Suomeen on tippunut yhtä paljon meteoriitteja kun missään muuallakin. Jääkausi on varmaan vienyt mennessään suurimman osan ja ne suurimmat ovat vielä löytymättä jonkun jyrkän kallion takaa. Tässä maassa metallinetsintää harrastavat ryhmät ovat indoktrinoineet itsensä että vain pellolla etsiminen on se suuri asia ja omien kuvien julistaminen Facebookissa on se huippuhetki. Heti kun joku uusi ilmestyy niin häntä koulutetaan tavoille. Eihän alta kyntösyvyyden voi olla mitään? Sitäpaitsi kaivaminen on tuskaista työtä. Jos yltää vain 500 vuotta maakerrokseen niin sillä ei kovinkaan paljon meteoriitteja löydä. Jos kalusto olisi oikea niin alkaisi kyllä jotain löytymään.
Meteoriitin etsintään riittää hyvä kelaa käyttävä metallinpaljastin.
Isoja keloja voi käyttää jos etsiin isoa kappaletta syvältä, kuten Muonionalustan rautoja on etsitty metrien syvyydestä moreenin sisältä. Pieniä ei niillä pinnaltakaan tahdo löytää.
Aivan. Jonkun tietyn esineen tai kiven etsiminen on aivan eri asia kun vahingossa löytäminen. Lajina metallinetsintä on hirveää sohlaamista ja kauhea onni. Yleensä se on naapurin käly kun löytää jotain sensaatiomaista vahingossa kun käy pissittämässä perheen koiraa. Pintalöyty olisi uskomaton onni.
Kokemuksesta voi sanoa että paljastimessa pitää olla kunnollinen kohdetunnistus. Sillä voi erotella onko kohde kaivamisen arvoinen. Säästää paljon aikaa. On huomattava että paljastimen herkkyys pitää olla hyvä sillä kivimeteoriitit ovat aina vaikeita kohteita paljastimille. Nyrkinkokoisen kondriitin pitäisi tunnistua jostain 15-20 cm etäisyydeltä.
Maastossa moni malmipitoinen kivi antaa lähes saman kohdeID:n kuin aito kivimeteoriitti. Joten nämä ns. "kuumat kivet" joutuu aina tarkistamaan oli kuinka hyvä paljastin tahansa. Vaikka analyysit sanoo että rautaa on yli 20% niin suurin osa siitä on sitoutunut mineraaleihin ja metallista rautaa jonka paljastin hyvin näkee on vain ehkä 4-8%.
Pitää paikkansa että kohdetunnistus on hyvä olla. Kuitenkin sekin on epäluotettava koska siinä on paljon muuttujia pelissä. Maan kosteus, esineen muoto ja asema vaikuttaa erittäin paljon myös.
Ferro vs konduktiviteetti menee pahasti pieleen kaikissa laitteissa jos esine on nyrkkiä suurempi. Jos on 2D-näyttö laitteessa niin voi helposti nähdä miten rautaesineen arvot hyppää raudasta hopeaan hyvin äkkiä. Sähkönjohtavuus ottaa vallan lopuksi. VLF ja monitaajuuskoneissa taajuus merkitsee paljon, PI taas kuuntelee oman pingin pituutta ja nopeutta.
En tiedä onko sillä oikeasti merkitystä mutta on mahdollista että mitä suurempi taajuus on sen paremmin kivimeteoriitti tunnistuu. Tämä voi johtua siitä että kivimeteoriitissa metalli on pirotteena ja yksittäiset metallirakeet pieniä. Varsinkin kultahippujen etsintään tarkoitetut paljastimet tuntuvat toimivan hyvin myös kivimeteoriiteille. Joten mitä tahansa rautakauppapaljastinta ei kannata mennä ostamaan.
Kulta ja lyijy on pehmeä metalli mikä ei sisällä ferroa ja on huono johdin. Nämä tarvitsevat korkean taajuuden. Tuollainen kuuma kivi pitäisi löytyä kaikilla oikeilla etsimillä. PI soveltuu parhaiten.
PI-paljastimet ovat myös hyviä ja olen itsekin yhden sellaisen rakentanut. Se ei vain tahdo pysyä virityksessään vaan alkaa vaeltamaan. Kaupalliset PI-paljastimet tahtovat olla kalliita.
Kaikki raahattavat PI-laitteet vaeltavat kun liikut valtavan magneettikentän sisällä ja kun maasto muuttuu. Täytyy maatasoittaa napista usein jos sillä ei ole automaatiota. Usein nollaan sen manuaalisesti 15-30 sekunnin välein jos on paha paikka että automatiikka ei kerkiä mukaan.
Toinen laite mikä kannattaa hankkia on pinpointteri. Se lyhentää huomattavasti aikaa mikä menee siihen kun kaivaa ja tarkistaa mikä kohde signaalin on aiheuttanut. Pinpointterit tosin eivät välttämättä anna mitään signaalia pienestä kivimeteoriitista.
Mikä tahansa pinpointteri ei toimi PI-laitteen kanssa. Garrett'it ja lukematon määrä kopioita laitteesta aiheuttavat hepulin PI-laitteille. Näissä laitteissa on suljettu piiri ferriittikelassa ja PI aiheuttaa induktion niihin vaikka poistaisi patterin. Muutkin etsintyypit kärsii tästä siinä muodossa että se aiheuttaa lommon magnettikenttään mikä taas aiheuttaa laitteelle epätasaisen käynnin. Ainoat pointterit mitä varmasti toimii on Minelab'in kaikki kolme mallia missä on DIF-toiminto. Se katkaisee virran kelasta ja induktio loppuu.
Jokin PI tyyppinen pitkulainen ellipsi voisi toimia Vätsärissä tai muualla, missa tarkoitus olisi kattaa leveä kaistale per kävely. Ilmassahan tuota laitetta pitäisi pitää, koska muuten se takertuu puskiin, risuihin ja kiviin. Eli silloin havaintoherkkyys pitäisi olla riittävä metrin korkeudesta pintaesiintymiin. Tosin tuo Vätsärin mineraalipitoisuus onkin mielenkiintoinen juttu, ei varmaan selviäisi muuten kuin kokeilemalla miten pintakivien pitoisuus näkyisi tutkaimessa.
Voit hyvin tehdä ellipsin. Teen sen usein kun haluan lisää kaistaa eikä tarvitse syvyyttä murehtia. Voi myös laittaa kelan 8-muotoon jolloin se tasapainottaa itse itseään.Täytyy muistaa että kun media muuttu (ilma/maa suhde) niin menetät aina jotain, joten mahdollisimman lähelle maata on pyrittävä. PI on tunnettu syvyydeltään, mutta myöskin siitä että on ainoa joka menee mineraalirikkaan maan lävitse. Ennen PI'tä Australiassa ei voinut etsiä kultaa etsimellä koska maaperä oli liian mineraalirikas.
Aihe: Metallinilmaisin/magnetometri meteoriittien löytämiseksi (Luettu 4658 kertaa)