Kirjoittaja Aihe: Uusi kraaterilöytö Grönlannista  (Luettu 2251 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pappis

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 918
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #15 : 16-11-2018, 22:16:31 »
Jos tämä Grönlannin kraateri on oikeasti syntynyt pleistoseenin aikana, se murikka on mäjähtänyt mannerjäätikölle. Millä tavalla tämä on vaikuttanut krasterin syntyyn ja heitteleisiin?

Poissa Jarmo Moilanen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 3358
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #16 : 16-11-2018, 22:31:52 »
En osaa sanoa onko Cape Yorkin putoamisajankohdasta tarkempaa tietoa. Kappaleet ovat olleet maassa kauan, mutta on aika vaikea päätellä onko ne olleet kymmenen tuhatta vuotta vai miljoona vuotta. Paitsi jos tuo 35Cl määritys on yhtään pätevä niin ehkä kuitenkin satoja tuhansia vuosia. 36Cl ajoituksen hyödyllinen aikaikkuna kun taitaa loppua sopivasti miljoonaan vuoteen 300 000 vuoden puoliintumisajan takia. Muonionalustan ajoituksessa käytettiin sekä 10Be että 36Cl isotooppeja.

Thule voi hyvin olla pala Cape Yorkia. Koostumukset ja rakenne on niin samankaltaisia. Joitain eroja tosin on, mutta eivät ole mielestäni poissulkevan suuria. Thule on käsittääkseni hiukan paremmin säilynyt. Pintakerroksesta on erotettavissa kuumenemisen jälkeä. Paremman säilymisen voisi selittää se että se on ollut jäätikön suojassa pitempään. Cape Yorkin kappaleitahan on kaiken lisäksi eskimot takoneet pinnalta aika paljonkin saadakseen niistä käyttömateriaalia.
Jarmo

Poissa Jarmo Moilanen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 3358
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #17 : 16-11-2018, 22:57:42 »
Jos tämä Grönlannin kraateri on oikeasti syntynyt pleistoseenin aikana, se murikka on mäjähtänyt mannerjäätikölle. Millä tavalla tämä on vaikuttanut krasterin syntyyn ja heitteleisiin?
On sillä tietysti jotain vaikutusta riippuen jään paksuudesta. Se on vähän sama asia kuin veteen osuminen paitsi että jään tiheys on pienempi kuin veden. Luultavasti jäätikkö ottaa vastaan osan törmäysenergiasta, mutta tuskin merkittävästi tuon kokoluokan törmäyksessä. Se voi merkitä aavistuksen pienempää kraatteria kallioperään, hiukan vähemmän heitteleitä ja törmäyssulaa.

No voihan tuon mallintaa. Jos olettaa noin 1,45 km läpimittaisen metalliasteroidin törmäyksen 20 km/s nopeudella kallioperään 50° kulmassa niin lopullinen kraatteri olisi tuoreena noin 31,3 km leveä ja 0,83 km syvä. Jos osuma tulisi kuivan maan sijasta 3 km syvään veteen (jäätä ei ole tarjolla tuossa Earth Impact Effect ohjelmassa) niin syntyvä kraatteri olisi vain aavistuksen pienempi (25 km leveä ja 0,78 km syvä). Jään tapauksessa kraatteri olisi hiukan isompi sillä materiaalin tiheys ratkaisee. Jos olettaa että jäätä törmäyskohdassa olisi ollut tuollaiset 3 km niin törmäävän kappaleen olisi pitänyt olla vajaat 300 metriä suurempi eli noin 1,72 km läpimittainen että lopputuloksena olisi löydetyn kokoinen 31 km kraatteri. Jos törmäävä kappale olikin kiviasteroidi niin sen läpimitan on ollut reilusti yli 2 km.
Jarmo

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 267
    • Kotisivu (APSI)
Vs: Uusi kraaterilöytö Grönlannista
« Vastaus #18 : 16-11-2018, 23:13:25 »
Jos tämä Grönlannin kraateri on oikeasti syntynyt pleistoseenin aikana, se murikka on mäjähtänyt mannerjäätikölle. Millä tavalla tämä on vaikuttanut krasterin syntyyn ja heitteleisiin?

Riippuu ihan siitä mikä pleistoseenin vaihe on ollut menossa - joskus tuolla on voinut olla kilometrejä jäätä, toisinaan ei välttämättä yhtään. En ole kuullut (enkä tosin kuunnellutkaan), että kukaan olisi noilla huudeilla tutkinut miten jääpeite on vekslannut eestaas.

Ohut muutaman kymmenen tai sadankaan metrin jääpeite tuskin vaikuttaa kovin paljoa, enintään fluidisoi heittelettä marsilaismonttujen tapaan. Varsinaiseen kraatterin muodostumiseen sillä ei ole mitään vaikutusta. 3-4 km jääpeite taas varmasti vaikuttaa. Heittelettä ainakin lentää vähemmän eikä niin pitkälle. Tuota voi kivasti mallintaa vastaavan paksuisella (tai himpun verran ohuemmalla) vesikerroksella. Jäätikköjää on aika lähellä veden tiheyttä, mutta erona on tietysti se, että törmäysenergiasta osa kuluu kohdejään sulattamiseen... en osaa arvella kuinka paljon, mutta mutulla heitän että tuskin kovin isoa lommoa energiabudjettiin tekee.

Testasin Impact:Earth! -ohjelmalla, alla taulukkomainen listaus:

Törmääjä 1,6 km, nopeus 17 km/s, kulma 45 astetta, kohde kiteinen peruskallio:
 --> Kaivaitumiskraatteri 20,4 km leveä, 7,25 km syvä
 --> Lopullinen kraatteri 30,5 km leveä, 0,83 km syvä

100 m vesipeite ei vaikuttanut tapahtumiin.

Vaihdetaan kohteeksi 1 km vesipeite:
 --> Kraatteri vedessä 33,7 km
 --> Kaivautumiskraatteri 19,3 km L, 6,84 km S
 --> Lopullinen kraatteri 28.6 km L, 0,81 km S

Vaihdetaan kohteeksi 3 km vesipeite:
 --> Vedessä kraatteri 33,7 km
 --> Kaivautumiskraatteri 17,0 km L, 6,02 km S
 --> Lopullinen kraatteri 24,7 km L, 0,78 km S

Jotta törmääjä onnistuisi tekemään tuon havaitun (~30 km) montun 3 km paksuisen jään läpi, sen pitäisi olla paljon suurempi, ohjelman mukaan noin 1,95 km.

JK

PS. Jaa, kaima ehti ensin.