kiertää aurinkoa "ikuisesti kumikalvolla" jos käytetään klassista kuvausta. Pluto ei saa eikä luovuta energiaa mutta mustien aukkojen yhdistyminen säteilee monta prosenttia massasta gr-aaltoina universumiin. Siis vuorovaikutus (avaruuden kaareutuminen) on eri asia kuin aallot. Toki aallotkin kaareuttaa avaruutta mutta tarkoitan että ne on aivan eri asia.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.07.2023, 12:37:41
Perustuu siihen että aaltoliike on yksi energian muoto. Sensijaan gravitaatiovuorovaikutus ei siirrä energiaa samassa mielessä, esim Pluto kiertää aurinkoa "ikuisesti kumikalvolla" jos käytetään klassista kuvausta. Pluto ei saa eikä luovuta energiaa mutta mustien aukkojen yhdistyminen säteilee monta prosenttia massasta gr-aaltoina universumiin. Siis vuorovaikutus (avaruuden kaareutuminen) on eri asia kuin aallot. Toki aallotkin kaareuttaa avaruutta mutta tarkoitan että ne on aivan eri asia.

Suosittelen tarkempaa perehtymistä aiheeseen. Vuorovesi on vaikuttava ilmestys ja kyllä siinä energiatasot vaihtelevat melkoisesti.

Ei kannata rakentaa yhtä onaa selityskuvitelmaa vaan useita näkökulmua - useimmiten huomaa, että se jo vakiintunut ilmaus on paras.

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 01.08.2023, 01:12:48
Suosittelen tarkempaa perehtymistä aiheeseen. Vuorovesi on vaikuttava ilmestys ja kyllä siinä energiatasot vaihtelevat melkoisesti.

Ei kannata rakentaa yhtä onaa selityskuvitelmaa vaan useita näkökulmua - useimmiten huomaa, että se jo vakiintunut ilmaus on paras.

Alunperin lähdin erottelemaan grav-aallot kuinka erilainen asia se on verrattuna muihin fysikaalisiin tapahtumiin. Totta että sekoitan käsitteitä, yritin vain zoomata avaruuden kaareutumisen ja aaltoilun välistä eroa.