Kirjoittaja Aihe: Selitys Pimeälle Energialle: Aine Kutistuu, ja Me Kutistumme  (Luettu 2922 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa sende

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 22
Selitys Pimeälle Energialle: Aine Kutistuu, ja Me Kutistumme

Tämä kirjoitelma pohtii sitä voisiko maailmankaikkeuden laajenemisessa esiintyvän käsitteen "pimeän energian" selittää sillä, että aine kutistuu.


Pimeä energia esiintyy Friedmanin 1. maailmankaikkeuden laajenemista kuvaavassa yhtälössä vakioterminä yhtälön oikealla puolella, jota sanotaan kosmologiseksi vakioksi. Kaikki oikean puolen sulkujen sisällä olevat termit, aineen tiheys, säteilyn tiheys ja kosmologinen vakio kuvaavat joko massatiheyttä tai energiatiheyttä. Kosmologisen vakion kuvaavan ns pimeän energian tiheys pysyy vakiona eikä se riipu skaalatekijästä a - eli vaikka maailmankaikkeudessa kaikki etäisyydet kasvavat, kosmologinen vakio pysyy vakiona koko ajan.

(å/a)^2 = (3piG/8)(p_aine/a^3 + p_säteily/a^4 + p_kosmologinen vakio)

Skaalatekijä on maailmankaikkeuden kokoa kuvaava funktio, jonka arvo on määritelty olevan nykyhetkellä 1.

a(t0)= 1

Skaalatekijä esiintyy maailmankaikkeuden metriikkaa kuvaavassa yhtälössä, joka kertoo että maailmankaikkeudessa kaikki välimatkat kasvavat kosmologisessa mittakaavassa, joka tarkoittaa yli 100 megaparsekin välimatkoja. Pienemmillä välimatkoilla aine on jakautunut vielä epätasaisesti galaksijoukkoihin ja galakseihin.

ds^2 = c^2dt^2 - a^2 (dx^2+ dy^2 + dz^2)

Tätä metriikkaa sanotaan Robertson - Walker metriikaksi.

Yllä oleva Friedmannin yhtälö sisältää vielä yhden tuntemattoman tekijän, se on alkuhetkellä tapahtuneessa big bangissa eli suuressa räjähdykdessä maailmankaikkeuden saama laajenemisen alkunopeus eli skaalatekijän aikaderivaatan alkuehto.

å(alku)= å_alku

Tässä kirjoitelmassa myöhemmin päädyn (melko vähällä päättelyllä) toisenlaiseen maailmankaikkeuden laajenemista kuvaavaan yhtälöön, joka on tässä esitettynä yhtälöparina:

1.) a = a_l * exp[k(t-t0)]

2.) (å_l/a_l)^2 = (3piG/8) (p_aine/a_l^3 + p_säteily/a_l^4)

Tämä yhtälöparimuoto on selkeämpi kuin yhdistetty yhtälö. Ekponentiaalinen termi ylemmässä yhtälössä tulee maailmankaikkeuden näennäisestä laajenemisesta, joka johtuu siitä että aine kutistuu, me kutistumme, ja maapallo kutistuu, aurinko ja planeetat kutistuvat - ja havaitsemme siksi että kaikki välimatkat näyttävät kasvavan avaruudessa. Toinen yhtälö taas kertoo, kuinka gravitaatio vetää ainetta kasaan. Eksponenttifunktion argumentissa oleva k on hieman Hublen vakiota suurempi vakio.


Miten tai millä tavalla aine voi kutistua?
------
Aine voi kutistua siten että kutistunut aine toteuttaa luonnonlakien suhteellisuusperiaatteen, mikäli kutistuminen on ollut homogeenista eli kaikkialla samanlaista. Toisin sanoen siten että kaikki näyttää edelleen tavalliselta ja normaalilta, ja kaikki luonnonlait näyttävät olevan normaaleja, vaikka olemme kutistuneet. Elektronin massa ja sähkövaraus sekä sähkövakio että gravitaatiovakio ovat edelleen samat, samoin kaikkien muidenkin hiukkasten ja atomien fysikaaliset ominaisuudet ovat edelleen samat, ja ne tuottavat samanlaisen sähkökentän ja gravitaation kuin ennenkin. Tällainen kutistuminen on mahdollista mikäli se tapahtuu seuraavissa kolmessa yksikössä, pituuden yksikössä, aikayksikön pituudessa, ja liikemäärän yksikössä seuraavasti:

t'/t = L
x'/x = L
p'/p = 1/L

,missä L on kutistumista kuvaava verrannaisluku, t'x'p' on yksikkö muutoksen jälkeen ja t x p on yksikkö ennen muutosta. Verrannollisuuskerroin L on ykköstä pienempi positiivinen kokonaisluku.

Tällainen kutistuminen voi toteuttaa luonnonlakien suhteellisuusperiaatteen mikäli kutistuminen on homogeenista.

Valon nopeus kuten kaikki nopeudet säilyvät vakioina, samoin Ysikköä Joulemetri ja Joulesekunti olevat suureet kuten Plankin vakio h säilyvät vakiona. Aineen kaikki pituudet kutistuvat, ajan kulkuyksikkö nopeutuu ja kaikki liikemäärät kasvavat.

Dimensioanalyysillä eli tutkimalla eri yksiköitä ja katsomalla tunnettuja luonnonlakeja (Coulombin laki,Sähkömotorisen voiman lauseke,Newtonin gravitaatiolaki tai Einsteinin kenttäyhtälö) josta nähdään eri suureiden väliset yhteydet, saadaan tulokseksi että kaikki muut tärkeät yksiköt muuttuvat seuraavasti:

massa m'/m = 1/L
energia E'/E = 1/L
alkeisvaraus e'/e = 1/L
voima F'/F = 1/L^2
teho P'/P = 1/L^2
Coulombin vakio k'/k = L^2
gravitaatiovakio G'/G = L^2
nopeus v'/v = 1
Plankin vakio h'/h = 1

Kutistuminen tapahtuu siis hiukkasissa, ei avaruudessa. Esimerkiksi kun me kutistumme, havaitsemme että avaruudessa vapaana liikkuvan valon aallonpituus näyttää venyvän kertoimella 1/L, sen liikemäärä pienenee kertoimella L. Valonsäde näyttää myös paksummalta kertoimella 1/L.


Aineen kutistuminen rikkoo energian säilymislain, mutta vain sellaisen havaitsijan mittaamana, joka ei kutistu
------
Kun aine kutistuu, kaikki siinä olevat liike-energiat ja muut energiat kasvavat. Kutistunut havaitsija kuitenkin mittaa kaiken olevan normaalia. Energian kasvun voi nähdä ja mitata vain havaitsija, joka ei ole kutistunut itse aineen kutistumisen mukana. Tällainen havaitsija on olemassa, nimittäin sellainen aine, jolla on aikadilaatiota, kutistuu hitaammin - kuten avaruusalus joka liikkuu avaruudessa paikasta toiseen lähellä valonnopeutta välillä kiihdytellen ja jarrutellen, tai liikkuessaan ympyräradalla tavallisen aineen lepokoordinaatiston suhteen. Tällaisen avaruusaluksen aine jää suureksi, koska se on kokenut vähemmän aikaa kuin paikaillaan oleva aine. Myös mustan aukon lähellä oleskeleva avaruusalus jää suureksi samasta syystä, mustan aukon lähellä aika liikkuu hitaammin.


Miten aineen kutistuminen eroaa siitä teoriasta että maailmankaikkeus laajenee?
------
-Kun tavallinen aine kutistuu, monien galaksien keskellä olevat supermassiiviset mustat aukot jäävät suuriksi, niiden säde näyttää kasvavan. kasvu on noin 7% miljardissa vuodessa, mikä on hieman suurempi määrä kuin hubblen vakio. Myös neutronitähdet, joissa on myös aikadilaatiota, jäävät hieman suuremmiksi ja niissä on ainetta, joka on suurempaa kuin tavallinen aine.
-Toinen muutos, joka tulee mustiin aukkoihin ja neutronitähtiin, on se että ne kiihtyvät nopeammin gravitaatiokentässä kuin tavallinen aine. Suurempi aine kiihtyy nopeammin painovoimakentässä kuin pienempi aine.

(Tämän voi ajatella sovitettavan newtonin painovoimateoriaan siten, että isomman aineen hitausmassa on pienempi kuin tavallisen aineen hitausmassa, jolloin se kiihtyy enemmän kuin tavallinen aine. Tämä on kuitenkin väärä selitys ja väärä teoria gravitaatiosta, oikea on yleinen suhteellisuusteorian mukainen selitys)

-Toinen ero on että maailmankaikkeuden näennäinen laajeneminen ei ole voiman aiheuttama ilmiö, se ei ole siis voima vaan nopeus, joka laajentaa etäisyyksiä. Muunmuassa Keplerin rataliikettä kuvaava yhtälöön, joka kertoo etäisyyden kulman funktiona, voidaan lisätä etukerroin, jolloin saadaan yhdistetty rataliikeyhtälö, joka huomioi sen että kaikki etäisyydet, kuten keplerin radan säde näyttää laajenevan.

r(@) = exp[k(t-t0)] a(1-e^2)/(1+ecos(@))

Esimerkiksi kuun ja maan välinen etäisyys pitäisi kasvaa hieman enemmän kuin H0 * 384400 km = 6.93*10^-11 * 384400 km = 2.62 cm vuodessa. Maan ja auringon välisen etäisyyden pitäsisi kasvaa hieman enemmän kuin 6.93*10^-11 * 150*10^6 km = 10.4 m vuodessa. H0 on hubblen vakio yksiköissä 1/vuosi.

(Luin jostain tutkimuksista että tutkahavaintojen mukaan kuu etääntyy maasta 3.8cm vuodessa ja maa etääntyisi auringosta 10.4 cm vuodessa, eli 100 kertaa vähemmän. En tiedä miten jälkimmäinen etääntyminen ja sen määrä on mitattu. Maapallon rata ei ole myöskään toteuta keplerin rataliikkeen yhtälöä, vaan siihen voi vaikuttaa myös muut aurinkokunnan planeetat gravitaatiollaan.)


Mistä yllä olevissa yhtälöissä oleva ekponenttifunktio tulee?
------
Välimatkojen näennäinen eksponentiaalinen laajeneminen tulee luonnonlakien suhteellisuusperiaatteesta. Oletan, että kutistuva havaitsija mittaa avaruuden välimatkojen näennäisen muutoksen olevan jokaisella lyhyellä aikavälillä samanlainen suhteelisesti, eli sillä on sama muutoskerroin jokaisella aikavälillä.

Tätä lainalaisuutta kuvataan differentiaaliyhtälöllä 1) df(t')/dt = K f(t') ja f:lla oli alkuehto f(t0)=1, tämän yhtälön ja alkuehdon ratkaisuna on eksponenttifunktio f(t') = exp[K(t-t0)]

Merkitsen tässä ajankulua t' pilkulla koska se on kutistuvan havaitsijan ajankulu, joka kiihtyy, koska ajan yksikkö lyhenee koko ajan.


Aineen kutistuminen ja gravitaatio ovat toisistaan riippumattomia ilmiöitä
------
Tämän vuoksi aineen kutistuminen huomioidaan skaalatekijän lausekkeessa siten, että Friedmannin 1. yhtälöstä saatuun skaalatekijään tulee ylimääräinen kerroin exp[K(t-t0)], joka kuvaa välimatkojen näennäistä kasvua, joka johtuu siitä että aine ja havaitsija sen mukana kutistuu.

a(t) = exp[K(t-t0)] * a_l(t)

Tällä tavalla siis päädyn kirjoitelman alussa olevaan yhtälöpariin.


Miksi maapallo ja tähdet ja niissä oleva aine eivät näytä laajenevan jos aine ja aineessa olevat hiukkaset kutistuvat?
------
Tämä johtuu siitä, että aineen ydinvoimat ja sähkömotoriset voimat eli sidosvoimat vetävät aineen kasaan. Tähtitieteellisessä ja kosmologisessa mittakaavassa taas gravitaatio on ainoa voima, joka on liian heikko, jotta se voisi vetää aineen kasaan, kun aine kutistuu.


Hubblen vakio on hyvin pieni luku yksiköissä 1/s ja 1/vuosi
------
Hublen vakio yksiköissä 1/s on 2.2*10^-18 1/s ja yksikössä 1/vuosi 6.93*10^-11 1/vuosi. Toisaalta yksikössä 1/miljardi vuotta se on jo melko suuri, 6.93 % 1/miljardia vuotta. Mikäli aine kutistuu yllä olevalla tavalla, maapallo ja siinä oleva aine, olisi siis nyt noin 7 % pienempää kuin miljardi vuotta sitten. Esimerkiksi maapallon halkaisija olisi 7 % pienempi kuin miljardi vuotta sitten.


Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 917
Mikäli aine kutistuisi (kuten esität), mutta luonnonvakiot pysyisivät samoina (kuten oletat), se tarkoittaisi sitä, että joko a) luonnonvoimien keskinäiset suhteet olisivat muuttuneet maailmankaikeuden iän aikana (mikä on vastoin oletustasi), tai b) jos ne eivät ole muuttuneet, luonnonvakioiden on täytynyt muuttua (vastoin oletustasi). Sellaista tilannetta ei nykyfysiikan puitteissa voi olla olemassa, että maailman aine kutistuu fyysisesti, mutta sekä luonnonvakiot että luonnonvoimat pysyisivät silti muuttumattomina yhtä aikaa.

Poissa sende

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 22
(vastausta muokattu 14.8.2019)
Tässä esitän, että aineen kutistuminen on senlaista että se toteuttaa suhteellisuusteoriasta tunnetun luonnonlakien suhteellisuusperiaatteen. Niin sanottu kutistunut havaitsija mittaa ympäristössään kaikki luonnonlait samanlaisiksi kuin ennen aineen kutistumista.

Jos havaitsija on kutistunut myös samalla tavalla kun kaikki hänen ympärillään olevan aine, hän mittaa kaikki sysiikan lait, mitattavat suureet ja aineen ja hiukkasten fysikaaliset ominaisuudet samanlaisiksi kuin ennen aineen kutistumista.

Tätä hiukkasissa ja aineessa tapahtuvaa kutistumista on riittävää kuvata kolmella yhtälöllä, se näyttää vähän samalta kuin fysikaalisten yksiköiden muuttujanvaihdos, jossa vaihdetaan ajan, pituuden ja vaikka liikemäärän yksiköt toisiksi. Tällainen muuttujanvaihdos muuttaa kaikki fysikaaliset yksiköt toisiksi, paitsi senlaisten yksiköiden kuten m/s ja Js ja Jm ja dimensiottomien suureiden, jotka pysyvät samoina. Esimerkiksi nopeus pysyy samana, koska pituusmitta kutistuu ja ajan kulku nopeutuu, joten yksikkö m/s pysyy samana. Kolmen muuttujan vaihtaminen on todellakin riittävää muuttamaan kaikki fysikaaliset yksiköt erilaisiksi, tämän voi nähdä tarkastelemalla esim sähkömagnetismin luonnonlakeja ja newtonin dynamiikan ja gravitaation lakeja.

Tämä aineen kutistuminen on valtavan hidasta, luokkaa 2.2* 10^-18 1/s joka on hubblen vakio yksikössä 1/s, siksi emme näe aineen kutistumisesta seuraavia ilmiöitä ympärillämme. Me olemme kutistuneita havaitsijoita, mutta emme voi päätellä katsomalla ympäristöömme, kuinka paljon me olemme kutistuneet, koska luonnonlait ja ympärillämme olevan aineen ominaisuudet näyttävät täysin samanlaisilta kuin ennen kutistumista. Mutta jos kutistunut havaitsija katsoo kauas avaruuteen , hän näkee, että siellä ollut aine on ollut suurempaa aiemmin. Kaukaa lähtenyt valo on peräisin aineesta joka on ollut suurempaa. Tämä näyttää samalta kuin jos olettaisi kaukana olevien kohteiden vain liikkuvan meistä poispäin. Ainakin osa ns. Hubblen laista tulisi siitä että aine on ollut aiemmin suurempaa, osa voi tulla siitä että galaksit ovat liikkeessä meidän suhteen avaruuden laajenemisen vuoksi- tämä on big bangista saatu maailmankaikkeuden laajenemisen alkunopeus (joka voi olla myös nolla) ja gravitaatio taas yrittää saada ainetta kasaan.

« Viimeksi muokattu: 14-08-2019, 13:09:00 kirjoittanut sende »

Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 917
Jos aineen kutistuminen ei muuta sähkökenttää, kentän lähde ei ole kutistunut.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2131
Huimia ideoita. Tarkoittaisiko noiden kolmen, pituus, aika ja liikemäärä, niin että olisiko niillä jokin yhteys ja itseasiassa se yhdistävä tekijä yksinään muuttuisi?

Itse olen saanut sellaisen idean, siis pelkkä ajatus jota en millään pysty testaamaan, että universumin reunalla olisi tiheämmin materiaa ja se gravitoisi keskialuetta puoleensa. Keskialue olisi se mikä vielä näkyy isoilla teleskoopeilla mutta tiheämpi alue olisi horisontin takana. Tiheämpi vyöhyke olisi syntynyt siitä kun sen ulkopuolella ei enää ole materiaa antamassa vetoapua vaan se olisi alkanut vuosien saatossa hidastua nopeammin kuin keskialueet jotka saa vetoapua kauempana olevasta materiasta. Toki ehtona on että Linnunrata olisi suht keskellä universumia. Lopulta tilanne menisi siihen että tihentymäkerros söisi sisäosat melko harvaksi ja universumi muistuttaisi kuorta jonka sisällä on onttoa. Varmaan moni muukin on pähkäillyt tätä mutten ole törmännyt kirjoissa tällaisiin ajatuksiin.

Poissa Eusa

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 176
Mistral, et ole selvästikään sisäistänyt sitä kuinka kaikkeudella ei ole erikoisasemassa olevia kohtia galaksijoukkojen mittakaavassa. Missään ei ole keskusaluetta tai se on joka pisteessä.

Kutistumisena voi toki yrittää mallintaa, mutta se on vaikea lähtökohta - ihan yhtä perustellusti voi mallintaa paisumisena. Tuollaiset pohdinnat ovat lopulta enemmän filosofiaa kuin fysiikkaa.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2131
Mistral, et ole selvästikään sisäistänyt sitä kuinka kaikkeudella ei ole erikoisasemassa olevia kohtia galaksijoukkojen mittakaavassa. Missään ei ole keskusaluetta tai se on joka pisteessä.

Tuo perustuu teoriaan että geodeesi on suora eikä kaareva. Eikö siinä teoria, tai teorian mukainen laskeminen määrää mikä on suora? Eli teoria tarkastelee avaruutta vain yhdestä paikasta kerrallaan ja kun siirrytään seuraavaan paikkaan, avaruus muuttuu eri näköiseksi jne ja tätä ketjua voi jatkaa loputtomiin jos rakettia ei saa ohjata vaan se menee pitkin geodeesiä. Mielestäni tilanne muuttu jos sitä saa ohjata. Silloin päästään "avaruuspullataikinassa" reunalle. Reunan huomaisi siitä ettei tietystä suunnasta tule ollenkaan taustasäteilyä, siis siinä suunnassa olisi reuna. Jos raketti ohjataan sitä kohti, siirrytään tyhjyyteen jossa ei ole mitään. Nyt siis (Linnunradassa) ollaan sellaisessa osassa "pullataikinaa" jossa kaikki suorat (teorian mukaan suorat) jatkuvat ikuisesti mutta on olemassa reuna-alueet jossa osa suorista vie ikuiseen tyhjyyteen.
« Viimeksi muokattu: 13-08-2019, 16:35:29 kirjoittanut mistral »

Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 917
Nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus on reunaton, vaikka sen tilavuus onkin äärellinen.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2131
Nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus on reunaton, vaikka sen tilavuus onkin äärellinen.
 

Eikö reunattomuus perustu siihen että kun fotoni lähetetään mihin suuntaan tahansa, se kaartaa loivasti kohti massiivisempaa aluetta. Kun hyvinkin pieni kaarevuus kohti massiivisempaa aluetta vaikuttaa fotoniin, se "muuttaa suuntaansa" vaikka omasta mielestään menee suoraan. Ja kun aikaa on ulkopuolisen havaitsijan mielestä vaikka 100 000 000 vuotta (fotonilla itsellään ei ole edes yhtä sekuntia), kyllä sen suunta muuttuu. Mielestäni tämä suunnan muuttuminen kohti massiivisempaa aluetta on selitys sille ettei fotoni koskaan tulisi reunalle ja siksi universumia sanottaisiin reunattomaksi. Eli kaikki geodeesit johtaisivat loputtomaan matkaan universumissa eikä pääsisi reunalle tai sen ulkopuolelle. Näin olen ymmärtänyt teorian, se siis koskee valon matkustusta.
Jos teoriasta hypätään ulos rakettimatkustukseen, mielestäni siinä päästään reunalle koska suuntaa korjaamalla voidaan matkustaa mihin suuntaan halutaan eikä olla geodeesin vankeja.
« Viimeksi muokattu: 13-08-2019, 20:12:13 kirjoittanut mistral »

Poissa sende

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 22
hei, muokkasin ensinmäistä vastausta, ja katson vähän myöhemmin näitä viestejänne
« Viimeksi muokattu: 14-08-2019, 13:25:15 kirjoittanut sende »

Poissa sende

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 22
Jos aineen kutistuminen ei muuta sähkökenttää, kentän lähde ei ole kutistunut.


Hyvä esimerkki olisi ehkä katsoa ja tarkastella, miten senlainen avaruusmatkustaja, joka on matkustanut avaruudessa lähellä valon nopeutta vaikka miljardi vuotta ja palaa maahan, havaitsisi maan olosuhteet. Hänen ja hänessä oleva aine olisi tällöin noin 1.07 kertaa suurempaa kuin maassa oleva aine.
-auringon säteilyteho olisi 1.07^2 kertaa suurempi
-maapallo ja aurinko olisivat 1/1.07 kertaa pienempiä ja kaikki aine tämän verran pienempää
-maapallolla olevan aineen massat olisivt 1.07 kertaa suurempia ja tiheydet (1.07)^4 kertaa suurempia
-maapallon pinnan putouskiihtyvyys olisi 1.07 kertaa suurempi maapallon aineelle
-avaruusmatkustajalle ja suurelle aineelle putouskiihtyvyys olisi 1.07^2 kertaa suurempi (mikäli suurempi aine kiihtyy kutistuneen aineen gravitaatiokentässä L kertaa nopeammin kuin tavallinen aine)


Mutta jos pidetään tuota elektronia esimerkkinä, tai atomia:

Tarkastellaan kutistuvaa elektronia, jos sitä tarkastelee havaitsija, joka ei kutistu. (Tällainen havaitsija olisi nyt tämä avaruusmatkustaja, joka on kutistunut vähemmän kun hänen ja avaruusaluksen aine on kokenut vähemmän aikaa, kuin maapallolla oleva aine.)

elektronin
-hitausmassa kasvaa kertoimella 1/L
-elektronin varaus kasvaa kertoimella 1/L
-Coulombin vakio pienenee kertoimella L^2
-elektronin koko pienenee kertoimella L
-kaikki elektronissa tapahtuvat ilmiöiden kestoaika vähenee kertoimella L

Mutta jos tätä elektronia tarkastelee kutistunut havaitsija, jonka aine on myös kutistunut, hän ei havaitse mitään muutosta missään elektronin ominaisuudessa.


toinen esimerkki: kaksi elektronia, joiden välimatka pysyy vakiona

Jos kutistumaton havaitsija katsoo kahta elektronia, jotka kutistuvat, mutta pysyvät vakioetäisyydellä toisistaan, sähkövarauksen kasvu ja coulombin vakion pieneneminen kumoavat toisensa, jolloin Coulombin voima

F = k (Q1 Q2 / r^2)

pysyy vakiona.

Elektronit kuitenkin kiihtyvät L kertaa hitaammin, koska niillä on enemmän hitausmassaa.

Mutta jos aineen kutistuessa homogeenisesti myös elektronien muodostaman systeemin välimatkat, ja myös elektronien välimatka,  kutistuu kertoimella L. Tällöin Coulombin voima näiden elektronien välillä kasvaa kertoimella 1/L^2, koska ne ovat lähempänä toisiaan.

Kutistuva havaitsija ei mittaa homogeenisesti kutistuvassa aineessa mitään muutosta elektronien väliselle voimalle, eikä myöskään elektronien ominaisuuksille.

toisen esimerkin tapauksen kutistunut havaitsija näkisi siten, että elektronien välimatka on kasvanut. Elektronit kiihtyvät hänen mittaamanaan myös hitaammin L^2 kertaa, koska ne ovat kauempana toisistaan hänen havaitsemana, jolloin niiden välinen Coulombin poistovoima on pienempi.

Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 917
Jos aineen kutistuminen ei muuta sähkökenttää, kentän lähde ei ole kutistunut.
Esimerkki: Olet sähköisesti varatun pallon pinnalla, joten pallolla on sähkökenttä, joka on laskettavissa kaavalla E_pallo = Q_pallo / ( 4 * pi * epsilon_0 * pallon_säde ^2 ). Jos pallon säde kutistuu (riippumatta siitä, kutistuuko myös havaitsija sen mukana), niin pallon pinnalla vallitsevan sähkökentän arvo muuttuu, kuten pallon säde^(-2). Ja tämähän oli vastoin oletuksiasi/lupauksiasi.

Et voi ohittaa luonnonlakeja, vaikka haluaisit. Ihan turha höpistä "alkeishiukkaset ei muutu, luonnonlait ei muutu, ..." jne. koska luontoa "ei voi huijata".

Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 917
Jos kutistumaton havaitsija katsoo kahta elektronia, jotka kutistuvat, mutta pysyvät vakioetäisyydellä toisistaan, sähkövarauksen kasvu ja coulombin vakion pieneneminen kumoavat toisensa, jolloin Coulombin voima ...
Jos elektronilla olisi fyysinen koko (jota sillä ei nykytietämyksen valossa ole), joka kutistuisi, niin sen sähkövaraus ei muuttuisi kutistumisen myötä. Ja mikä se sellainen kutistuminen on, joka vaikuttaa rakenneosasiin, vaan ei niiden etäisyyksiin?!

Poissa sende

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 22
Esimerkki: Olet sähköisesti varatun pallon pinnalla, joten pallolla on sähkökenttä, joka on laskettavissa kaavalla E_pallo = Q_pallo / ( 4 * pi * epsilon_0 * pallon_säde ^2 ). Jos pallon säde kutistuu (riippumatta siitä, kutistuuko myös havaitsija sen mukana), niin pallon pinnalla vallitsevan sähkökentän arvo muuttuu, kuten pallon säde^(-2). Ja tämähän oli vastoin oletuksiasi/lupauksiasi.

Et voi ohittaa luonnonlakeja, vaikka haluaisit. Ihan turha höpistä "alkeishiukkaset ei muutu, luonnonlait ei muutu, ..." jne. koska luontoa "ei voi huijata".

mikäli tämä pallo kutistuisi siten että
-sen hiukkasten ja aineen kaikki ajankulu nopeutuu kertoimella L , missä L on ykköstä pienempi kokonaisluku
-sen hiukkasten ja aineen pituusmitta kutistuu kertoimella L
-sen hiukkasten  ja aineen kaikki liikemäärät kasvavat kertoimella 1/L

tästä seuraa että muut pallossa olevien hiukkasten ja aineen ominaisuudet muuttuvat seuraavasti:
-massat kasvavat kertoimella 1/L
-sähkövaraus kasvaa kertoimella 1/L, myös pallon kokonaisvaraus niin kuin siinä olevat yksittäiset varauksetkin

Yritän saara aikaan selkeän esityksen, ja mielestäni olen hieman kirjoittanut esityksen huonosti, katson tätä tekstiäni hieman myöhemmin. Tähän pitäisi varata enemmän aikaa, mutta nyt voi olla että en kerkiä kirjoittaa.

Mielestäni et näytä huomaavan tuota asiaa, että jos aineen hiukkaset kutistuvat yllä olevalla tavalla, se voi toteuttaa myös luonnonlakien suhteellisuusperiaatteen, mikä on teoriani ydinasia.

Tästä ilmiöstä voisi puhua uudentyyppisestä pituuskontraktiosta, mikä on isotrooppinen eli kaikissa suunnissa samanlainen, mutta se eroaa erityisen suhteellisuusteorian pituuskontraktiosta siinä, että se tapahtuu kaiken aikaa, joskin hyvin hyvin hitaasti, aineessa olevissa hiukkasissa.

Makroskooppinen maailma kutistuu hiukkasten kutistuessa myös isotrooppisesti, tarkoitan esimerkiksi maapalloa planeettoja ja aurinkoa, koska aineen sidosvoimat vetävät aineen kasaan hiukkasten kutistuessa. Kosmologisessa mittakaavassa tätä ei tapahdu, vaan ainekeskittymät jäävät paikoilleen aineen kutistuessa. Siksi kutistuva havaitsija havaitsee maailmankaikkeudessa etäisyyksien kasvavan vaikka kaikki muutokset tapahtuvat havaitsijassa itsessään ja myös havaitsijan käyttämissä mittayksiköissä ja mitoissa

 


Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 917
Yllä oleva selvennys ei edelleenkään muuta asiaa. Tuo ei pidä yhtä energian ja varauksen säilymislakien kanssa. Et voi huijata luonnonlakeja.