Alustava toimitusaika asettuu Huhti-Toukokuun taitteeseen, siihen asti on aikaa etsiä omaa sisäistä alumiinihitsariaan (arvaan, että muutama teknisesti orientoitunut palstalainen jo hymyilee vinosti), muu saa nyt jäädä. Pahuksen Brexit ehtii väliin myös. Jos kaiken jälkeen on tuloksena vielä villimpiä tähtitestejä, sitten on jäärän aika astua lakki kourassa viisaampien eteen.
Jos ja kun taas lopultakin putkessa on ensimmäistä kertaa (yksi) fokuspiste ensi kesänä, sitten alkaakin uudenlainen myytinmurtaminen:
Myytti 1: Seeing tekee sen, että isommalla putkella saa vähemmän detaljeja esiin kuin pienemmällä (testataan fokusmaskilla, tähän asti lucky-imaging- metodissa on ollut havaittavissa enemmänkin korrelaatio polttoväliin, kuin apertuuriin)
Myytti 2: Suomen seeingissä ei saa hyötyä yli 200mm apertuurista, eikä missään päin yli 400 mm:sta (mutta infrapuna-alueella asia voi olla toisin, seeing on erilainen ja samaan resoluutioon tarvitaan muutenkin isompi apertuuri kuin näkyvässä valossa)
Myytti 3: Apertuurin isontuessa, hyvän seeingin esiintyvyys erotuskyvyn ulosmittaamiseen putoaa exponentiaalisesti (Mutta parempi signaali ja saavutettava näytetaajuuden kasvu saattaa tekniikan kehittymisen myötä kompensoida tätä)
Ja sitten kelvollinen 0,6m optiikka voi tulevaisuudessa olla hyvä alusta adaptiiviselle optiikalle...
Olen mielessäni varautunut siihen, että kaikki yllämainitut myytit ovat totta, ja lopputuloksena olisin ihan hyvin voinut jatkaa tuolla 400P:llä. Mutta on se tieto sitten kaiken arvoinenkin, eikö totta?
Tuon nykyisen peilisetin lopullinen kohtalo ratkaistaan sitten, kun uusi optiikka on näyttänyt luontonsa. Voileipätarjottimeksi?
