Tulevaisuuden lyhyt historia

[Juhani Virtanen]

Olen suurella mielenkinnolla lueskellut kirjaa, joka on julkaistu jo ennen koronaa. Tai oikeastaan se on pamfletti, joka mustan huumorin keinoin luotaa tulevaisuutta. Tekijät ovat ilmeisesti tieteen piiristä, mutta he kertovat heti ensimmmäisestsä lauseessa, ettei teos ole tieteellinen.

Kirjassa on sivuttu myös kosmologiaa. En tunne alaa kovin hyvin, ja siksi haluaisn asioita paremmin tuntevilta mielipidettä seuraavan tekstiin, joka näin maallikolle tuntuu järkeenkäyvälle.  Siinä vanha mies opettaa lastenlastaan. Jos tuossa tekstissä on järkeä, on sen ilmastonmuutosta käsittelevä (ilmeisesti toisen asiantuntijan laatima) osiokin vakavasti otettavaa, eli kirjan takana olisi mahdollisesti kovaa sakkia.

".
Erityisen mieluisia minulle ovat olleet keskustelut vanhimman lapsenlapsenlapseni Kaukon kanssa. Minulla on hänen kanssaan yhteinen harrastus. Olen nuorena miehenä saanut sotilaskoulutukseni armeijan viestikomppaniassa ja siinä yhteydessä oppinut sähköttämisen taidon, mistä on tullut minulle koko elämän
mittainen harrastus. Kun Kauko oli alle kouluikäinen, hän istui kuuntelemassa yhteydenottojani eri puolille maailmaa ja halusi ehdottomasti oppia sähköttämään. Niinpä opetin hänestäkin innokkaan "titarin". Kauko on kohta aikuinen, tieteestä kiinnostunut innokas väittelijä. Siksi kutsummekin häntä "rikkiviisaaksi". Olen tosin varma, että ajan myötä hänestä kehittyy aito totuuden etsijä. Ja ellei,
tulee hänestä mainio poliitikko! Varsinkin viimeisin keskustelumme oli ikimuistoinen. Hän ryntäsi tohkeissaan sisään ja huudahti ilmoille mielilauseensa:
"Pappa, nyt sinä et ymmärrä! Olet väärässä!" "Niin missähän asiassa tarkalleen ottaen?" kysyin. "Sanoit, että maailmankaikkeus noudattaa termodynamiikan periaatteita ja laajenee, kunnes protonitkin hajoavat ja kaikki pysähtyy. Mutta etkö sinä ymmärrä, että kvanttimaailmassa eivät päde termodynamiikan lait! Termodynamiikkahan on kehitetty suljettujen systeemien analysointia varten!" hän vastasi.

Tarkalleen ottaen en aivan tuota ollut väittänyt. Olin vain yrittänyt kertoa, että maailmankaikkeutta selittävistä monista teorioista olen pystynyt sisäistämään ainoastaan yhden, "Big Freeze" -teorian, koska se on ajatusmalliltaan termodynamiikan perussääntöjen kaltainen: entropia kasvaa ja lähestyy lopulta
äärettömyyttä.

Kauko oli nähtävästi muokannut väittämääni paremmin hänen vastaväitteilleen sopivaksi. Hän on nuoruuden perikuva, jolle tärkeintä on voittaa väittely, ei löytää asian oikeaa laitaa. En siis alkanut väittelemään. Vastasin, että varmaankin olen
väärässä, sillä eihän kukaan tunne maailmankaikkeutta. Kenelläkään ei ole hallussaan lopullista viisautta. Kerroin, että käytin termodynamiikkaa vain viitteellisenä ajatusmallina, koska se auttaa minua jäsentämään asioita. Se on siis kehikko niille asioille, jotka ymmärrän. Niille, joita en ymmärrä, voin vapaasti
valita mukavimman selityksen. Ajattelin jatkaa puolustustani siirtymällä hyökkäykseen ja ottamalla aseekseni entropian käsitteen, mutta silloin mieleeni palasi eräs muisto ja minua alkoi naurattaa.

Kun Kauko oli vaahtosammuttimen kokoinen, hän oli kyltymättömän utelias kyselijä. Sähköttäessämme selitin hänelle pelkistäen, miten radioaalto kulkee avaruudessa. Selitykseni sai aikaan kysymystulvan, joka laajeni koskemaan koko avaruutta
ja sitten maailmankaikkeutta niin, että Einsteinkin olisi ollut helisemässä vastausten kanssa. Vanha sanonta "yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan" oli tuossa tilanteessa enemmän kuin totta. Niinpä pelastauduin hätäpäissäni entropiakäsitteen taakse, jonka ajattelin olevan liian vaikea pienelle pojalle.

Jonkin ajan kuluttua tuon tapauksen jälkeen olin käymässä Kaukon vanhempien luona. Kaukon äiti vaati poikaa siivoamaan huoneensa. Tämä pikkuvanha miehenalku ilmoitti äidilleen papan sanoneen, ettei huoneen siivouksesta ole mitään hyötyä. Kun kiistin ehdottomasti koskaan sanoneeni mitään sen suuntaista, niin tuo näsäviisas kääntyi minuun päin ja tivasi: "Varmasti sanoit, että mikään ei pysy järjestyksessä, koska entropia kasvaa koko ajan. Sanoit, että se on luonnonlaki. Olet aina sanonut, että luonnonlakeja vastaan ei kannata tapella."

Niinpä entropia sai jäädä. Vaihdoin taktiikka ja kysyin, muistiko hän kertomani sadun metsään eksyneestä tytöstä, joka tullessaan polun risteykseen tiedusteli metsänpeikolta, kumpi reitti hänen tulisi valita. Peikko vastasi, että on aivan yhdentekevää, kumman tien eksyksissä oleva valitsee.

"Eli toisin sanoen, kun kukaan ei tiedä, mikä maailmankaikkeutta selittävistä teorioista on oikea, sinun teoriasi on yhtä hyvä kuin mikä muu tahansa, koska kaiken teoriaa ei ole saatu syntymään", tivasi Kauko ja tuijotti minua pettyneenä.

Juuri tätä olin tarkoittanut ja kehotin Kaukoa suuntaamaan mielenkiintonsa helpompiin asioihin. Hän voisi pohtia esimerkiksi aikakäsitettä, joka on newtonilaisessa maailmassa fysikaalisen suureen kaltainen, mutta suhteellisuusteoriassa se on suhteellinen suure. Kun itse yritän ymmärtää aikaa suhteellisuusteorian puitteissa, logiikkani sanoo, ettei aikaa edes ole olemassa
siinä mielessä kuin me sen nyt ymmärrämme. Valosäteen kaareutuminen
painovoimakentässä suuren massan vaikutuksesta tuntuu järkevältä, koska fotonilla on alkeishiukkasena energiaa. Mutta ajalla ei ole massaa eikä energiaa, ja kuitenkin aika-avaruus kaareutuu painovoiman vaikutuksesta. Esitin Kaukolle pohdittavaksi, voisiko se johtua siitä, että gravitaation aiheuttaman kaareutumisen vuoksi aika suhtautuu suhteellisesti kaikkeen, joten se olisi vain ihmisen aivojen luoma käsite, ihan niin kuin jumaluuskin.

Kauko mietti hetken ja sanoi sitten: "Aika on siis sinusta vain seurausta asioiden tapahtumajärjestyksestä, ja se olisi ihmisaivojen luoma käsite. Mielenkiintoinen lähtökohta. Jotain mätää siinä suhteellisuusteoriassa on, koska Einstein itsekin
heitteli arpaa kosmologisesta vakiosta!"

Kunhan selviän tästä leikkauksesta, haluan ehdottomasti jatkaa tuota keskustelua ajasta Kaukon kanssa. Haluaisin pohtia hänen kanssaan, mikä yhteys on ajan kululla ja entropian kasvulla koko universumin mittakaavassa. Tässä kohtaa tunnen
olevani eksyksissä. Olen eksyksissä, koska en ole elämäni aikana uskaltautunut perehtymään kvanttimaailmaan syvällisesti, vaan olen piiloutunut termodynamiikan taakse. Minun kaltaisiani piiloutuvia surkimuksia Samuel Beckett pilkkasi teoksissaan. Mutta kun kukaan ei tunnu olevan oikeassakaan. Kaikkein suurimmatkin asiantuntijat piiloutuvat singulariteetin ja alkuräjähdyksen
taakse.

Mutta ihminen on aisteineen sidottu tähän newtonilaiseen maailmaan, ja ihmiskunnan siirtyminen kaukaisille planeetoille on hölynpölyä, puhuipa siitä millainen guru tahansa.

Kaukon ollessa lapsi kerroin hänelle tarinaa Metsätontusta, joka lehtivihreän avulla ottaa talteen auringon energian ja tallentaa sen sokeriksi muutettuna hedelmiin, jotta Kauko hedelmän syötyään saisi voimaa. Kerroin, miten Metsätonttu syksyllä siirtää lehtivihreän lehdistä puunjuuriin voidakseen taas keväällä maalata metsän nopeasti vihreäksi. Selitin myös, että Metsätonttu syntyi vasta kun ekosysteemi muodostui maapallolle, ja on siten sidottu luonnon kiertokulkuun. Niinpä Metsätonttu ei ymmärrä kvanttimaailmaa.

Luulen, että Kauko ymmärtää vielä joskus mitä tarkoitin."

[mistral]

Itseäni kiinnostaa luonnon mekanismit koska niitä voi ainakin osittain ymmärtää. Niinkuin 4-tahtimoottori on ymmärrettävissä, niin on luonnon "moottoritkin". Mutta mikä ei ole ymmärrettävissä, on ihmisen solujen, järjestelmien hitec, sitä ei koskaan tulla ymmärtämään.