Visuaalihavainnot 2021-2022

[Mikko_L]

Kun keli on kirkas ja uusikuu, niin pidin toisenkin havaintosession viikon sisään. Putken alustaan askartelemani jääpiikit tulivat tarpeeseen ja se pysyi paikallaan, vaan havaintojakkaran ja havaitsijan kanssa sai liukastella.  Ilmankosteus pysyi aika hyvin aisoissa eikä kuuraa kertynyt.  Seeing tavanomaista huonompi ja läpinäkyvyyskin vähän tuhnuinen.  Okulaarien virkaa toimittivat pääasiassa 17.5mm Morpheus (71x) ja Hyperion Zoom Mk.IV (max. 156x).

Jatkoin Deep Sky Wondersin kohteiden etsimistä Kaksosiin, Krapuun ja Ilvekseen.  Ensin nappasin kuitenkin Ajomiehestä joukon NGC 1664, kivan näköinen ja aika laaja ilman kovin kirkkaita tähtiä, jos ei himmeäkään.

Kaksosten puolelle sitten, ensin M35 ja NGC 2158, koitin nyt zoomailla jälkimmäistä mutta en silti erottanut siitä yksittäisiä tähtiä vaikka pinta näyttikin hieman rakeiselta.  Ei näistä mitään uutta.  Seuraavaksi NCG 2266, aika pieni ja vaatimaton tähtijoukko.

Opin että Wasat (δ Gem) onkin kaksoistähti ja todella, himmeä kumppani siinä on vieressä.  Eskimo-sumu, check - ja NGC 2420 - check - taas "ihan kiva" pieni tähtijoukko.  Eskimoon en koittanut edes isoa suurennusta tällä kertaa kun seeing oli mitä oli (parani loppua kohti kyllä!) eikä peilikään vielä ollut kunnolla jäähtynyt.  Planetaarista sumua NGC2371/2372 katselin, hassua että sillä on kaksi NGC-numeroa vaikka ne ovat ihan toisissaan kiinni.

Sitten Pikku koiran rajan tuntumasta pari tähtijoukkoa, NGC2395 on aika hajanainen, NGC 2355 taas pieni läiskä semmoista nättiä tähtipölyä.  Ja reissun paras elämys - en edes ajatellut että tuolla läpinäkyvyydellä ja valosaasteella voisi olla mahdollista nähdä, mutta kun ruuvasin OIII-filtterin kiinni, niin siinä oli Abell 21 (Meduusa-sumu).  Hyvin himmeä ja laaja planetaarinen, mutta syrjäsilmällä pystyin hahmottamaan muotoa aika hyvin.  Abell -lista ei ole tunnettu helppoudestaan.

Kravun puolelle.  Vesikäärmeen pään yläpuolelta löytyi kaksoistähti Σ1245, kaksi valkoista suht tasakirkkauksista tähteä.  Siitä itään galaksi NGC 2775, ei pieni eikä iso, ei kirkas eikä himmeä, semmoisia ne nyt on.. keskustaansa kohti kirkaampi.  Abell 21:stä innostuneena koitin nähdä Abell 31:n mutta ei mitään.  M67.. siitä pohjoiseen X Cancri, hiilitähti, kirkas oranssi.  Kaksoitähtiä Tegmine(ζ Cnc), ι Cnc, sitten uusi 57 Cnc.. onko tämä kaksoistähti? Tässä kohtaa kaivoin esiin ES4.7mm okulaarin (266x) ja onhan se kaksoistähti.  Erotusta Cambridgen kaksoistähtiatlaksen mukaan 1.5".

Sen jälkeen syvälle syvään taivaaseen, kevään galaksisesonki on kohta täällä.. NGC 2683, kirkas pitkulainen oikein näyttävä galaksi.  Sen jälkeen kaukainen pallomainen joukko NGC 2419 josta ei ole toivoakaan erottaa tähtiä, sen vieressä galaksi NGC 2424 joka oli hyvin himmeä, pystyin vaivoin erottamaan pitkän akselin suunnan.  "Karhuntassugalaksi" NGC 2537 oli vain himmeä pyörylä, enkä erottanut siitä "varpaita" isollakaan suurennuksella.  Viereinen IC 2233 jäi näkymättömiin.  Lopuksi vielä NGC 2782, taas semmoinen sumuläikkä vain.

Uusia kohteita laskujeni mukaan 10kpl, ja yksi niistä siis Abell 21 

-Mikko

[mistral]

Eilen perjantaina oli upea kuunsirppi, harvoin näkee niin terävää ja kontrastikasta sirppiä.

[Mikko_L]

Eilen tein galaksikierroksen Leijonassa, lännestä itään.

Alkuun NGC 2903 joka on niistä kirkkain ja komein, miksi ei siis aloittaisi siitä.  Soikeassa kiekossa näkyi vähän rakennettakin mutta ei niin paljon että spiraalihaaroja voisi kunnolla hahmottaa.

Sitten M95/M96/M105 ryhmään.  Hienoja kaikki, vähän hassua että Méchainin muistiinpanoissa ei mainita NGC3384:aa vaikka se on ihan yhtä kirkas siinä M105:n vieressä.  Tai ehkä ne muistiinpanot vain ovat hävinneet, M105:kin lisättiin Messier-luetteloon postuumisti.  Paljon himmeämpänä NGC 3389 näkyy samassa näkökentässä.  Muita saman ryhmän galakseja olivat NGC 3412, NGC 3377 ja NGC 3489, ihan kirkkaita kaikki.

Haastavampi galaksipari oli NGC 3507 ja NGC 3501.  Edellinen näkyi pienenä sumuna etualan tähden ympärillä; jälkimmäisestä en ehkä laske havaintoa ollenkaan, vaikka ehkä siinä jotain oli isolla suurennuksella.

Näistä itään on pieni ryhmä NGC 3608, NGC 3607 (samassa näkökentässä, melko kirkkaita) ja NGC 3599 (himmeämpi) ja NGC 3605 (pieni, himmeä) sekä niistä itään NGC 3632 (taas hieman kirkkaampi).

Vähän idemmäs ja alas näistä on himmeiden mutta laajojen galaksien ketju NGC 3686, NGC 3684, NGC 3681.  Niiden vierestä liian himmeäksi jäi NGC 3691 mutta hieman kauempana taas NGC 3655 näkyi.

Sitten päästiin vanhaan tuttuun Leijonan kolmikkoon M65/M66/NGC 3628.  Näistä länteen uusi kohde NGC 3593.

Ja kohti etelää, siellä oli ι Leonis joka olikin tiukka kaksoistähti mutta himmeämpi kumppani erottui sittenkin helposti 266x:lla.  Siitä etelään NGC 3705, siitä etelään (τ Leoniksen lähellä) NGC 3640, ja viimeiseksi uusi tuttavuus NGC 3521 joka olikin kirkas ja komea galaksi.

Tästä ei enää ollut pitkä matka vilkaisemaan taas Jupiterin haamua NGC 3242, joka oli 11° korkeudella juuri ja juuri Sumerianilla havaittavissa; seeing oli suttua mutta pystyin hahmottamaan sumusta pyöreän kiekon sisällä vähän kirkkaampaa pohjois-eteläsuuntaista soikiota.  Tämä näkyykin valokuvissa ja piirroksissa, joita tänään katselin myöhemmin.

Illan viimeseksi, kun se nyt oli vielä ylhäällä, etsin 266x:lla Eskimo-sumun NGC 2392 (ihan totta, kun kohdistaa etsimen hyvin ja tietää missä se on niin voi sen löytää pienellä pyyhkimisellä jopa 0.3°:n näkökenttään!).  Nyt näkymä oli hetkittäin jopa valokuvamainen ja sisemmän kiekon kaaria saatoi syrjäsilmällä arvailla.  Aika hienoa!

Pakkasin putken laukkuun ja kotiin lähtiessä idästä nousi verenpunainen kuu.  Mitä lie Saharan pölyä ilmassa.

-Mikko

[turboruuvi]

Mukava sessio ja hyvät luonnehdinnat. Olisi kiva päästä itsekin näkemään, mutta jalusta temppuilee.

[Mikko_L]

Vielä ehdin kevään yötaivasta ihailemaan.  Merihorisontissa oli jokin utukerros, mutta sen alta kangastivat Tallinnan valot Inkoon rantaan asti.  Aivan alhaalle ei siis nähnyt kunnolla.  Tällä kertaa en ottanut havaintosuunnitelmaa mukaan joten katselin vain mitä mieleen tuli.  Jatkuvan okulaarien vaihtelun sijasta päätin pitäytyä 17.5mm Morpheuksessa - 71x - (melkein) koko session ajan.  Tällä tavalla sain myös hyvin verrattua kohteiden suhteellisia kokoja ja kirkkauksia.

Aloitin silti alhaalta Sombrero-galaksista M104 jota saa katsella dobsonin kanssa istualtaan maassa.  Galaksi näkyi heikosti jo 6x30 etsimessä! Pölyjuova erottuu sillä tavalla että toisella puolella galaksi on hyvin selvärajainen kun taas toisella kirkkaus himmenee hitaammin ytimestä pois päin mennessä.

Toinen vastaava kohde oli Mustasilmägalaksi M64, siinäkin sain tovin verran arpoa, että kummalla puolella ydintä se musta silmä onkaan, mutta mitä pidempään katseli, sitä helpommin se alkoi erottua (pohjoispuolella siis).

Kävin läpi Markarianin ketjun eli M84, M86, "Silmät" NGC 4435 & 4438, toinen pari NGC 4458 & 4461, NGC 4473, NGC 4477.  Galaksijoukkoon johtava tähti 6 Comae (mag. 5) erottui paljain silmin eli ihan ok keli etelärannikolle.  Tällä alueella näkyy jokin galaksi tai useampi missä tahansa satunnaisessa näkökentässä, helposti menee sekaisin suunnista!

Sitten muutamia pallomaisia joukkoja, harvemmin katsottu NGC 4147 Comassa lähellä Leijonan rajaa.  Melko piirteetön pieni pyörylä.  M53 on sarjassa kirkkaat, erottuvat - sen parina oleva NGC 5053 puolestaan sarjassa melkein olemattomat.  Nyt kun tiedän missä se on ja mitä odottaa, pystyn juuri ja juuri erottamaan heikon hohteen.  Isolla suurennuksella siitä näkyisi yksittäisiä tähtiä.  Toinen kirkas/himmeä pari on tietenkin M3 ja  NGC 5466, tosin jälkimmäinen on suorastaan helppo verrattuna 5053:een.  Silmäkarkkia vielä ja putki ensin M13:sta kohti (mersun merkki näkyy) ja sitten M5:seen joka on edelleen minusta hienoin pohjoistaivaan pallomaisista (ja eteläisiä en ole 25cm putkellani nähnytkään).

Katselin Neulagalaksin NGC 4565 ja sitten Valaan (4631) ja Jääkiekkomailan (4656) (kai ne ovat vakiintuneita nimiä, vaikka välillä tuntuvat hullunkurisilta).  Ja sitten taivaan kirkkaimpia eli M81/M82 paria ja M51:sta.  Otavan nurkilta vielä vilkaisu galaksiin M108 ja Pöllösumuun M97 - siisti pyöreä kiekko.  M101:sesta erottuu lähinnä keskus, joskus pimeällä paikalla voisi koittaa kartoittaa siitä muitakin kirkastumia joista monella on omat NGC-numerot.

Vielä värikäs suosikkini Herkuleksesta eli NGC 6210. Tämä on helppo löytää ja taivaan värikkäin sumu (sikäli kun olen etsinyt ja löytänyt).  Tähän koitin isoakin suurennusta (266x) jolla soikeaa kiekkoa alkaa näkyä, mutta samalla väri haalistuu pois.  Sitäpaitsi seeing oli huono, hyödyllinen suurennus tuntui loppuvan jo ennen 150x:aa.

Kuun nousu lopetti session, paketoin putken ja kiikarilla vielä erotin Antareksen usvan lomasta.

-Mikko

[Mikko_L]

Eipäs edellinen ollutkaan viimeinen kerta, vaan eilen illalla uudestaan.  Tällä kertaa kuu ei häirinnyt joten pystyin havainnoimaan aamun sarastukseen asti (noin 03:n aikaan, aurinko -15°).  Okulaareina 17.5mm Morpheus ja Hyperion Mk IV zoom.

Ajokoirista alkulämmittelyksi Y CVn, eli hiilitähti "la Superba" joka on kirkkaimpia lajiaan.  Sitten M94 ja uusina kohteina sen seuralaisgalakseja: ensin pari NGC 4618 ja NGC 4625, ja vähän kauempana toinen tiivis pari NGC 4485 ja NGC 4490.  Kaikki neljä melko helppoja kohteita.

Sitten epäsäännöllinen galaksi NGC 4449 ja sen pohjoispuolelta paljon himmeämpi NGC 4460.  Joista päästään M106:n ryhmään.  Itse M106 on iso ja kirkas, sen itäpuolella on NGC 4346 ja länsipuolella useampiakin seuralaisia, joista onnistuin näkemään ihan M106:n vierestä NGC 4248n ja vähän kauempaa NGC 4217:n.

Etelämpänä Comassa on galaksiryhmä Hickson 61 "Laatikko" mutta siitä suostui tiukasta tarkastelusta huolimatta antautumaan näkyville vain joukon kirkkain eli NGC 4169.

Sitten hyppelin Cor Carolista M63:seen, en nähnyt siinä auringonkukan rakennetta, ja sen pohjoispuolella on NGC 5023.  Tätä sain hetken etsiskellä, mutta sitten äkkäsin sen - kapea juova, kuin haalea siveltimenveto taivaalla.

Illan parhaaksi kohteeksi valitsen galaksiryhmän Hickson 68 aivan Ajokoirien ja Karhunvartijan rajalla.  Kullankeltaisen tähden vieressä näkyy vaivatta kolme pienehköä galaksia (NGC 5350, NGC 5354, NGC 5353), ja niistä itään on vielä yksi isompi (NGC 5371) joka mahtuu samaan näkökenttään.  Kirkas mag. 6,5 tähti ja hohtavat galaksit tekevät hienon kontrastin.  Näistä alaspäin on galaksipari NGC 5394 ja 5395 (Arp 84, "Harmaahaikara") jotka kyllä molemmat näkyivät mutta linnun hahmoa oli turha yrittää nähdä.

Taivaan kierryttyä sopivampaan asentoon lähdin etsimään uusia kohteita Neitsyen itäosista.  Neitsyen ainoa pallomainen tähtijoukko NGC 5634 löytyi helposti tasan puolivälissä ι ja µ Vir -tähtiä yhdistävällä linjalla.  Sitten muutama galaksi 109 ja 110 Vir -tähtien ympäristössä: NGC 5746, pitkulainen, NGC 5740, pieni; himmeä pari NGC 5775 ja NGC 5774, NGC 5813, NGC 5806, NGC 5838, NGC 5831.  Vielä piti olla 4 galaksin jono 110 Vir:n kaakkoispuolella mutta näin siitä vain kirkkaimman eli NGC 5846.  Kohteet olivat matalammalla kuin Ajokoirissa, ja vieläpä suoraan Tallinnan valokuvun yläpuolella, joten näkyvyys oli selvästi heikompi kuin korkealla taivaalla.

Siirryin edelleen itäänpäin ja illan hämärimmäksi kohteeksi valitsen planetaarisen sumun Shane 1, tunnetaan myös koodilla PK013+32.1.  Tästä ei löydy oikein mitään tietoa mistään, ja itse kohde on hyvin pieni eli tähtimäinen (Sky Safarin mukaan 0.1', Stellarium: 3").  Paikallistin sen kuitenkin vilkuttamalla OIII-filtterillä.  Sumu pysyi tähtimäisenä maksimizoomillakin (joka oli vain 156x - mutta isommasta tuskin olisi ollut hyötyä seeingin takia).

Kävin läpi kolme Käärmeenkantajan Messier-pallomaista.  M12 on pienin ja siitä erottuu kirkkaita tähtiä, M10 on suurempi mutta sen kirkkaimmat tähdet ovat paljon himmeämpiä, ja M14:sta ei erotu tähtiä ollenkaan.  Etäisyydet näihin ovat 16000, 14000 ja 30000 valovuotta (Wikipedia). (Edellä mainittuun NGC 5634:aan on matkaa 82000 valovuotta.)

Nyt on syvän taivaan havaintokausi paketissa, toissa yö oli viimeinen astronomisen pimeä ennen elokuun loppua.  Kauden paras hankinta taisi olla myös se halvin, eli Deep Sky Wonders -kirja josta on ollut paljon iloa ja riittää kyllä ensi kaudeksikin.

Antares näkyi tällä kertaa paljain silminkin kun kuu ei ollut vieressä häikäisemässä.