MaZa, olet ymmärtänyt asian täysin oikein.
Newton-putken
koman suuruus on suoraan verrannollinen etäisyyteen näkökentän keskipisteestä ja kaukoputken aukkosuhteen (aukko/polttoväli) kuutioon.
Diffraktio syntyy kaukoputken objektiivissa (esim. Newtonin pääpeilissä), kun objektiivin reunat leikkaavat kohteesta tulevia valoaaltoja. Diffraktiokuvion kulmahalkaisija on kääntäen verrannollinen objektiivin halkaisijaan.
Suurella suurennuksella (pieni näkökenttä) voi käydä niin, että tähtien komapyrstöt jäävät enimmäkseen diffraktiokuvion sisään, jolloin niitä on vaikeampi nähdä. Toisaalta pienimmillä suurennuksilla sekä silmän että okulaarien virheet tulevat paremmin näkyviin. Kaukoputken koman näkeminen ylipäätään vaatii okulaarilta aika paljon, useimmiten okulaarin virheet lienevät näkökentän reunoilla suurempia kuin kaukoputken. Niin oli ainakin minun okulaareillani silloin, kun minulla oli f/5- ja f/5,5-Newtonit (n. 15 vuotta sitten).