Metallinilmaisin/magnetometri meteoriittien löytämiseksi

Aloittaja esae, 15.09.2019, 01:14:34

« edellinen - seuraava »

esae

Olen mietiskellyt miten rakentaa maastossa meteoriitin etsimiseen soveltuva metallinilmasin. Ajatus lähti Vätsärin erämaahan tipahtaneen meteoriitin etsinnästä. Maasto tuolla on kivikkoista, mutta puutonta. Miten olisi anturikaapeli, jota esim. kaksi rinnan vaeltavaa etsijää pitäisi välissään. Tällä saataisiin leveä kaistale tutkittua aina yhdellä kävelyllä.

Osaisiko joku elektroniikkaa paremmin tunteva kommentoida tuollaisen toteutuskelpoisuutta. Anturikela on metallinilmaisimissa tavallisesti pyöreä lenkki. Ajattelin että miksi kela ei voisi olla ohuen ja pitkän muoviputken ympäri käämitty muuntajalanka. Putkea/anturikelaa siis raahattaisiin pellolla tai pidettäisiin kivikossa ilmassa kahden kulkijan välissä.

Jos löytyy muita kiinnostuneita, niin olisi valmis kokeilemaan tuollaisen rakentamista.

Toinen ajatus, kuinka suuren muutoksen maan magneettikenttään parin sadan gramman painoinen metallikappale synnyttää. Olisiko muutos havaittavissa verrattuna magneettikentän normaaliin muutokseen vaikkapa 10m etäisyydellä. Ajattelen anturia, joka lasketaan maan pinnalle, mitataan maan magneettikenttä, siirretään 10m ja mitataan uudelleen jne. Jos näin saadussa ruudukossa havaitaan yhdessä mittapisteessä poikkema kentän gradientteihin muissa pisteissä, voidaan päätellä että pisteen lähellä on kenttää taittava kappale. Oletus on tietenkin että mitattava maasto olisi sen verran neitseellistä, että se ei olisi täynnä nauloja ja hevosenkenkiä eikä muun maaperä olisi magneettikenttään merkittävästi vaikuttava. Metallisen kappaleen muutoksen suuruusluokka on olisi siis oleellista tietää aluksi ja sitten se, onko näin tarkkaa anturia saatavissa. Mikäli sellainen toimisi ilman mukana kuljetettavaa nesteheliumpulloa, niin vielä parempi.

Jarmo

Minulla on ollut sama ilmaisimen rakentaminen mielessä, mutten ole ikinä jaksanut alkaa värkkäämään. Kiva olisi kokeilla.

Vekottimen testausta Vätsärissä kannattaa kuitenkin harkita muutamaan kertaan. Siinä näet menee sopivasti alla nikkeli-, kupari- ja rautarikas intruusio, joten laite tulee piippailee ihan koko ajan. Raapustamaani lisätietoa: https://www.tiedetuubi.fi/uusi-vatsarin-meteoriitti-mista-ja-kuinka-sita-kannattaa-lahtea-etsimaan

Jarmo

Pappis

Metallinilmaisimessa idea on saada etsittävä kappale lenkin akselille, jolloin herkkyys on paras. Jos kappale on pitkän putken ympärille kierretyn "lenkkiputken" ulkopuolella, herkkyys on käytännössä huonoin mahdollinen.

marduiz

Siihen on syynsä miksi metallinpaljastimessa on pyörehkö kela, jos putkimainen toimisi niin niitä olisi tarjolla joka valmistajalla, olisihan sen muotoinen mahdollista rakentaa suuremmaksi painon pysyessä samana. Parinsadan gramman painoisen esineen havaitsee etsimestä riippuen 20-50 sentin etäisyydeltä kelan ulkopuolelta, ei enää metrien päästä. Oma etsin reagoi Fiskarsin rautalapioon noin puolen metrin päästä, siksi sitä pitää vetää perässä ettei aiheuta häiriöitä  :laugh:.

Disco Volante

Lainaus käyttäjältä: Pappis - 15.09.2019, 08:44:45
Metallinilmaisimessa idea on saada etsittävä kappale lenkin akselille, jolloin herkkyys on paras. Jos kappale on pitkän putken ympärille kierretyn "lenkkiputken" ulkopuolella, herkkyys on käytännössä huonoin mahdollinen.
Lainaus käyttäjältä: marduiz - 15.09.2019, 11:38:22
Siihen on syynsä miksi metallinpaljastimessa on pyörehkö kela, jos putkimainen toimisi niin niitä olisi tarjolla joka valmistajalla.

Keloja on monta eri tyyppejä, muotoisia ja kokoja. Magnetometrissä on käämi kepin ulkopuolella, kaupunkien duunarit käyttää yleensä sitä keltaista keppiä kansien ja venttiilien etsinnöissä.
Sitten on UXO-etsimet joka on vähän herkempi versio. http://www.expins.com/p/items/ferex_dlg_std.jpg

Tavallisen kuolevaisen rahoilla on kaksi vaihtoehtoa jos haluaa syvälle, kätevä yhden hengen 2-Box kannettava mikä ei ole tehokas ja paljon tehokkaampi raahattava PI.
PI-laite maksaa noin 600€, joten ei kauheasti kannata laittaa rahaa johonkin omaan viritykseen mitä ei ehkä tuota tulosta.
Tässä omani https://photos.app.goo.gl/fh51VV32FUgXg8E69 ja iso 4m² käytössä Skyttalan Museon inventoinissa https://photos.app.goo.gl/C1Rgk6Yh7HEdupTy7.

Jos rakentelu, mikroaaltouunien osien purkaminen ja vähän erilaiset etsimet kiinnostaa niin kannattaa käydä Geotech'in foorumissa https://www.geotech1.com, siellä on juuri ne tyypit millä on laboratoriotakki ja tukka pystyssä.
Bresser Messier AR-152L & AR-102S, Skywatcher AZ-EQ6 Pro, Bresser EXOS-2 Synscan EQ-5 Pro
RTL-SDR/VSRT, HOC 76.2 x 1250
ZWO ASI294MC Pro & ASI224MC, 2 x T7 (W2568A), EOS 600D

Jarmo Moilanen

Meteoriitin etsintään riittää hyvä kelaa käyttävä metallinpaljastin.
Isoja keloja voi käyttää jos etsiin isoa kappaletta syvältä, kuten Muonionalustan rautoja on etsitty metrien syvyydestä moreenin sisältä. Pieniä ei niillä pinnaltakaan tahdo löytää.

Kokemuksesta voi sanoa että paljastimessa pitää olla kunnollinen kohdetunnistus. Sillä voi erotella onko kohde kaivamisen arvoinen. Säästää paljon aikaa. On huomattava että paljastimen herkkyys pitää olla hyvä sillä kivimeteoriitit ovat aina vaikeita kohteita paljastimille. Nyrkinkokoisen kondriitin pitäisi tunnistua jostain 15-20 cm etäisyydeltä.

Maastossa moni malmipitoinen kivi antaa lähes saman kohdeID:n kuin aito kivimeteoriitti. Joten nämä ns. "kuumat kivet" joutuu aina tarkistamaan oli kuinka hyvä paljastin tahansa. Vaikka analyysit sanoo että rautaa on yli 20% niin suurin osa siitä on sitoutunut mineraaleihin ja metallista rautaa jonka paljastin hyvin näkee on vain ehkä 4-8%.

En tiedä onko sillä oikeasti merkitystä mutta on mahdollista että mitä suurempi taajuus on sen paremmin kivimeteoriitti tunnistuu. Tämä voi johtua siitä että kivimeteoriitissa metalli on pirotteena ja yksittäiset metallirakeet pieniä. Varsinkin kultahippujen etsintään tarkoitetut paljastimet tuntuvat toimivan hyvin myös kivimeteoriiteille. Joten mitä tahansa rautakauppapaljastinta ei kannata mennä ostamaan.

PI-paljastimet ovat myös hyviä ja olen itsekin yhden sellaisen rakentanut. Se ei vain tahdo pysyä virityksessään vaan alkaa vaeltamaan. Kaupalliset PI-paljastimet tahtovat olla kalliita.

Rautameteoriitit ja kiviraudathan eivät tuota isommin ongelmia millekään paljastimelle. Tokin hyvä kohdetunnistus auttaa niitäkin etsittäessä karsimaan roskat.

Toinen laite mikä kannattaa hankkia on pinpointteri. Se lyhentää huomattavasti aikaa mikä menee siihen kun kaivaa ja tarkistaa mikä kohde signaalin on aiheuttanut. Pinpointterit tosin eivät välttämättä anna mitään signaalia pienestä kivimeteoriitista.
Jarmo

esae

Paljon hyvää tietoa, kiitoksia. Pitää tutkailla tarkemmin tuota Geotechiä.

Jokin PI tyyppinen pitkulainen ellipsi voisi toimia Vätsärissä tai muualla, missa tarkoitus olisi kattaa leveä kaistale per kävely. Ilmassahan tuota laitetta pitäisi pitää, koska muuten se takertuu puskiin, risuihin ja kiviin. Eli silloin havaintoherkkyys pitäisi olla riittävä metrin korkeudesta pintaesiintymiin. Tosin tuo Vätsärin mineraalipitoisuus onkin mielenkiintoinen juttu, ei varmaan selviäisi muuten kuin kokeilemalla miten pintakivien pitoisuus näkyisi tutkaimessa.

Vätsärissä lienee käynyt nyt useampikin retkikunta, mutta ei ole siihen ketjuu paljoa tullut päivityksiä.

-Esa

Disco Volante

Suomeen on tippunut yhtä paljon meteoriitteja kun missään muuallakin. Jääkausi on varmaan vienyt mennessään suurimman osan ja ne suurimmat ovat vielä löytymättä jonkun jyrkän kallion takaa. Tässä maassa metallinetsintää harrastavat ryhmät ovat indoktrinoineet itsensä että vain pellolla etsiminen on se suuri asia ja omien kuvien julistaminen Facebookissa on se huippuhetki. Heti kun joku uusi ilmestyy niin häntä koulutetaan tavoille. Eihän alta kyntösyvyyden voi olla mitään? Sitäpaitsi kaivaminen on tuskaista työtä. Jos yltää vain 500 vuotta maakerrokseen niin sillä ei kovinkaan paljon meteoriitteja löydä. Jos kalusto olisi oikea niin alkaisi kyllä jotain löytymään.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.09.2019, 20:36:33
Meteoriitin etsintään riittää hyvä kelaa käyttävä metallinpaljastin.
Isoja keloja voi käyttää jos etsiin isoa kappaletta syvältä, kuten Muonionalustan rautoja on etsitty metrien syvyydestä moreenin sisältä. Pieniä ei niillä pinnaltakaan tahdo löytää.
Aivan. Jonkun tietyn esineen tai kiven etsiminen on aivan eri asia kun vahingossa löytäminen. Lajina metallinetsintä on hirveää sohlaamista ja kauhea onni. Yleensä se on naapurin käly kun löytää jotain sensaatiomaista vahingossa kun käy pissittämässä perheen koiraa. Pintalöyty olisi uskomaton onni.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.09.2019, 20:36:33
Kokemuksesta voi sanoa että paljastimessa pitää olla kunnollinen kohdetunnistus. Sillä voi erotella onko kohde kaivamisen arvoinen. Säästää paljon aikaa. On huomattava että paljastimen herkkyys pitää olla hyvä sillä kivimeteoriitit ovat aina vaikeita kohteita paljastimille. Nyrkinkokoisen kondriitin pitäisi tunnistua jostain 15-20 cm etäisyydeltä.

Maastossa moni malmipitoinen kivi antaa lähes saman kohdeID:n kuin aito kivimeteoriitti. Joten nämä ns. "kuumat kivet" joutuu aina tarkistamaan oli kuinka hyvä paljastin tahansa. Vaikka analyysit sanoo että rautaa on yli 20% niin suurin osa siitä on sitoutunut mineraaleihin ja metallista rautaa jonka paljastin hyvin näkee on vain ehkä 4-8%.
Pitää paikkansa että kohdetunnistus on hyvä olla. Kuitenkin sekin on epäluotettava koska siinä on paljon muuttujia pelissä. Maan kosteus, esineen muoto ja asema vaikuttaa erittäin paljon myös.
Ferro vs konduktiviteetti menee pahasti pieleen kaikissa laitteissa jos esine on nyrkkiä suurempi. Jos on 2D-näyttö laitteessa niin voi helposti nähdä miten rautaesineen arvot hyppää raudasta hopeaan hyvin äkkiä. Sähkönjohtavuus ottaa vallan lopuksi. VLF ja monitaajuuskoneissa taajuus merkitsee paljon, PI taas kuuntelee oman pingin pituutta ja nopeutta.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.09.2019, 20:36:33
En tiedä onko sillä oikeasti merkitystä mutta on mahdollista että mitä suurempi taajuus on sen paremmin kivimeteoriitti tunnistuu. Tämä voi johtua siitä että kivimeteoriitissa metalli on pirotteena ja yksittäiset metallirakeet pieniä. Varsinkin kultahippujen etsintään tarkoitetut paljastimet tuntuvat toimivan hyvin myös kivimeteoriiteille. Joten mitä tahansa rautakauppapaljastinta ei kannata mennä ostamaan.
Kulta ja lyijy on pehmeä metalli mikä ei sisällä ferroa ja on huono johdin. Nämä tarvitsevat korkean taajuuden. Tuollainen kuuma kivi pitäisi löytyä kaikilla oikeilla etsimillä. PI soveltuu parhaiten.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.09.2019, 20:36:33
PI-paljastimet ovat myös hyviä ja olen itsekin yhden sellaisen rakentanut. Se ei vain tahdo pysyä virityksessään vaan alkaa vaeltamaan. Kaupalliset PI-paljastimet tahtovat olla kalliita.
Kaikki raahattavat PI-laitteet vaeltavat kun liikut valtavan magneettikentän sisällä ja kun maasto muuttuu. Täytyy maatasoittaa napista usein jos sillä ei ole automaatiota. Usein nollaan sen manuaalisesti 15-30 sekunnin välein jos on paha paikka että automatiikka ei kerkiä mukaan.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.09.2019, 20:36:33
Toinen laite mikä kannattaa hankkia on pinpointteri. Se lyhentää huomattavasti aikaa mikä menee siihen kun kaivaa ja tarkistaa mikä kohde signaalin on aiheuttanut. Pinpointterit tosin eivät välttämättä anna mitään signaalia pienestä kivimeteoriitista.
Mikä tahansa pinpointteri ei toimi PI-laitteen kanssa. Garrett'it ja lukematon määrä kopioita laitteesta aiheuttavat hepulin PI-laitteille. Näissä laitteissa on suljettu piiri ferriittikelassa ja PI aiheuttaa induktion niihin vaikka poistaisi patterin. Muutkin etsintyypit kärsii tästä siinä muodossa että se aiheuttaa lommon magnettikenttään mikä taas aiheuttaa laitteelle epätasaisen käynnin. Ainoat pointterit mitä varmasti toimii on Minelab'in kaikki kolme mallia missä on DIF-toiminto. Se katkaisee virran kelasta ja induktio loppuu.

Lainaus käyttäjältä: esae - 17.09.2019, 16:56:53
Jokin PI tyyppinen pitkulainen ellipsi voisi toimia Vätsärissä tai muualla, missa tarkoitus olisi kattaa leveä kaistale per kävely. Ilmassahan tuota laitetta pitäisi pitää, koska muuten se takertuu puskiin, risuihin ja kiviin. Eli silloin havaintoherkkyys pitäisi olla riittävä metrin korkeudesta pintaesiintymiin. Tosin tuo Vätsärin mineraalipitoisuus onkin mielenkiintoinen juttu, ei varmaan selviäisi muuten kuin kokeilemalla miten pintakivien pitoisuus näkyisi tutkaimessa.
Voit hyvin tehdä ellipsin. Teen sen usein kun haluan lisää kaistaa eikä tarvitse syvyyttä murehtia. Voi myös laittaa kelan 8-muotoon jolloin se tasapainottaa itse itseään.Täytyy muistaa että kun media muuttu (ilma/maa suhde) niin menetät aina jotain, joten mahdollisimman lähelle maata on pyrittävä. PI on tunnettu syvyydeltään, mutta myöskin siitä että on ainoa joka menee mineraalirikkaan maan lävitse. Ennen PI'tä Australiassa ei voinut etsiä kultaa etsimellä koska maaperä oli liian mineraalirikas.
Bresser Messier AR-152L & AR-102S, Skywatcher AZ-EQ6 Pro, Bresser EXOS-2 Synscan EQ-5 Pro
RTL-SDR/VSRT, HOC 76.2 x 1250
ZWO ASI294MC Pro & ASI224MC, 2 x T7 (W2568A), EOS 600D

esae

Nyt kun on käyty maata ja ilmaa läpi, niin pitänee seuraavaksi siirtyä veteen. Perimätieto kertoo Parkanosta, että väen ollessa peltotöissä viereiseen lampeen tipahti taivaalta jotain. Tätini 90V on kertonut tätä minulle, mutta hän ilmeisesti ei ollut silminnäkijä. Tarinan mukaan vesi kupli rannassa, kun kivi oli niin kuumana tullut taivaalta. No, meteorithan eivät nyt niin kuumia ole, mutta olisiko sitten tullut aaltoja tms. tai tarina elänyt aikojen saatossa. Tapahtumasta lienee 100 vuotta plusmiinus n.

Eli seuraava steppi Vätsärin jälkeen olisi sitten kyseisen lammen pohjan haravoiminen, ehkä jollain kauko-ohjattavalla subilla. :azn:

pnuu

Lainaus käyttäjältä: Disco Volante - 18.09.2019, 20:14:31
Kulta ja lyijy on pehmeä metalli mikä ei sisällä ferroa ja on huono johdin. Nämä tarvitsevat korkean taajuuden.

Kulta? Huono johde? Millä mittarilla?
Panu Lahtinen
"You haven't really been anywhere until you've got back home",
Twoflower in "The Light Fantastic"

Jarmo Moilanen

Meteoriitit ovat kyllä yleensä aika pinnassa. Niitä vain on niin harvassa ettei niitä löydä kuin sattumalta. Kun meteoriitti putoaa niin ei niitä kappaleita ole kovinkaan tiheässä. Meille viime vuosina pudonneissa ja mallinnetuista tapauksista kappaletiheys jää parhaimmillaankin muutamiin kappaleisiin per neliökilometri. Näin oli myös Vätsärin tapauksessa. Todellisuudessa tiheys voi olla kertaluokkaa suurempi sillä mallinnokset ja niiden painotukset eivät ole ihan tarkkoja tässä suhteessa. Parhaimmillaanhan meteoriitin pudottamien kappaleiden tiheys voi olla useita kappaleita hehtaarilla, mutta viime vuosien tulipallot Suomessa ei ole olleet lähelläkään sellaista kaliiberia. Tokihan sellaisiakin meteoriittisateita on Suomenkin alueelle varmasti pudonnut ja joku metallinetsijä voi sellaiselle joskus osua.

Kun metallinpaljastimella etsii niin voi laskea että 5 km kävelyn jälkeen on kattanut vain noin hehtaarin suuruisen alueen jos pyyhkäisyleveys on keskimäärin 2 metriä. Neliökilometrin kokoisen alueen tarkka etsintä vaatii siis 500 km kävelyä. Huolellisesti etsittäessä etenemisnopeus on luokkaa kilometri tunnissa. Joten neliökilometrin etsintään tuhlaantuu reilut 62 päivää jos etsii 8 tuntia päivässä.

Minulla ei ole kokemusta PI-paljastimen käytöstä meteoriittien etsintää. Niitä kyllä pidetään oikein hyvinä laitteina tarkoitukseen. Käyttämäni Fisher Gold Bug DP, joka ei ole PI-paljastin, on osoittautunut hyväksi. Se kykenee tunnistamaan reilumman kokoisen kivimeteoriitin ihan riittävältä etäisyydeltä mikä tarkoittaa noin pariakymmentä senttiä. Eikä pinpointteri häiritse.

Paljastimien kohde ID on toki aina hiukan epätarkka ja siksi kuumat kivet joutuu kaivamaan sillä niiden ID eroaa vain aavistuksen jos lainkaan kivimeteoriitin vastaavasta. Suurin hyöty hyvin toimivasta kohde ID  toiminnosta on se ettei kaikkia alumiinifolioita ja hylsyjä tarvitse kaivaa maasta. Niitä nimittäin riittää. kiväärinhylsyjen kohde ID on kanssa ikävän lähellä kivimeteoriitteja, mutta ainakin minun paljastimella niiden ero on riittävä. Tarkistan hylsy-IDn antaneet kohteet kuitenkin aina varmuuden vuoksi.
Jarmo

Disco Volante

Lainaus käyttäjältä: pnuu - 18.09.2019, 22:45:05
Kulta? Huono johde? Millä mittarilla?
Kultaa käytetään elektroniikassa hyvin ohuena kerroksena hapettumisen estämiseksi eikä ainoastaan konduktiviteetin takia. Metallinetsimen skaalassa se on surkea metalli kuten ohut folio, rosteri ja lyijy. Tämä ei kuitenkaan tee kullasta erittäin huonoa johdinta, vaan se että kupari ja hopea on suhteessa kultaan paljon parempi.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 18.09.2019, 23:59:45
Minulla ei ole kokemusta PI-paljastimen käytöstä meteoriittien etsintää. Niitä kyllä pidetään oikein hyvinä laitteina tarkoitukseen. Käyttämäni Fisher Gold Bug DP, joka ei ole PI-paljastin, on osoittautunut hyväksi. Se kykenee tunnistamaan reilumman kokoisen kivimeteoriitin ihan riittävältä etäisyydeltä mikä tarkoittaa noin pariakymmentä senttiä. Eikä pinpointteri häiritse.

Paljastimien kohde ID on toki aina hiukan epätarkka ja siksi kuumat kivet joutuu kaivamaan sillä niiden ID eroaa vain aavistuksen jos lainkaan kivimeteoriitin vastaavasta. Suurin hyöty hyvin toimivasta kohde ID  toiminnosta on se ettei kaikkia alumiinifolioita ja hylsyjä tarvitse kaivaa maasta. Niitä nimittäin riittää. kiväärinhylsyjen kohde ID on kanssa ikävän lähellä kivimeteoriitteja, mutta ainakin minun paljastimella niiden ero on riittävä. Tarkistan hylsy-IDn antaneet kohteet kuitenkin aina varmuuden vuoksi.
Fisherin pitkä Gold Bug-sarja on kyllä aina ollut korkeataajuisten VLF-laitteiden aatelia. Se riittää aivan mainiosti käsinkoneeksi mihin vaan. Suomessa ei ole mitään sellaista maaperää että tarvitsisi PI-laitetta paitsi ehkä kaivettu hiekkamonttu tai rannikkoalueen rantojen läheisyys. Suurin syy täällä käyttää PI-laitetta on kelan koko. Kovempien VLF- ja monitaajuslaitteiden ruuti loppuu tuossa 50cm kelan kohdalla, PI voi käyttää kuinka suurta kelaa vaan.

Oletko koskaan metsästänyt mikrometeoriittejä neodymium-magneetilla suurten talojen katoilta? Bongasin jossain sellaisen jutun kaverista joka keräili niitä. Hän laittoi Mini-Grip'in väärinpäin magnetin päälle. Kun homma oli valmis niin hän käänsi pussin takaisin ja tavarat oli puhtaana siinä. Joka kerta hänellä oli jotain heittää mikroskoopin alle.
Bresser Messier AR-152L & AR-102S, Skywatcher AZ-EQ6 Pro, Bresser EXOS-2 Synscan EQ-5 Pro
RTL-SDR/VSRT, HOC 76.2 x 1250
ZWO ASI294MC Pro & ASI224MC, 2 x T7 (W2568A), EOS 600D

Jarmo Moilanen

Lainaus käyttäjältä: Disco Volante - 19.09.2019, 03:18:25
Suomessa ei ole mitään sellaista maaperää että tarvitsisi PI-laitetta paitsi ehkä kaivettu hiekkamonttu tai rannikkoalueen rantojen läheisyys. Suurin syy täällä käyttää PI-laitetta on kelan koko. Kovempien VLF- ja monitaajuslaitteiden ruuti loppuu tuossa 50cm kelan kohdalla, PI voi käyttää kuinka suurta kelaa vaan.
PI-laitetta voisi tarvita Muoniossa jossa periaatteessa voisi löytyä Muonionalustan rautoja Suomen puolelta. Lähimmät löydöt Ruotsin puolella kun on vain jotain 7 kilometriä rajalta. Muonionalustoja etsitään nimenomaan juuri PI-laitteilla koska ne ovat usein syvällä moreenin sisällä. Syvimmät löydöt ovat siinä 5-6 metristä.
Lainaa
Oletko koskaan metsästänyt mikrometeoriittejä neodymium-magneetilla suurten talojen katoilta? Bongasin jossain sellaisen jutun kaverista joka keräili niitä. Hän laittoi Mini-Grip'in väärinpäin magnetin päälle. Kun homma oli valmis niin hän käänsi pussin takaisin ja tavarat oli puhtaana siinä. Joka kerta hänellä oli jotain heittää mikroskoopin alle.
Norjalainen Jon Larsen on noita etsinyt paljonkin ja julkaissut kirjankin niistä. Hänellä on FB sivut Project Stardustille: https://fi-fi.facebook.com/micrometeorites/

Mikrometeoriittien etsintä on ollut harkinnassa pitkään. Ongelma mikrometeoriittien metsästyksessä on löydetyn magneettisen materiaalin jatkokäsittely. Magneettisista partikkeleista vain hyvin harva on mikrometeoriitti. Valtaosa partikkeleista on teollisuuspäästöistä peräisin. Jatkokäsittely edellyttää mikroskoopilla tapahtuvan alustavan lupaavimpien ehdokkaiden poiminnan mikä on äärettömän työläs homma. Varsinainen varmistus mikrometeoriitiksi vaatiikin käytännössä elektronimikroskooppia ja alkuaineanalyysiä.

Puhumattakaan siitä että kaikki mikrometeoriitit eivät edes ole magneettisia. Joten niitä ei edes löydä magneetilla.
Jarmo