Kirjoittaja Aihe: Uusi kraaterilöytö Grönlannista  (Luettu 2286 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 925
Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« : 15-11-2018, 07:46:06 »
Saattaa olla jopa kilometrisen meteoriitin tekemä ja peräisin pleistoseenin ajalta.

https://phys.org/news/2018-11-huge-crater-greenland-impact-northern.html

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2136
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #1 : 15-11-2018, 10:36:12 »
Jää on piilottanut sen mutta jos tarkkaan katsoo, jotain näkyy. Jos meteoriitti oli rautaa, ilmakehään on tullut "rautaisannos" minkä luulisi näkyvän laskeumana. Suomessa olla on järvenpohjissa rautaa, liekö tuollaisista peräisin?

Poissa T. Öhman

  • Ryhmäaktiivit
  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 220
    • Hieman Kuusta
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #2 : 15-11-2018, 11:25:19 »
Suomessa olla on järvenpohjissa rautaa, liekö tuollaisista peräisin?
Ei ole.

Teemu

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2136
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #3 : 15-11-2018, 13:09:03 »
Ei ole.

Teemu

Ok mistä se on tullut? Onko vaan eroosion tekemää ruostetta.

Poissa ALhi

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 17
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #4 : 15-11-2018, 15:25:02 »
Wikipedian selitys järvimalmista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rvimalmi

Poissa T. Öhman

  • Ryhmäaktiivit
  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 220
    • Hieman Kuusta
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #5 : 15-11-2018, 15:32:53 »
Ok mistä se on tullut? Onko vaan eroosion tekemää ruostetta.
On. Puhut järvimalmista, joka on täysin "normaalia" ja varsin yleistä. Se ei ole mitään muuta kuin maankamarasta rapautunutta tavallista rautaa, joka kulkeutuu järveen ja sopivissa geokemiallisissa olosuhteissa saostuu limoniitiksi. Järvessä se on järvimalmia, suossa suomalmia jne.

Teemu
Edit: Jaa, ehtikin näköjään ALhi edelle.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2136
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #6 : 15-11-2018, 18:11:58 »
Tietysti rauta-atomi saattaa laskeutua ilmakehästä aika nopeasti koska painaa paljon, 26/26 protonia ja neutronia. Eli ei lennä tuulen mukana Suomeen asti?


Poissa T. Öhman

  • Ryhmäaktiivit
  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 220
    • Hieman Kuusta
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #7 : 15-11-2018, 19:28:35 »
Ei se rauta-atomi sieltä atomina varsinaisesti lennä oikein mihinkään. Jos nyt oletetaan, että tämä Grönlannin tapaus on oikeasti törmäyskraatteri (en ole kerennyt juttua vielä lukea, mutta pikaisen silmäilyn perusteella se vaikuttaa suht lupaavalta) ja että törmännyt kappale olisi ollut rauta-asteroidi kuten esitetään, täytyy kuitenkin pitää mielessä, että heitteleestä ylivoimaisesti suurin osa on grönlantilaista peruskalliota. Siinäkin on toki jo itsessään mukana rautaa. Ja joo, tietenkin jos oikein saivartelee, niin kyllähän kun se asteroidi höyrystyy, niin on siinä rautaa rautanakin, tai siis käytännössä ionisoituneena. Mutta edelleen, se ei sinänsä ole merkityksellistä. Höyrystynyt ja sulanut heittele kondensoituu ja tiivistyy mikrokrystiiteiksi ja lasiksi, ja sitten on paljon pölyä ja isompia kokkareita. Raekoko on se ratkaisevampi tekijä heitteleen pääosan kannalta. Aerosolitutkijat epäilemättä voivat heittää fiksumpia näkemyksiä siitä, mikä merkitys partikkelien tiheydellä (~rautapitoisuudella) verrattuna raekokoon on sen pölymatskun käyttäytymiseen ylempänä ilmakehässä.

Jos oletetaan tuon kokoisen törmäyksen tapahtuneen noin 3000 km:n päässä, saapuisi tänne heittelettä arviolta joidenkin kymmenien mikrometrien paksuinen kerros. Ilmakehässähän tuo pöly tietenkin näkyisi pitkään. Paineaalto kyllä jyrisisi täälläkin.

Teemu

Poissa Jarmo Moilanen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 3373
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #8 : 15-11-2018, 23:02:56 »
Vaikuttaa kohtalaisen vakuuttavalta tapaukselta. Hienoa. Edellinen Grönlannin monttu oli aika huteralla pohjalla.
http://advances.sciencemag.org/content/4/11/eaar8173?fbclid=IwAR2Fm2MDAmto_4GUijT2x9SYrSGU1p5p7kLpVpdgRCmCe3ig55cySIK6qyA

On esitetty että olisi pleistoseenikaudelta eli viimeisen 2,5 Ma miinus jääkauden jälkeinen holoseeni. Tuossa jutussa on asiaa jonkin verran pohdittu mutta ei hetimiten vakuuta. Voihan se toki sitäkin olla. Ei se mahdotonta ole. Uskoisin että on vanhempi sillä nuorien kraattereiden ympäristössä, olkoonkin kuinka pahasti jäätiköitynyttä aluetta, pitäisi löytyä paremmin impaktiitteja. No, jahka löytävä jotain mistä tehdä kunnon iänmääritys niin asia selviää.

Joitain vähän kevyitä vetoja tuossa jutussa on. Selitellään loivaa törmäystä kun ei impaktiitteja oikein löydy. Törmäystä jäätiköitymisen aikana kun monttu on hiukan liian matala oletettuun ikään. Sedimentistä löytyneiden satunnaisten rakeiden oletaan olevan merkki ejektasta vaikka samoja löytyy kraatterin täyttävistä impaktiiteista ja muutamasta rakeesta päättelevät että olisi rautameteoriitti. Ja vielä jossain vihjailtiin Cape Yorkin rautameteoriitteihin liittyväksi. Tuskin on kun Cape Yorkin kappaleet ovat tulleet väärästä suunnasta.
Jarmo

Poissa T. Öhman

  • Ryhmäaktiivit
  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 220
    • Hieman Kuusta
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #9 : 16-11-2018, 00:58:15 »
Jep,
jutun luettuani olen hyvin pitkälti Jarmon kanssa samoilla linjoilla. Törmäystodisteet näyttävät varsin hyviltä.

Noin nuori ikä ei myöskään minusta tunnu todennäköiseltä. Vähän ihmetytti, että minkäänlaista radiometristä ikämääritystä ei oltu edes yritetty, vaikka mineraalisulia näytti olevan varsin runsaasti(?). En äkkiä keksi, miksei niistä olisi voinut yrittää Ar/Ar-ikämääritystä. Ja kuten Jarmo sanoi, kaiken järjen mukaan jos 31-kilometrinen kraatteri on syntynyt pleistoseenilla, pitäisi noin lähellä kraatteria kaiken järjen mukaan olla enemmän selviä impaktiitteja, vaikka glasiaali-/glasifluviaalinen eroosio olisikin reipasta. Vino törmäys vaikutti melkoisen kaukaa haetulta selitykseltä.

Kovin hassua oli, että noissa uutisjutuissa yms. puhuttiin Cape Yorkista, koska jutun liitteessä nimenomaisesti todettiin, että Cape York ei havaittua geokemiaa selitä! No, saahan noilla tarinoilla tietysti väriä uutisjuttuihin, mutta ei tommoisessa touhussa minkäänlaista järkeä ole.

Vaan hyvä että kerrankin uutisiin pääsi kraatterikandidaatti, joka ei todisteiden valossa ole ainakaan ihan silkkaa huuhaata, kuten yleensä tuppaa olemaan. Minusta tuo vaikuttaa uskottavalta tapaukselta.

Teemu

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 267
    • Kotisivu (APSI)
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #10 : 16-11-2018, 19:59:39 »
Jaa, täälllähän olikin jo asiaa Hiawathasta. Kirjoittelin aiheesta torstaiaamuna Tiedetuubiin, mukana on myös jotain analyysiä huimista ideoista:

https://www.tiedetuubi.fi/avaruus/gronlannin-jaatikon-alta-loytyi-lappajarvea-suurempi-tuore-tormayskraatteri

Tuosta tyyppien yritelmästä selittää pleistoseeni-ikä tutkalla selvitetyn jäätikködynamiikan ja -kerrosten avulla: Onhan tuo nyt erittäin epätoivoista. Ilman kunnon mallinnusta yhtä tyhjän kanssa ja selitettävissä muutenkin. Eikä se jäätikön eroosio nyt niin hirmuista ole. Lisäksi tuolla paikalla on hyvinkin voinut olla osan aikaa maahan kiinni jäätynyt jäätikkö, jolloin mitään eroosiota ei edes tapahdu. Toki tuo on hyvin säilynyt kraatteri, mutta kyllähän nuo nyt säilyvät kun kunnon kivestä muodostuvat. Vrt. Lappajärvi (76 milj v vanha) ja Söderfjärden (Edit: 540 Ma), jotka kestivät ihan hyvin jäätiköitymisen. Ja mitenkäs Kanadan Haughton (35 Ma), se on myös kestänyt hyvin, vaikka toki taisikin olla sedimenteissä... en tosin muista (tai jaksa tarkistaa) että kuinka hyvin sen kehärinkula on pärjännyt jäätä vastaan.

Ajoituksesta: Kyllä niitä törmäyskiviä varmaan on Hiawathasta löytynyt, ja veikkaan että ajoitusta yritetään tehdä. Tai sitten joskus joku saa rahaa kairata, vaikkei varmaan ole kovin kivaa seutua puuhaan... Löytäjillä lieni varmaan vain kiirus saada juttu pihalle. Kuulin toisaalta, että olivat jossain kokouksessa vastikään olleet innoissaan nuoremman Dryaskauden selitysmahdollisuudesta. Onhan se toki hyvää peeärrää, ja ko myytti jänee elämään vaikka monttu osoittautuisi kambrikautiseksi...

Tuo Cape York -sekoilu johtunee siitä että jossain tiedotteessa / kommentissa joku tutkijoista sanoi että tutkimus lähti liikkeelle siitä kun "Cape Yorkin meteoriitit oli löydetty siitä läheltä" tjsp. Jos unohdetaan suunta ja koostumus, niin en oikein sittenkään keksi kuinka Cape York ja Hiawatha olisivat voineet saada alkunsa samasta kappaleesta. Lähtökohtahan on, että Hiawathan kraatteri on peräisin todellista kosmista haipakkaa törmänneestä suuresta palasesta (1), kun Cape Yorkin meteoriitit taas ovat peräisin ilmakehässä hajonneesta ja reippaasti hidastuneesta pienemmästä palasesta (2). Noiden kahden olisi pitänyt irrota toisistaan kun kulkivat vielä kosmisella nopeudella, ja sitten 1 jatkoi menoaan käytännössä entistä rataansa ja nopeutta, kun 2 hidastui äkkiä roimasti niin että rata kaartui kohti maata. Mutta lopulta ne kuitenkin päätyvät noin lähelle toisiaan (Google Mapsin perusteella 280-300 km), niin irtoamisen olisi pitänyt tapahtua ilmakehässä hyvin matalalla - ja sitten pienen kappaleen pitäisi tehdä saman tien äkkijarrutus... hyyyvin epätodennäköinen skenaario, tycker jag.

Editoitu hiukkasen.

Se toinen Jarmo

Poissa T. Öhman

  • Ryhmäaktiivit
  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 220
    • Hieman Kuusta
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #11 : 16-11-2018, 20:19:26 »
Toinen Jarmo sekoillee Suomen monttujen ikien suhteen, tai sitten multa on mennyt jotain oleellista ohi. Suvasvesi N lienee noin 85 Ma, Söderfjärden on jossain 540 Ma:n huitteilla (tai mahdollisesti vanhempi). Vielä vahvistamaton Lappajärven uusin ikä pyöristyy 78 Ma:aan.

Teemu

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 267
    • Kotisivu (APSI)
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #12 : 16-11-2018, 20:22:30 »
Toinen Jarmo sekoillee Suomen monttujen ikien suhteen, tai sitten multa on mennyt jotain oleellista ohi. Suvasvesi N lienee noin 85 Ma, Söderfjärden on jossain 540 Ma:n huitteilla (tai mahdollisesti vanhempi). Vielä vahvistamaton Lappajärven uusin ikä pyöristyy 78 Ma:aan.

Niin sekoilenkin - katsoin tässä että huomasitko sinä. (Ja korjaan tämän harhautuksen myötä samalla seinällä olevaa muistilappuani vuodelta nuijasota. Siinähän ne, Söde ja SuvasN, väärinpäin...)

JK

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 267
    • Kotisivu (APSI)
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #13 : 16-11-2018, 20:33:58 »
Asian vierestä: Onko Cape Yorkin putoamisajankohtaa onnistuttu selvittämään tarkemmin kuin "varmaan ehkä kenties aika paljon, siinä vieressä ainaski about miljoona vuotta"?

Nishiizumi et al. 1987, Terrestial Ages of Antarctic and Greenland Meteorites: "If we assume that the low 36Cl activity in Thule* ... is due to a long terrestrial age, the age is about one million years. Low 36Cl activity in two samples of Cape York... are due to heavy shielding (recovered mass >58 tons) and probably also to a long terrestrial age." ( http://adsabs.harvard.edu/full/1987Metic..22..473N )

* Ymmärtääkseni ainakin jotkut laskevat Thulen nykyisin Cape Yorkin palaseksi.

JK

Poissa T. Öhman

  • Ryhmäaktiivit
  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 220
    • Hieman Kuusta
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #14 : 16-11-2018, 22:06:30 »
Asian vierestä: Onko Cape Yorkin putoamisajankohtaa onnistuttu selvittämään tarkemmin kuin "varmaan ehkä kenties aika paljon, siinä vieressä ainaski about miljoona vuotta"?
Ainakaan minä en tiedä tuon kummempaa.

Lainaus
Nishiizumi et al. 1987, Terrestial Ages of Antarctic and Greenland Meteorites: "If we assume that the low 36Cl activity in Thule* ... is due to a long terrestrial age, the age is about one million years. Low 36Cl activity in two samples of Cape York... are due to heavy shielding (recovered mass >58 tons) and probably also to a long terrestrial age." ( http://adsabs.harvard.edu/full/1987Metic..22..473N )

* Ymmärtääkseni ainakin jotkut laskevat Thulen nykyisin Cape Yorkin palaseksi.

JK

Thule on Cape Yorkia, ainakin minun käsitykseni mukaan, vaikka esim. Meteoritical Bulletin ne erillisiksi laskeekin. Vagn Buchwald kertoili asiasta mm. näin:

I got samples of the three meteorites Peary brought back in 1895 and 1896 and compared them chemically and structurally with Thule and concluded that they were from the same fall and that it was so big there might be more to find.

Ja näin:

For a while I thought it was an independent meteorite, but then came the expedition work and I realized that Cape York was an extended shower more than 100 km in length.

Teemu