Tein kevään viimeisinä täysin pimeinä öinä mittauksia syksyllä hankkimallani Unihedronin linssillisellä taivasmittarilla. Yhdessä mittauksessa tutkin auringon korkeuden vaikutusta taustataivaan kirkkauteen. Aloitin mittaukset puolen yön jälkeen auringon ollessa vielä 18 astetta horisontin alapuolella ja toistin mittauksen aina, kun aurinko oli kivunnut yhden täyden asteen ylöspäin. Mittaukset tein zeniitistä ja käytin tuloksissa viiden mittauskerran keskiarvoa. Mittauspaikkana oli kesämökkini Hauholla. Tulokset löytyvät alla olevasta kuvasta.
Elokuun ensimmäisiä pimeitä öitä odotellessa kävin tuloksia läpi. Kenties hämmentävin anti itselleni oli tuloksissa se, että kaupunkien ja taajamien ulkopuolella voidaan saavuttaa jo heinäkuun lopulla tummempi taustataivas, mitä Helsingin keskustassa on koskaan. Mutta sitten mietin taustataivaan valon aallonpituuksia. Jos jättää valosaastesuotimien käytön tarkastelun ulkopuolelle, niin onko auringon hajasäteiden valaisema taivas kuitenkin yleisesti ottaen huonompi vaihtoehto vaikkapa syvän taivaan kuvaamiselle kuin katulamppujen valaisema? Vai onko suurta eroa sen suhteen, onko kohteena esimerkiksi galaksi vai kaasusumu (valon erilaiset aallonpituudet)? Mielelläni kuulisin viisaampien mietteitä tästä.