Lisäksi pinnanmuotojen geologiaa ja tunnistamista käydään läpi perusteellisesti.
Tuosta geologiasta heittäisin hieman toisenlaisen näkemyksen. En hirveästi ole kerennyt tätä erinomaista eeposta lukea, joten kovin vahvoin äänenpainoin en voi tätä sanoa, mutta sen perusteella mitä olen lukenut, on kyllä todettava, että kohteiden geologiasta kerrotaan kovin niukasti. Lähinnä joidenkin kohteiden ikä mainitaan, mutta siinäpä se.
Minulle "geologia" pyrkii lähinnä vastaamaan siihen, miten jokin on syntynyt. Sitä Garfinkle ei oikeastaan edes yritä tehdä. Enemmälti kuvaukset ovat omasta näkökulmastani lähinnä "maantiedettä", eli annetaan kohteiden nimet, koordinaatit, (liian tarkat) läpimitat, sekä syvyydet, ja vähän kuvaillaan maisemia. Eli minusta Luna Cognita on enemmänkin selenografiaa kuin selenologiaa. Tässä mielessä kirjasta tuli mulle hyvin 1800-lukulainen fiilis (eli vrt. esim. Neisonin, Elgerin ja Beerin & Mädlerin klassikot).
Itselleni ei ole tullut vastaan kuin muutama harrastajille suunnattu kirja (jotka kyllä ammattilaistenkin kannattaisi lukea), joissa käsitellään Kuun geologiaa, ja ne kaikki on kirjoittanut Chuck Wood. Tai on joitain atlaksia, joissa vähän yritetään, mutta niissä yleensä mennään hirvittävästi pieleen (yritän välttää mainitsemasta kaameaa Cambridge Photographic Moon Atlasta nimeltä).
Teemu