Joo, kokeilua, harjoittelua, onnistumisia ja virheitä ja sitten välillä hiukan teoreettista pohdiskelua, että mistä virheet johtuu ja mitä kokeilla seuraavaksi. Suomen kelit antavat kyllä välillä pohdiskeluillekin suorastaan liikaa aikaa...
CN-foorumilla ohimennen törmäsin ketjuun, jossa parikin ihmistä oli yrittänyt oikein hakemalla hakea barlowien backfocus-tietoja, mutta lopputulema sielläkin näytti olevan että tietoa ei ole ja kokeilemaan joutuivat.
Voisin kuvitella, että "standardi" suunnitteluperuste barloweille tulee jostain visuaalikäytöstä, jossa tuo olake jota myöten barlowi menee fokuseriin, olisi se putken alkuperäisen kuvatason paikka. Ja tällöin uusi kuvataso asettuisi barlowin ulostulopään otsapintaan, jota myöden taas okulaari sujahtaa barlowiin. Tällöin fokuksessa olevan okulaarin kun ottaa pois, voi vaan sujauttaa barlowin väliin ja okulaarin siihen ja kuva on edelleen suunnilleen fokuksessa. Nyt jos tällaiseen barlowiin laittaa vaikka 10 millimetriä pitkän sovitepalan kameralle ja siitä vielä kameran sisällä on vaikka 16mm kennolle, niin fokuseria pitääkin ajaa hiukan sisäänpäin, mutta ei tuota 26mm:a vaan murto-osan siitä, ehkä esim. 4-5mm. Jos taas barlowissa on irrotettava okulaariclamppi ja kameran saakin esim. T2-kierteellä lähemmäs barlowia kuin okulaarin sai, joutuukin fokuseria ajamaan ulospäin jokusen millin. Näin siis standardimaailmassa, mutta oikeasti noissa tulee vastaan mitä ihmeellisimpiä ilmiöitä, kun barlowin rakenne on monimutkaisempi, esim. telesentrinen. Mielenkiintoista on, että edes high-end valmistajat eivät näistä oikein mitään dataa julkaise, paitsi muutamissa poikkeustapauksissa. Kaipa tuo johtuu siitä, että DS-kuvaajat eivät oikein barloweita käytä, niin ei ole ollut tarvetta. Planeettakuvaajat taas muutenkin rakentelevat niin kummallisia kombitötteröitä, että ei kannata edes yrittää...