Nyt yrität väkisin selittää valon hiukkasluonteella ilmiötä joka on mahdollista selittää vain valon aaltoluonteella. Ei se mitään, Isaac Newton kajahti ihan samaan virheeseen, mutta niistä ajoista on fysiikka jo hieman kehittynyt.
En vaan mene merta edemmäs kalaan, kala tuli jo hiukkasluonteella. Eipä silti toki aaltoluonnekin on totta.
Onko tuo mainitsemani Youngin kaksoisrakokoe tuttu? Jos ei, niin nyt välittömästi opiskelemaan aihetta!
Onpa hyvinkin tuttu, onhan sitä käsitelty täällä monesti...
Siinä tapauksessa olit varmaan ihan oikeilla jäljillä. Mutta ei edelleenkään se suunta ole se tuntematon muuttuja tässä yhtälössä. Suunta tiedetään hyvin tarkasti, sillä on päätetty että tehdään kuva, ja siinä joka pikseli on hieman eri suunnassa. Sitten yritetään mitata paljonko kustakin niistä suunnasta tulee signaalia. Siitä voidaan sitten piirtää kuva.
Sepä se, hirmuinen määrä prosessointia.
Ei se ole mikään sääntö että näkyvällä valolla on satunnainen polarisaatio. Jos jostain lähteestä tuleva valo on polarisoitunutta, joka fotonilla on sama polarisaatio. Tämä pätee esimerkiksi valolle joka paistaa tietokoneesi/kännykkäsi näytöstä kohti naamaasi.
En osaa nyt suorilta sanoa miten polarisaatio vaikuttaa noihin radiotähtitieteellisiin mittauksiin (varmaan useissa kohteissa mittaillaan säteilystä kummankin suuntaista polarisaatiota) mutta polarisaatio ei joka tapauksessa ole se mikä aiheuttaa interferenssin, vaan sen aiheuttaa sen säteilyn koherenssi.
Ajattelin että polarisaatio lisää interferoivien aaltojen määrää koska niillä on vain yksi värähtelysuunta lukemattomien suuntien sijaan. Mutta tämä vain pähkäilyä.
Palaan vielä energian säilymislakiin, se siis tarkoittaisi että startissa olevan fotonin energia ei lisääntyisi perillä. Jos nyt sanot että fotoni menee kahteen eri antenniin jotka on tuhansien kilometrien päässä toisistaan, niin keila on todella leveä. Leveys teettää yllätyksen: osa keilasta osuu maahan jo
ennen antenneja. Siksi fotoni luovuttaisi energiaa jatkuvasti ja vain rippeet tulisi viimeiseen antenniin.
Tässä lainaus "Maailmankaikkeuden synty" ketjusta:
Vastaus #68 : 23-08-2009, 15:11:49 »
Lainaus käyttäjältä: mistral - 23-08-2009, 14:28:09
Jostain kouluajoilta oli jäänyt takaraivoon se, että kvantti on pienin mahdollinen energian paketti. Tätä taustaa vasten tuntui oudolta, että fotoni, joka energisyydessä voi olla biljoonakertainen toiseen fotoniin verrattuna, olisi yhtä kuin kvantti. No, uskottava se on.
RJ
Yleisesti ottaen fotonilla voi olla mikä energia (eli aallonpituus eli taajuus) tahansa, mutta esim. atomin elektronien energiatasot voivat saada vain tiettyjä arvoja (alunperin Planckin kvanttihypoteesi). Kvantittuminen näkyy nimenomaan sidotuissa systeemeissä, ei niinkään vapailla hiukkasilla.
Lainaus
Jos yksittäisen fotonin aalto on levinnyt koko avaruuteen, niin sen energiatiheys pienenee koko ajan ja häviää nopeasti olemattomiin. Eli onkohan tässä aallon tehtävänä ainoastaan informaation siirtäminen (jos se ei kuluta energiaa) Energian siirtäminen taas olisi hiukkasen tehtävä.
RJ
Todennäköisyysaaltoa ei voi suoraan havaita, ainoastaan sen interferenssi on kaksoisrakokokeessa nähtävissä. Valolähteessä fotoni synnytetään diskreettinä energiapakettina, jonka jälkeen se aaltomaisesti siirtyy systeemin läpi, ja taas jälleen kasaantuu diskreetiksi pisteeksi osuessaan varjostimelle. Tämä on todella ihmeellinen asia, mutta malli on silti aika yksinkertainen ja tarkka..
Loppupuolella RJ sanoo että synnytetään diskreettinä ja absorbtiossa kasaantuu diskreetiksi. Tätä tarkoitin kun sanoin ettei fotoni voi absorboitua kahdelle eri antennille. Eli kaksoisrakokoe on jotenkin erilainen ihan perusteiltaan. Johtuuko sitten siitä että raot on niin lähellä toisiaan vai siitä ettei aallolla ole muita reittejä auki, vai siitä että varjostin on suora taso. Ehkä kaikki kolme vaikuttaa?
