Kirjoittaja Aihe: Kausi 2022-23  (Luettu 1504 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mikko_L

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 359
Kausi 2022-23
« : 03-09-2022, 19:26:23 »
Tänä vuonna havaintojen aloitus meni pari viikkoa pidemmälle kuin viime kaudella, kun piti odotella Kuun painumista horisontin alle.  Tällä viikolla kävin kahtena yönä havainnoimassa.  Välineenä edelleen Sumerian Alkaid 10 250mm f/5 trussidobson ja lajitelma ES:n ja Baaderin okulaareja.  Tabletissa Sky Safari 6 tähtihyppelyä varten.

Kohteita Joutsenessa:
NGC6857 - pieni emissiosumu, näkyy ilman filtteriä mutta UHC auttaa
NGC6894 - kohtalaisen kokoinen planetaarinen sumu, näkyi heikosti jo 52x suurennuksella, paremmin isommalla. UHC lisää kontrastia, tasainen pyöreä kiekko.
NGC6834 - avoin joukko, jonka etualalla on 5 tähden suora jono ja niiden takana himmeää hohdetta.  Suurennuksen lisääminen ei kuitenkaan tuo juuri enempää tähtiä näkyviin.
Minkowski 1-92, 266x:lla juuri ja juuri havaitsee pitkulaisen muodon, mutta siis hyvin pieni kohde vaikkakaan ei himmeä.
NGC6819 - semmoinen tavallinen tähtijoukko
NGC6811, tästä oli viime muistiinpanoissa maininta että kannattaa palata, ja niin kannattaakin.  Tähtijonot muodostavat vaikkapa rusetin, parhaimmillaan pienellä tai keskisuurennuksella.
NGC6826 eli vilkkuva planetaarinen, tätä tulee aina katsottua. 266x:lla iso ja sekä sumuaines että keskustähti näkyvät suoraan katsomalla.  Yllätyin kun vilkaisin tätä 40x suurennuksella, silloin se on toki hyvin pieni mutta varsin syvän sinivihreän värinen, mitä ei yhtään isommalla suurennuksella näe.
Huntusumu NGC6995/NGC6960.  Kaunista, kuin tähtienvälistä untuvapilveä.  Länsiosan näkee paljon paremmin kun siirtää 52 Cygni -tähden näkökentän reunan taakse.  Filtteri auttaa paljon.

Lyyrassa yksi uusi kohde, pallomaisen joukon M56 lähellä planetaarinen sumu NGC6765.  Tämä oli hyvin himmeä ja "muodoton", kuitenkin jonkin kokoinen.
Epsilon Lyrae, ja delta Lyraen ympärillä oleva tähtijoukko Stephenson 1, vaikka se on varsin hajanainen eikä siitä saa tähtijoukon vaikutelmaa varsinkin Linnunradan taustaa vasten.  M57.

M27 ja M71, vakiokohteita.  M27 on näyttävä kaikilla kaukoputkilla ja suurennuksilla.
M13, M92, kun ne olivat siellä.
M11, M26, V Aquilae, vakiokohteita Kotkan eteläosassa mutta alhaalla läpinäkyvyys ja seeing huononevat.

Saturnus on lähellä Saturnus-sumua NGC7009 joten sitä tuli taas katsottua, ja siinä vieressä pikaisesti M72 ja M73.

Kaikki ulkoplaneetat ovat nyt tarjolla jonossa samanaikaisesti ja toki kävin ne kaikki läpi.  Jonon kärjessä Saturnus, jonka varjo näkyy taas renkaiden päällä vain 3 viikkoa opposition jälkeen.  Kuita koko liuta, ja pari pilvivyötä näkyvällä (pohjoisella) pallonpuoliskolla.  C-rengas näkyy tummana planeetan pintaa vasten.
Sitä seuraa Neptunus, joka on nyt helppo löytää koska aivan lähellä ei ole muita tähtiä joihin sen voisi sekoittaa.  Pieni vaaleansininen, terävärajainen kiekko.
Jupiter on noussut jo korkealle ja siitä riittää yksityiskohtia (ja häikäisyä, yönäkö menee okulaarisilmästä).  Onnistuin näkemään Ion varjon ylikulun vaikka itse kuuta en hakemallakaan erottanut planeetan pintaa vasten (laskin kolme kuuta joten yhden täytyi olla joko planeetan edessä tai takana).  Eteläinen vyö jakaantuu kahdeksi ja vöiden ja napa-alueiden välissä on kapeampia vöitä ja niissä vaikka mitä yksityiskohtia.  Näkymä parani kun laitoin kirkkautta leikkaamaan polarisaatiofiltterin ja Baader Neodymiumin.  Jupiterin kuut ovat pieniä kiekkoja, itse asiassa Ganymeden kulmaläpimitta on vain hieman pienempi kuin Neptunuksen..
Uranus seuraa, omaan silmääni vihertävän ruskea kiekko.
Viimeisenä Mars, joka on vielä kaukana ja jonka vaihe näkyy selkeästi.  Paljon muuta ei selkeästi näykään, vaikka jotain kuvioita pinnalla erottuu.  Se ei myöskään vielä ole kovin korkealla.

Tein kokeilun joka on pitänyt toteuttaa jo jonkin aikaa ja teippasin 12x36 IS-kiikarini objektiivien eteen 2" OIII- ja Ultrablock -filtterit.  Halusin tietää jos sillä tavoin näkisi emissiosumuja, ja kylläpä näkikin!  Pohjois-Amerikka-sumu ja Pelikaanisumu erottuivat kokonaisina samassa näkökentässä ja nousivat hyvin esiin taustastaan.  Huntusumun molemmat puolikkaat mahtuvat samaan näkymään ja niiden väinen sumuaineskin näkyy, ja vasta tällä tavalla näin ensimmäistä kertaa koko supernovajäänteen pyöreän muodon.
Yllätys odotti horisontin yläpuolella kun lähdin pyyhkimään Linnunrataa alaspäin.  Näkyviin pomppasivat Kotka- ja Omegasumut M16 ja M17 suurina kirkkaina läiskinä, vaikka ympäröivät tähdet pääsivät enää himmeinä ilmakehän udun läpi.  Nämä sumut olen (Suomesta) nähnyt kaukoputkella vain heikosti.  Ensi kertaa varten täyty kaivaa vanhat 10x50-kiikarit esille, isompi lähtöpupilli varmasti tuo paljon kirkkaamman kuvan.

-Mikko
36/50/76/127/250mm

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2605
Vs: Kausi 2022-23
« Vastaus #1 : 10-09-2022, 22:58:43 »
Testasin jumbokiikareita, Lyyran rengassumu näkyi himmeästi, ehkä kuu oli jo noussut. Samalla meni kirkas tulipallo tai satelliitti kentän poikki, olisko mennyt 0,5 sekunnissa. Kenttä oli jotain 0,8 astetta.